Vielä muutama seinä pystyssä.

PRESSIMATKA

Kun ryhmyiset ja iäkkäät viiniköynnökset puskevat ylös nyrkinkokoisten, vaaleanpunervien kivien lomasta, ei voi kuin ihmetellä. Ja ihastella. Nyt ollaan Châteauneuf-du-Papen ytimessä.

Paavin päähine ja avaimet löytyvät kokokuviona alueen viinipulloista.

Joku ketku varasti tämänkin alkuperäisen pikku-paavin.

Moni on sitä mieltä että kun on nähnyt yhden viinitarhan, on nähnyt kaikki.

 

Näiden kivien seasta puskevat viiniköynnökset esiin.

 

Itse en ole tätä mieltä. Mittailen aina mielelläni viljelyksiä silmilläni, kävelen köynnösten välissä ja tutkailen maaperää. Kasvaako köynnösten alla kasvillisuutta merkkinä luomutuotannosta, onko siellä jopa luun pätkiä kertomassa natural-viinikikkailusta vai onko maaperä siististi hoidettu ja sellaisenaan näkyvissä.

Ogierin tammitynnyreissä viini saa kypsyä rauhassa.

Kun kävelimme köynnösten välissä, nilkat nuljahtelivat näiden murikoiden alla, jotka hohkasivat kuumuutta kuin saunankiukaat ja köynnökset olivat leikkaamattomia ryhmylöitä. Uskomatonta. Kaunista. Ja niin paljon puhuvaa.

Tämän tumman täyteläisen viinin synnyinseuduilla on kuumaa ja kuivaa. Nyt, kun olen tätä kivistä maaperää tutkaillut ja olen tuntenut auringon hehkun sekä taivaalta että maasta, ymmärrän näitä äärimmäisen täyteläisiä, intensiivisiä ja voimakkaita viinejä. Nämä viinit ovat yksinkertaisesti reheviä ja meheviä. Vaikka rypälevariaatiota viinissä on monia niin yhteisenä nimittäjänä kulkee runsas marjaisuus. Viinien maussa on muun muassa kirsikkaa, mansikkaa, mausteita ja yrttisyys lyö leimaa näihin viineihin.

Äärimmäisten olosuhteiden laatuviinit

Vaikka kuivuus on käsin kosketeltavaa, laatua halutaan vaalia ja viljelysten kastelu on kiellettyä. Vain äärimmäisessä olosuhteissa voi erikoisluvalla antaa köynnöksille vettä. Äärimmäiset olosuhteet kun tuottavat yleensä niitä parhaimpia viinejä. Viiniköynnös on nöyrä, se elää sillä mitä saa eikä valita.

Vieraat ovat tervetulleita Ogierille.

Enkä itsekään valittanut, kun viinitarhakierroksen jälkeen astelimme Ogier Caves du Papesin kellariin katsomaan, missä nämä viinit kypsyvät. Ja maistamaan, miltä ne maistuvat. Ogierin toimitusjohtaja Francois Miquel totesi, että  ’jos hyvän rypäleen laittaa tynnyriin, niin ei siitä voi tulla kuin hyvää viiniä’. He ovat halunneet luoda oman erottuvan tyylinsä tammen ja ajan kanssa. Eli Ogierilla panostetaan viinin kypsyttämiseen – punaiset kypsyvät ajan kanssa tammisissa tynnyreissä tai valkoiset munan muotoisissa tankeissa ilman tammea.

Kylän 150 viiniputiikkia kutsuvat tastingiin.

 

Ogierin juuret alueella juontavat 150 vuoden taakse ja omia viinitarhoja Ogierilla on Châteauneuf-du-Papessa noin 35 hehtaaria. Yksi arvostetuimmista on Clos de l’Oratoire des Papes. Nämä Châteauneuf-du-Pape Clos de l’Oratoire des Papes-viinit lienevät monelle tuttuja, vähintäänkin jo upeiden, alkuperäisessä asussaan olevien etikettiensä ansiosta.

Sisään vain, ostoksille.

http://www.jotainmaukasta.fi/2017/08/15/viinimatka-chateauneuf-du-papeen/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Selailin blogiani. Joo, pannukakkuja tai aamiaislettusia tulee syötyä. Ja miksi ei tulisi. Kuka voi olla huonella tuulella päivänä, jolloin on masunsa täyttänyt aamukahvin kera nautituilla suloisen makeilla pannukakuilla? Ei kukaan.

