Elämää suurempi väritys.

Jäätelökesä alkaa. Keltaisena kuin aurinko. Mangojugurttijäätelöä!

Vietin lapsena kesiä isoäidin tykönä. Iltapäivälevon jälkeen isoäiti usein lykkäsi viitosen kouraan ja lähetti jäätelönhakuun. Hakeminen tarkoitin pyöräilyä reilun kilometrin päässä sijaitsevan jäätelökiskan luo. Isoäiti laittoi mukaan muovirasian, jossa jäätelö tuotiin kotiin. Kuulostaa oudolta, mutta hyvin se tötterö siellä kulki. Ja pysyi kasassa. Mangotötterö, nimenomaan. Sillä isoäiti rakasti mangojäätelöä.

Jäätelönä, kuivattuna ja tuoreena.

Nyt, kun tein itse mangojäätelöä, havahduin siihen, että en ole itse koskaan aiemmin maistanut tätä isoäidin lempparia. Mulla pyörän tankoa vasten rutistui aina rommirusinajäätelö. Tai kinuskipähkinä.

Mutta, hei. Mangojäätelö on makeaa ja keltaista. Isoäiti, tämä resepti on sulle.  Vaikka uskon, että siellä pilvien tuolla puolen eletään yltäkylläisyydessä mangojäätelön suhteen. Mutta maistapa tätä. Ja anna isukille kans.

Jalostettu jaloksi.

Mangojugurttijäätelö

2 kypsää mangoa
1 tiivistetty maito
500 g turkkilaista jugurttia

Kuori mangot ja soseuta hedelmäliha tehosekoittimella. Sekoita paksuun, turkkilaiseen jugurttiin hedelmäsose sekä yksi purkillinen tiivistettyä maitoa. Sitten ei muuta kuin keltainen seos jätsikoneeseen pyörimään ja jäde muutamaksi tunniksi vielä pakkaseen. Ja sitten. Makeaa, makeaa mangojäätelöä!

Vai onko makuun enemmän mustikka-, limepiirakka-, maitosuklaa-, passionhedelmä- tai limejäätelö? Tsekkaa ohjeet täältä.

Mites kävis mango? ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Kesä on saapunut, kadut taas auki.

Tein pienen, yhden iltapäivän kestävän matkan Keski-Italiaan Marchen alueelle. Verdiccio-rypäleen kotiseuduille.

Ei tämä matka vaatinut matkustamista kuin bussimatkan verran kaupunkiin. Ja astumisen yllänäkyvästä ovesta sisään. Ja Emilio Bernardin Colonnaran viinitilalta kertomaan rypäleestä lisää. Viisi Verduccio-maistiaislasia nenän edessä ja ajatukset siirtyivät vuoren rinteille, 500 metriin, jossa Verdiccio-rypäleet kypsyvät. Savisessa, happoisuutta lisäävässä maaperässä.

Sama rypäle, monta makua.

Luigi Ghislieri aloitti kuohuvien viljelyn. Pullo hänen kunniakseen.

Verdiccio-matka ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Aika ryppyiset.

Sinne meni. Perunat maahan. Mutta ei maan alle.

Tämä tulee olemaan kolmas kerta, kun tulen syömään kesällä itsekasvatettua perunaa.

Ensimmäisellä kerralla istutin perunat kaiken taiteen mukaan. Muokkasin maan, upotin perunat 15 senttimetrin syvyyteen ja kuokin niitä ylös loppukesän sateessa onnellisena. Mutta olihan se. Työlästä tosiaan.

Toisella kerralla inspiroiduin 80-luvun, Enemmän iloa puutarhasta-kirjasta ja testasin viljelyä mustan muovin alla. Houkutti, kun tekstissä hehkutettiin, että perunat tulevat muovin alta puhtaina kuin kanamunat. Tulihan ne, ja muutama etana myös. Olihan tuokin vähän. Työlästä.

Perunahommia.

Mutta kun näistä kahdesta piti valita, niin siellä se Rikea makaa tasoitetulla maalla, jätesäkkien alla. Jätesäkki-istutus sai alkunsa, kun 80-luvulla etsittiin uusia käyttötarkoituksia muoville. Jätesäkkien ansiosta perunamaa ei pukkaa rikkaruohoa ja sadonkorjuukin on köykäistä: sen kun poimii puhtaat potut säkin alta.

Pari viikkoa idätin siemenperunaa valossa. Näin iduista tulee vahvempia, eivätkä katkeile istuttaessa niin pahasti. Hyvältä näytti.

Nuorennusleikkaus siellä säkin alla, pliis?

Miten ne perunat sinne säkin alle menee? Ensin tasoitetaan maa. Sitten perunat istuteaan n. 30x 30 sentin etäisyydelle toisistaan. Säkit tiiviisti kivien kanssa pottujen päälle ja kun pottujen idut alkavat nostaa päätään, tehdään muoviin sopivat reiät itujen kurkkia aurinkoon. Näin tein viimeksi. Nyt tasoitin maan, levitin säkin ja tein säkkiin reiät sopivalle etäisyydelle ja tuikkasin perunat rei’istä sisään. Nyt sitten odotellaan. Ja pelätään koloradokuoriaista, perunaruttoa, rengasmätää, perunasyöpää ja peruna-ankeroisia. Ei sen enempää. Eikä vähempää.

