Siellä, missä Mutti kasvaa

 

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/MUTTI

36 astetta mittarissa. Kaskasten surinaa korvissa. Ja tomaatteja silmänkantamattomiin. Tällä kypsyvät ne kuuluisat Mutti-tomaatit.

Otan käteeni yhden tomaatin. Mutti-tomaatti on lihaisa ja maukas, pitkulainen, kuten luumutomaatti. Pienempi kuin ajattelin. Kun maistoin tomaattia, ymmärrän sen, mitä auringon paahtama lämpö tekee tomaatin maulle. Sen on sopivasti hapokas ja makea. Yksinkertaisesti täynnä makua.

Ei lie kovin montaa suomalaista, kenelle Mutti-tomaattimurska ei olisi tuttu, ainakin nimeltään. Tästä piti huolen Henri Alénin Mutti-soosiresepti kolmisen vuotta sitten. Harvoin sitä kuitenkaan tomaattisoosia kokkaileessaan lähtee miettimään sitä, miten tomaatista on tullut tämä purkitettu murska. Kuka esimerkiksi tietää sen, että Mutti-tomaatteja on kasvatettu jo vuodesta 1899 alkaen. Ja että koko tarina alkoi pyreestä?

Seisomme Henrin kanssa keskellä Muttin tomaattiviljelyksiä ja kuulemme Ugo Peruchin, Muttin maataloustuotantovastaavan tarinaa näiden tomaattien taustalla. Ja ymmärrämme, että kyseessä ei ole mikä tahansa tomaatti. ’Tomaatin pitää olla juuri oikealaisen kypsä’, Ugo kertoo ja näyttää samalla kolmea eri kypsyysasteessa olevaa tomaattia. ’Tämä ei ole valmis, tämä on vielä raaka, mutta tämä on juuri sopiva, Ugo valaisee’. 

Näiden tomaattien juuret ovat syvällä Parman maaperässä, Emilia Romagnan maakunnassa. Mutti-tomaatteja viljelee noin 400 viljelijää, mutta heiltä ostetaan vain murto-osa heidän tuottamistaan tomaateista, sillä laatu on ykkösasia Muttille. Vain erinomaiset tomaatit kelpaavat. Ja kaikkiin tuotteisiin käytetään huippulaatuisia tomaatteja.

Tomaattiviljelijät valitaan huolellisesti, maaperän tulee olla juuri oikeanlainen ja Mutti vaalii henkiläkohtaisia suhteita yhteistyöviljelijöihinsä. Myös viljelijöille yhteistyö on antoisaa. Laatitomaateista maksetaan enemmän ja lisäksi Mutti palkitsee 40 parasta viljelijää säännöllisin väliajoin.

Tomaattiviljelmät olivat hyvin erilaiset, mitä olin kuvitellut. Tomaatteja ei juurikaan pelloilla näy, koska kasvi kasvaa maansuuntaisesti ja tomaatit piilottelevat lehtien alla. Sadonkorjuu – joka on juuri alkanut – tapahtuu koneellisesti ja jo pellolla kone karsii vihreät tomaatit pois. Peruch kertoo myös ylpeänä, kuinka Mutti työskentelee läheisessä yhteistyössä WWF:n kanssa pyrkien pienentämään hiilijalanjälkeään.

Tomaatin täyteinen päivämme päättyi Mutti-tuotteiden mielenkiintoiseen tastingiin. Tomaattimurska oli juuri niin hyvää kuin tuotetta käyttävät tietävät. Henrin kanssa intoilimme myös Mutti-ketsupista, joka oli heittäen parhaimman makuista ketsuppia, mitä olen koskaan maistanut. Se, mikä tastingista jäi päällimmäisenä mieleen oli raikas, maukas ja aito tomaatin maku.

Tämä innostikin heti mökille saavuttua testaamaan kesäisen raikasta, kuumentamatta valmista pastakastiketta Mutti-tomaattimurskasta. Syntyi ex tempore feta-yrtti-tomaattikastike, joka sai vuolaat kiitokset ruokailijoilta. Ja miksi ei olisi saanut.

Siinä oli sellainen mainio Mutti-tomaatin maku.

Pari ravintolavinkkiä Parmaan:

Ravintola Mulino di casa Sforza

Ihastuttava ravintola Basilicanovassa. Nappaa pöytä viehättävltä pihamaalta tai astele sisälle tyylikkääseen ja tunnelmalliseen ravintolasaliin. Maista ainakin alueen paikallisia leikkeleitä ja torta frittaa. Kaikki oli todella herkullista, simppeliä ja kaunista. Kurpitsatäytteiset tortellinit veivät kielen.

Ravintola Parma Rotta

Kaikkea jättikokoisesta puugrillistä. Kaupungin yksi parhaimpia ravintoloita on käymisen väärti. 

P.S Lisää Mutti-reseptejä löydät täältä

Matkan tarjosi Mutti.

 

http://www.jotainmaukasta.fi/2017/08/06/mutti-kastike-fetasta-ja-yrteista/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.