Kesällä vähemmän paistan lettuja hellalla – en ehkä vain jaksa seistä käryävän, kuuman hellan äärellä. Lykkään uuniin ihanasti kupruilevan pellillisen pannaria. Mutta nyt, kun hieman alkaa viilentyä, pienet aamiaispannarit tai -letut palaavat taas viikonloppuaamuihin.

Tässä yksi erinomaiseksi havaittu resepti.

Unikonsiemen on muuten aivan liian vähän käytetty raaka-aine mielestäni. Se antaa kakkuihin tai leipiin mukavaa tuntumaan ja makua myös. Jostain syystä sitruuna ja unikonsiemenet ovat match made in heaven.

Testaa vaikka!

Reseptin on alunperin julkaistu toukokuussa Iltalehden ruokatorstaisivuilla.

Tsekkaa sesongin maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

http://www.jotainmaukasta.fi/2017/08/17/unikonsiemen-sitruunaletut/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Jep! Nyt on taas se aika, kun valokuvaajaystäväni Tim Clinch on Suomessa jakamassa auliisti osaamistaan valokuvauksen saralla. Huomenna starttaa neljäs yhteinen, loppuunmyyty workshopimme.

Muistan, kun ensi kertaa eksyin Timin nettisivuille. Huokaisin. Mikä rauha ja yksinkertainen kauneus näistä ruoka- ja matkakuvista huokuikaan.

Eilen illallistimme ravintola Wernerissä ja Tim näpsi kännykällä muutaman kuvan. Taas en voinut kuin huokaista, kun näin kuvat käsiteltyinä. Miten hän tekee tuon? Aivan maagista. Niin upeaa jälkeä joka kerta.

Tällä kertaa ruokakuvausworkshopimme teema on hieman erilainen kuin aiemmin. Tim on myös mestari kuvaamaan kännykällä  ja koska tämä on niin tärkeä juttu – ei vain tulevaisuuden, vaan aivan tämän hetken kannalta – keskitymme myös ruoan ikuistaminseen kännykän avulla. 

Lisäksi – jokainen ruokaa harrastuksekseen kuvaava tuskailee pitkän talven aikana valon puutetta. Synkkiä päiviä, mustia öitä. Päätimme ottaa tukikohdaksemme tänä vuonna 21 metriä maan alla sijaitsevan Ruttopuiston viinikellarin. Yleensä nautiskelen tässä kellarissa ihania illallisia kellariviinejämme nautiskellen. Mutta tällä kertaa kellarin upeat tiiliseinät saavat katsella aivan muita touhuja.

Tim näyttää simppelit vinkit, miten vaikka näin sysipimeässä kellarissa saa aikaan donnahaymaisen valoisia ja raikkaita kuvia edullisten apuvälineiden kera. Hintahaitari apuvälineissä liikkuu 8 euron Ikea-lampun ja 90 euron led-lampun välillä.

Workshop starttaa huomenna ja testasimme hieman etukäteen, miten homma toimii. Ylempi kuva on ottamani, Timin valaisema ja lopuksi Tim käsitteli sen vielä Snapseedissä. Alempi kuva on tilanne, mistä lähdettiin liikkeelle. Ihmeellistä, eikö totta!

Workshopin kasaan pykääminen on iso rutistus.  Joka vuosi mietin, että en ehdi enkä jaksa enää näitä järjestää. Mutta sitten, kun ollaa tässä eli workshop starttaa huomenna, kaikki on kunnossa ja kuosissa, olen superiloinen. Tämä on hauskaa.

Ja erityisen hauskaksi tämän tekee myös se, että joka vuosi olen saanut workshopille mahtavia yhteistyökumppaneita. Social Wines täyttää lasimme herkullisella Jaume Serra cavalla ja Taittinger-samppanjalla, ravintola Toca avaa ovensa eksklusiivisesti meille ja pääsemme kuvaamaan salin lisäksi keittiöön.

Ja sunnuntaina, kun testailemme kellarissa kuvaamista, malleina toimivat Orastava Auringon Irmelin värikkäät porkkanat ja perunat, Deliverden komeat salaatit, yrtit ja vihannekset. Luonnollisesti näistä herkullisista vihanneksista osaa päätyy taitavan, keittiöstä vastaavan Minnan käsitä lautasillemme. Ja lisäksi Bosch, Kalaneuvos sekä muut yhteistyökumppanit muistavat osallistujia yllätysten ja goodie bagin muodossa…

Fiilis on korkealla, on tämä aikamoisen mukavaa puuhaa!

Niin, ja mihin tuo postauksen otsikko viittaa? Timin ystävät vitsailivat, kun hän taas matkaa Suomeen, että sinähän olet varsinainen ’Tim of Finland ’.

Tsekkaa sesongin maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

http://www.jotainmaukasta.fi/2017/08/18/ruokakuvausworkshop/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Tänään aivotoiminta ei pitkistä päikkäreistä huolimatta ei ole riittänyt juuri muuhun kuin aamiaissmoothien surauttamiseen. Ruokakuvausworkshop oli ja meni. Seitsemän päivää duunia takana ja sillai.

Tieto siitä, että pakkasessa on pakastettuja banaanin tai ananaksen paloja tai marjoja, on mainio motivaattori sille, että jaksaa ponkaista aamulla ylös sängystä. Silkkinen smoothie nenän edessä ei enää väsytä.

Tänään tosin väsytti. Ruokakuvausworkshopin järkkääminen vie veronsa, vaikka meillä onkin kolmen hengen dream team hommaa vetämässä. Mutta tänään löysäilin, ihan kunnolla.

Jahka tästä ryhdistäydyn ja palaan ruotuun kerron, kuinka mahtava viikonloppu meillä onkaan takana. Meitä oli 14 ruokakuvausta rakastavaa henkilöä tiukasti yhdessä kaksi päivää ja kuvasimme kaikissa mahdollisissa olosuhteissa.

Järjettömän hauskaa oli ja parasta palautetta luonnollisesti on tyytyväiset osallistujat. Suurkiitokset teille, tietysti myös superinspiroivalle opettajalle Timille ja mainiota ruokaa kokkailleelle Haarukkavatkaimen Minnalle. You all rule!

Vinkkinä aamiaissmootheihin: kookosmaito tekee smoothieen ihana silkkisen rakenteen, tuo kivaa makua ja sopii sekä marjojen ja hedelmien kanssa käytettäväksi. Erityisen kivasti se istuu trooppisten hedelmien, banaanin, mangon ja ananaksen makuun, mutta menee mainosti myös tällaiseen punaisten marjojen smoothieen. Kookosen maku ei lyö liikaa läpi, koska joukossa myös rahkaa.

Tsekkaa myös nämä ihanat aamiaissmoothiet:

Mango-pinaattismoothiebowl
Jäinen smoothiebowl
Avokado-omenasmoothie
Ananas-avokadosmoothiebowl

Tsekkaa sesongin maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

http://www.jotainmaukasta.fi/2017/08/21/smoothieresepteja/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Ihastuttava artisokka on hiukka vieras keittiöissämme, eikö? Keittämistä suosii moni, mutta itse päädyin paahtamaan nämä terävälehtisen kaunottaret. Herkullista, luonnollisesti.

Viime viikonlopun ruokakuvausworkshopissa osallistujilla oli ruhtinaallisen kauniita kuvattavia.

Orastavan Auringon rekka Irmeli ratissaan toi meille herkullisissa väreissä hehkuvia porkkanoita, pinkkejä ja liiloja perunoita sekä juureksia naatteineen ja sateenkaaren väreissä. Deliverdeltä saapui setti tuoksuvia yrttejä ja setti viehättäviä, joskin piikikäslehtisiä artisokkia.

Inspiroivaa kuvattavaa, tottahan toki. Niitä sitten aseteltiin sekä ihasteltiin ja tuloksissa tämä näkyi. Mitä kuvia! Loput juurekset roudasin kotiin ja niistä kokataan tämä viikko. Aloitetaan artisokista.

Mitä artisokille juomaksi? Lähtökohtaisesti artisokkia pidetään vaikeina yhdistettävinä viinin kanssa. Syynä se, että artisokka nostaa maukeutta esiin kaikessa ja tekee näin monista viineistä latteita maultaan. Osuva valinta on siten valita juomaksi kuiva ja hapokkaan puoleinen juoma. Kuplivakin käy kivasti. Näiden maultaan rikkaiden ja  paahtamalla valmistettujen artisokkien kanssa maistuu esimerkiksi workshopin vegaanilounaalla nauttimamme erittäin kuiva ja hienostunut Jaume Serran cava, jota on samppanjamaiseksikin tituleerattu.

Juttelin osallistujien kanssa ja totesimme, että vaikka meidän kaikkien sydän sykkii ruokakuville, totuus on usein toisenlainen. Arki painaa päälle, ruoka pitää saada pöytään eikä sitä ehdi rauhassa kuvata saati sitten ajatuksella stailata. ideoita voi päässä pyöriä vaikka kuinka, mutta totetus jää ajan puutteen takia uupumaan. Tuttua kaikille.

Itsekin olen huomannut, että oma blogi jää välillä lapsipuolen asemaan. Kuvaan ruokaa toki elääkseni ja päivittäin, mutta nämä kuvat päätyvät asiakkailleni. Näitä kuvia teen pieteetillä. Kun on aika tehdä blogiin jotain, siihen käytetty aika oli murto-osa tästä. Yksikin päivä totesin, kun asiakas työ oli valmiina, että oi, olisipa aikaa tehdä näin kauniita kuvia blogiin. No, tällä hetkellä ei ole.

Tästä johtuen kyseisen kaltaiset, koko viikon lopun kestävät kuvauskurssit ovat mainioita. Siellä kun saat rauhassa keskittyä siihen, mitä rakastat. Opit uutta, inspiroidut muiden tekemisistä.

Vaikka itse en juurikaan ehtinyt kuin muutaman kuvan kännykällä kurssilta näppäistä, niin miten innostavaa oli katsella muiden työskentelyä ja valmiita kuvia. Kun lopuksi kiersimme ja katselimme kaikkien parhaimpia otoksia workshoppäiviltä, en voinut kuin huokailla. Samat kuvauskohteet ja niin erilaisia, mutta kaikki omalla tavallaan upeita otoksia.

Maanantai meni levätessä, mutta tiistaina olin jo kiinni kamerassa. Ja tällä kertaa annoin itselleni aikaa leikkiä, aikaa stailata, aikaa kuvata  kauniita artisokkia pitkään, pitkään ihan vain blogiani varten. Workshopin ilmapiiristä inspiroituneena. Kyllä oli antoisaa.

Kiitos mahtaville workshopsponsoreille. Boschin arvottavaksi annetuista Slow juicer mehupuristimista, Orastavalle Auringolle värikkäsitä vihanneksista, Deliverdelle yrteistä ja vihanneksista, Kalaneuvokselle goodie bagin kalamausteesta ja tietysti Social Winesille hienosta viinikauttauksesta. Ja lämmin halaus myös ravintola Tocan suuntaan, joka otti meidät avosylin vastaan – kuvaushommiinpa tietenkin!

Vaikka nostakin kädet pystyyn pelkästä ajatuksesta, että taas kohta pitäisi alkaa suunnittelemaan ensi vuoden ruokakuvausworkshopia, niin aika hauskoja suunnitelmia meillä jo on..mitäpä, jos veisin joukon suomalaisia Bulgariaan tai Espanjaan Timin oppiin… Miltäs kuulostaisi ?

Tsekkaa myös tunnelmia workshopista Ku it tekee Minnan blogista

Tsekkaa sesongin maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

http://www.jotainmaukasta.fi/2017/08/23/paahdetut-artisokat/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Sienivuosi on ollut ihan kelvollinen, eikö totta? Ainakin oman korin pohja on nopeasti peittynyt, kun on metsään astellut. Kantarellejakin on löytynyt runsaan tattisadon lisäksi.

Olen yrittänyt keksiä reseptejä, joissa sieniä ei aina hukutettaisi kermaan. Hyväähän tuo kermaisuus toki on, mutta ei sitä aina jaksa. Eikä vyötärölinja kestä saati sydän tykkää.

Samoin testasin, miltä maistuu hiukkasen kevyempi kantarellimuhennos purjon ja kevyen ranskankerman kera. Hyvinhän tuo, resepti tämän päivän Iltalehdessä. Kuten kuvasta näkyy, nautin muhennoksen kvinoan kera ja se kombo vasta toimiikin. Maukkaat, pähkinäiset maut yhdessä.

Muita kantarellireseptejä:

Kantarelli-kvinoakulho

Savustetut uudet perunat ja kantarellit

Kantarellipasta

Kantarelli-rapurisotto

Tsekkaa sesongin maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

http://www.jotainmaukasta.fi/2017/08/24/kantarelliresepteja/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Ulkomaalaiset lehdet hehkuttavat cooleja ice box cakeja. Kakkuja, jotka uunin sijaan ’kypsyvät’ pakastimessa syömiskuntoon. Olen tehnyt useamman – uusi kirja näes työn alla – ja tämä banaani ice box cake on yksi parhaista. Ainakin se on jokaisen banaaniloverin unelmaherkku.

En oikeastaan tiedä parempaa makeaa makua kun kypsän banaanin. Ok, korjataan, ylikypsä on vielä parempi.

Ostan kaupasta banaanit jo valmiiksi pilkullisina, jotta niistä sitten voi kokata kaikkea ihanaa, mitä nyt ylikypsästä banaanista tehdään: banaanikeikauskakkua, gluteenitonta banaanikakkua tai -piirakkaa, banaanitartaria ja sen sellaista. Eikä saa unohtaa banoffeeta, tässä raakakakkupohjalla valmistetuna tai sunnuntaiaamun banaanicroissanteja.

Ice box taken voi tehdä todella simppelisti, kaupan valmiita aineksia – keksejä, jäätelöä ja valmiita suklaa- tai kinuskikastikkeita – hyödyntäen – kuten ruokakuvausworkshopissamme tehtiin. Murskatuista Oreoista ja voista kootulle pohjalle lusikoitiin sulaa jäätelöä – Ben & Jerry’s vegaanibanaanijäätelöä -, jota oli hieman terästetty muun muassa maapähkinävoilla. Päälle tursotettiin suklaakastiketta ja rouhittiin pähkinöitä. Niin helppoa. Ja turha varmaan mainita, että järjettömän hyvää. 

Itse tein banaani ice box caken vähän pidemmän kaavan mukaan eli valmistin kermaisen tuorejuustotäytteen ihan aakkosista alkaen.

Älä jätä kokeilematta, ainkaan mikäli banaaniherkut kuuluvat top 3 herkkulistallesi ! Tämä on jopa parempaa kuin aikoinaan suuren suosion saanut banaanikeikauskakkuni. Same same, but different.

Banaania yhtä kaikki.

Tsekkaa sesongin maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

http://www.jotainmaukasta.fi/2017/08/27/banaani-ice-box-cake/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Rakastan kasvisruokaa. Kun eilen nautin tätä värikkäistä porkkanoista ja linsseistä, fetalla, mausteilla ja pähkinöillä ryyditettyä porkkana-linssisalaattia en voinut kuin todeta, että hyvän kasvisruoan laittaminen on niin iisia. Niin iisiä.

Suomessa ei ole varmaan koskaan julkaistu yhtä paljon kasviskeittokirjoja kuin tänä vuonna. Itsestä se tuntuu hassulta ja vähän pelottavaltakin. Ovatko kasvikset ’vain’ yksi ruokatrendi muiden joukossa? Hehkutetaanko niitä nyt yltäkylläisesti ja ensi vuonna taas jotain uutta ja ihanaa?

Itse aion nyt hehkuttaa ainakin näitä värikkäitä porkkanoita, jotka Orastavan Auringon Irmeli on rakkaudella -väriikkäiden kukkakaalien ja perunoiden lisäksi – viljellyt. Nämä porkkanat toimivat ensin malleina ruokakuvausworkshopissa ja sitten päätyivät pannulle paahtumaan. Orastava Aurinko valmistaa myös älyttömän kivoja, eri värisistä porkkanoista valmistettua hilloja. Suosikkini oli porkkana-karviaishillo, joka sopivan kirpsakkana sopi hyvin aamun juustotarjoiluumme workshopissa.

Valmiiksi höyrytetyt linssit ovat mielestäni mainio tapa saada kasvisruokaa proteiinia, rautaa, kuituja. Lisäksi linssit tekevät kasvisruoista ruokaisia. salaateissa partaiten toimivat mielestäni valmiiksi kypsäksi hyörytetyt linssit, sillä ne ovat varsin sieviä, kiiltäviä ja sauniita. Voit toki keittää linssit itse tähän salaattiin, mutta ei sovi unohtaa silmänruokaa..

No, se mistä olen iloinen on se, että suomalaiset blogit ovat kasvisruokien rintamalla edelläkävijöitä. Blogeissa kasvikset – ne uudet ja perinteiset myös – ovat ja pysyvät. Joten, jos vegebuumin kohta taklaa tuhti lihadieetti, älä huoli. Voit aina klikkailla blogeihin ja löytää upean kattauksen herkullista kasvisiruokaa..!

Tämän hetken parhaita kasvisherkkuja:

Porkkana

Porkkana-avokado-kvinoasalaatti
Porkkanapesto
Naattipesto
Porkkanahummus
Porkkanakakku
Buddha bowl

Kurpitsa

Täytetyt kurpitsat
Kurpitsakeitto
Kurpitsasipsit
Kurpitsa-suklaabrowniet
Kurpitsalasagne
Kurpitsafalafelit
Spagettikurpitsaa meksikolaisittain

Kesäkurpitsa

Kesäkurpitsa-nuudelisalaatti
Kesäkurpitsalasagne
Kesäkurpitsaranskalaiset
Kesäkurpitsakakku
Kesäkurpitsavartaat
Höylätty kesäkurpitsasalaatti

Kukkakaali

Vaniljainen kukkakaalikeitto
Tex-mex kukkakaali
Kukkakaali-tattarisalaatti

http://www.jotainmaukasta.fi/2017/08/29/porkkana-linssisalaatti/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Eilen. Salaa muilta – en itseltäni – ruoan valmistajalta. En tosin tätä kyseistä kuvaa näpännyt näistä mielettömän makuisista mallaspatongeista.

Nämä patongit kuvasin jo vuonna 2016 viimeisimpään ruokakirjaani ’Syötäviä vietäviä’, joka muuten tulee taas kohta ajankohtaiseksi, mennäänhän nyt jo kohti joulua!? Ja arvatkaa mitä! Tulevalla kirjallani taitaapi olla jo nimi. Laitan aina joukon ehdotuksia Kirjapaja-kustantamooni ja tänään tuli viesti, että ”tämä”  (en voi kertoa, en vielä) voisi olla kiva. Niin mustakin!!!

Mutta testaa näitä mallaspatonkeja jonkun ihanan kermaisen juuston ja syksyisen omenahillon kera. Veikkaan, että et voi vastustaa hinkua ottaa seuraan lasillista sitä tummempaa viiniä.

Niin, se salainen ruokakuva? Olin viikko sitten leikkauksessa ja mietin sairaalaan mennessä, että kuinkakohan kauan tälläinen duracelpupu pystyy pitämään näppinsä irti kamerasta. Onhan se kuvaaminen samalla sekä työ että harrastus. Tiukka ohjeistus tuli sairaalasta lähtiessä, että nyt rauhassa lepoa. Saikkuakin on vielä pitkälle syyskuuhun.

Kaksi ekaa toipilaspäivää meni lääkehöyryissä sikiöasennossa nukkuen poikittain sängyllä kaikkia mahdollisia univelkoja pois. Ei mitään kiinnostusta käpsiä keittiöön saati kaivella kameraa esiin. Tosin lääkitys oli niin tehokas, että kävi mielessä, että enköhän tällä viikolla jo pääse töihin..

Kaksi seuraavaa päivää katsoin Frau Maanisena Neflixiä ja HBO:ta. Päästin Game of Thronesin pannasta – panna siksi, että ällötti niin se kausi, missä Bolton nyljeskeli – ja katsoin viimeisimmän kauden. Onneksi, sillä se oli jo aivan ok – tosin kun sarjaa nyt tehdään ilman kirjoja siellä taustalla, niin tyyli on enemmän hollywoodmainen, todennäköisesti enemmän kaupallinen kuin kirjailija itse toivoisi? Ja hyväkin näyttää välilä pärjäävän. Entä hei se jäälohikäärme?!?

Ja sitten tuli maanantai. Tuli kova nälkä. Olin yksin kotona. Okei, toki Onni-koira vahtasi jokaista liikettäni ja ihmetteli, että missäs nyt mennään. Workshopjäämistö eli laatikollinen värikkäitä juureksia odotti takapihalla. Päätin, että porkkanoita tekee mieli.

Tein lempisalaattiani, tuli nätti. Hain kameran, otin kuvia. Hiki alkoi valua. Sydän jyskytti. Eiköhän tämä riitä, totesin. Ja palasin ruotuun. Katson taas Netflixiä ja HBO:ta. Nukkunut olen niin hyvin, että enää ei edes uni maistu.

Voikohan kyllästymiseen kuolla

P.S Vinkkejä tehokkaaseen sairasloman hyödyntämiseen otetaan ilolla vastaan..

Tsekkaa sesongin maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

http://www.jotainmaukasta.fi/2017/08/30/mallaspatongit/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

 

http://www.jotainmaukasta.fi/2017/08/31/the-blog-awards-finland-2017/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

 PRESSIMATKA

Hip hei. Hellettä luvassa ensi viikolle. Kai. Nyt pitäis varmaan riemuita, mutta kuka nyt hellettä enää kaipaa, rapujen, omenoiden ja sienten aikaan? Mutta ehkä kuitenkin raikas meloni-salaatti ja hieman roseviiniä?

Roseeviiniä. Olen aina ollut sellainen roseetyttö, mutta taannoisen Ranskan matkan jälkeen entistä enemmän.

Vieri vieressä sijaitsevat, karamellin väriset talot Cassiksessa jäivät katsomaan, kun suuntasimme veneellä ulapalle maisemia ihailemaan ja uimaan. Isäntämme laadukkaita roseeviinejä tuottavalta Chateau Gassierin tilalta olivat toki varautuneet ruoin ja juomin. Tuo päivä oli yhtä roseeta.

Uintireissullamme näimme jopa delfiinijoukkion ja epätoivoinen yritykseni ottaa kännykällä filmiä salamannopeasti pintaan pulpahtavista ja yhtä pian katoavista delfiineistä roseeviinilasi kädessä keinuvassa vedessä jäi vain haaveeksi. 

Château Gassierin viinitalo sijaitsee upealla paikalla, aukealla kukkulalla keskellä Cru Sainte Victoiressa Côtes de Provencessa, jossa laventelien sini maalaa maisemaa.

Château Gassierin luomuroseeviinit, joita Suomesta on saatavana tätä lemppariani – lue arvostelu täältä – ovat todella arvostettuja, laadukkaita ja ah, niin periprovencelaisia. Herkän punastuneita, kirpeän raikkaita ja kevyesti punaiselta marjalta ja hunajamelonilta maistuvia.

Ylimmässä kuvassa hassuttelimme Languedocissa Larochen Mas la Chevalière -viinitalolla. Mukana oli muutama sommelier ja testiin laitettiin heidän taitonsa kaataa viiniä lasiin ’hieman’ kauempaa. Itse Domaine Laroche sijaitsee Chablis’sa – jossa emme visiteeranneet – mutta maistelimme näitä viinejä tuona Mas la Chevaliere -iltana. Viinoitalo on kuulu raikkaista, ääreistyylikkäistä, mineraalisista valkoviineistä, joita katetaan pöytään, kun nautitaan niitä hienoaromisimpia juhlaruokia, kuten parsaa, parempia kalaruokia tai äyriäisiä.

Juuri näin rapukauden aikaan Larochen tarjontaa löytyy hienosti myös meiltä. Kokeile esimerkiksi rapujen kanssa Laroche Petit Chablista tai Laroche Chablista. Kun hetki on sopiva ja haluan nautiskella kehittyneemmän hedelmäistä arvoviiniä niin lasissa huljuu Larochen Gran Cru Chablista. Tämä maistuu aivan sellaisenaan, vaikka juhlien aperitiivina.

Maailma vaaleanpunaisen lasin läpi.

Mutta, kun nyt kesää ja rapujuhlaa pukkaa samaan aikaan, nappa tästä matkaasi sopivat viinivinkit ja raikas meloni-fetasalaatin ohje, joka vaikka rapujuhlien alkupalaksi sopii, kuten myös tämä silmiä hivelevä melonicarpaccio.

Joku luit visiitistäni Chateauneuf-du-Papeen?

Matkan tarjosi Altia/ADVINI

http://www.jotainmaukasta.fi/2017/09/02/meloni-fetasalaatti/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

On se hassua. Viime vuonna ei pihlajat kantaneet juuri ollenkaan marjaa. Tänä vuonna sato näyttää yltäkylläiseltä. Sen kun pistää kätensä ovesta ulos, niin voi poimia hilloainekset tällaiseen juustoille passeliin pihlajanmarja-ananashilloon.

Pidän pihlajanmarjoista. Eihän niitä Erkkikään syö sellaisenaan, mutta niissä on upea väri ja sopivilla yhdistelmillä liika happamuus saadaan taltutettua.

Pihlajanmarjojen keruu ei edes vaadi suurempaa hortoilua, näitä ’pyhiä’ pihapuita kun löytyy lähes kaikkialta.

Pihlajanmarja-omenahillo on lempparihilloni kääretortun välissä tai lettujen kera, mutta juustojen kanssa se ei mielestäni niinkään käy. Pähkäilin asiaa hetken ja mietin, mikä hillo on mielestäni juustojen kanssa ihaninta. Vastaus oli ananashillo. Joten päädyin kokeilemaan, miten ananas ja pihlajanmarja toimivat yhdessä.

Erikoinen kombo, myönnän, mutta maut sointuvat yhteen ja hillon on juuri passseli lisuke kermaiselle valkohomejuustolle tai ikääntyneelle, hieman kitytyneelle goudalle. Pihlajanmarjat sisältävät luontaisesti pektiiniä, joten en käytä hillosokeria tässä hillossa ja yleensäkin ottaen valmistan hillot lähiaikoina syötäviksi, en kaapissa pitkään säilöttäviksi. Tuoreena on muistissa lapsuuden homehtuneet mansikkahillot, parafiinikuoresta huolimatta..

Jos lisukkeeksi paistaa vielä nämä mallaspatongit, on illanistujaisainekset kasassa viinivalintaa lukuunottamatta.

Kohta linnut käyvät apajille eli  kun luonto näin avokätisesti tarjoaa tätä helposti poimittavaa marjaa, hop, hop poimimaan!

Tsekkaa sesongin maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

https://www.jotainmaukasta.fi/2017/09/05/pihlajanmarja-ananashillo/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Keltainen? Kuinka siitä keltainen tuli. No tulipa vain, kun tein mustikkapiirakasta gluteenittoman maissisuurimoilla leipoen. Ja tämä piirakka on siitä mukava, että pienellä määrällä mustikoita pärjää..!

Mustikat olivat tänä vuonna – ainakin aluksi – niin pieniä, että hermo ei kestänyt kykkiä mättäillä. Keräsin naurettavan pienen määrän piirakanhimossani. Tee nyt niistä sitten mustikkapiirakka. Mutta tein kuin teinkin, gluteenittomankin vielä.

Maissisuurimoilla leivotut leivonnaiset ovat siitä hyviä, että ne säilyvät mehevinä ja maukkaita yllättävän pitkään. Tämä mustikkapiirakka ei muuta kaipaa rinnalleen kuin lorauksen hyvää vaniljakastiketta. Ja katselin kaupan marjatarjontaa, se näyttää olevan nyt laajimmillaan, joten vielä ehtii piirakoida!

Tämä resepti oli Iltalehdessä elokuussa. Tänään on Iltalehden Ruokatorstai-sivuilla tarjolla kidneypapufalafelit. Ihan supermainio herkku. Tässä linkki muutamaan muuhun palkokasviateriaan:

Bataattihummus
Punajuurihummus
Kurpitsafalafelit
Kikhernejauhopizzaan
Tonnikala-kikhernesalaattiin

Tsekkaa sesongin maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

https://www.jotainmaukasta.fi/2017/09/07/gluteeniton-mustikkapiirakka/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.