..ja perunamaa ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Lihamies.

Hrr..kovin oli kylmä olla liekeissä Akseli Herlevin grillikirjan julkkareissa. Hyvä, ettei pakkasta pitänyt.

Mutta grillissä kärisi kabanossi ja aina niin iloinen Aksu kestitsi vieraita. Mikäs siinä ollessa.

’Vuoden verran tässä kirjassa meni’, Aksu kertoo. Ja tunnustaa samassa lauseessa, että ’osa lihoista on tullut grilliin pakkasen kautta.’

Hymy herkässä. Kuten aina.

Mutta ei se haittaa. Hyviä ideoita tuosta Herlevi liekeissä -kirjasta itselle virisi ja grillissä pakastelihankin makuun saa tuoretta eloa. Mielenkiintoisinta uutta kulmaa grillaukseen tuo kattava katsaus riistagrillaukseen. Eipä ole tullut grillattua riekkoa, ei ole. Fasaanin rintafileet odottavat kyllä grillaustaan. Syväjäässä myöskin.

..ja valtakunnassa kaikki hyvin.

Ja oman osansa kirjassa saa Japani, josta on Aksun mukana muodostunut hänelle eräänlainen ruoan Mekka. Mukana on siten myös se herkullinen Tataki-resepti, mitä Aksu aikoinaan mulle kokkasi.

Kirjan kuvituksessa on haettu blogimaisuutta, mistä pisteet. Ja reseptit, etenkin kaikki lisukesellaiset -sahrami-mandariiniaioli, hiilillä poltetut bataatit, purjotuhka – kyllä herauttavat veden kielelle. Innovatiivista, simppeliä, tuoretta ja vähän äijämäistä. Tykkään!

P.S Grillauksesta tuli kesäruoat mieleen, olethan jo osallistunut Taste of Helsinki -kilpailuun? Laita oma, näppärä kesäresepti tulemaan ohjeiden mukaan ja voit kohta yöpyä Klaus K:ssä ruokailtuasi pitkän kaavan mukaan Taste of Helsingissä. Kisa päättyy 31.5 eli hops, hops!

Liekeissä? ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Aikainen banaanikastike.

Räps. Silmät auki. Onkohan jo aamu?

Kyllä se jollain mittapuulla on aamu. Mutta ei lauantaiaamuna kuulu herätä klo 5.45. Tutkimuksen mukaan valoisaan aikaa tarvitsee vähemmän unta. Seitsemän minuutin verran. Se ei siis selitä tätä aamukukkumista.

No, tänään heräsin kukonlaulun aikaan. Yritin nipistää silmät kiinni ja hetkeksi onnistuikin. Mitä kello? 6.01. Okei, ei se uni enää tule. Linnutkin huutaa ikkunan takaa kesäfiilistään.

Hipsin kohti keittiötä. Vielä ei ole nälkä, nyt on aika haudutella ja vääntää, pitkän kaavan mukaan.

Lempeää tuoksua tulvillaan.

Pitkään haudutettu ohrapuuro

2 dl rikottuja ohrasuurimoita
1 tl suolaa
1 l maitoa

Mittaa ainekset uunivuokaan ja hauduttele hiljakseen kypsäksi 150 asteessa n. 3-3,5 tunnin ajan.

Olen alkanut vähentämään vehnäjauhojen käyttöä. Tästä johtuen olen kokeillut erilaisia täysjyväjauhoja ruoissa ja leivonnaisissa. Välillä hyvällä ja välillä vähän heikommalla menestyksellä.

Mutta nämä amerikkavaikutteiset, mutta talkkunalla terveelliseksi käännytetyt talkkunajauhopannukakut kyllä veivät kielen mennessään. Banaanisiirappi on sellaista herkkutahnaa, jota myös kermaisen vaniljajäätelön päälle valuttelisin. .

Talkkunajauhopaketista pullahtaa ulos savun tuoksua. Jauho on kuivattu riihikuivausmenetelmällä eli kuivaamon ilma on sakeanaan savua. Sen haistaa kyllä. Tein pannarit kokonaan talkkunajauhoilla  ja talkkuna antoi omaa aromiaan hienosti. Jos talkkuna on uudempi tuttavuus, voi aloitella taikinalla, jossa puolet talkkunaa ja puolet vehnäjauhoja, niin perhe ei aivan pöyristy.

Kyllä näillä jaksaa..mennä vaikka levolle?!

 Talkkunapannarit

2 dl talkkunajauhoja (tai 1 dl talkkunajauhoja, 1 dl vehnäjauhoja)
1/4 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl kermaviiliä
2 dl maitoa
50 grammaa voita
1 muna
1/2 dl saksanpähkinärouhetta
1 tl vaniljasokeria
voita paistamiseen

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää maito, kermaviili ja muna. Sulata voi ja lisää viimeisenä sulatettu voi.

Mausta pannaritaikina vaniljasokerilla ja karkeasti rouhituilla pähkinöillä. Kirkasta voi halutessasi ja paista hitaasti pieniä pannukakkuja aamiaispöytään.

Samalla, kun alat paistella pannukakkuja, mittaa banaanikastikkeen aineet paistinpannulle ja anna porista hiljakseen paistamisen ajan. Banaanit karamellisoituvat suloisesti ja kastike tiivistyy..

Banaanikastike

1 dl vaahterasiirappia
2 tl voita
1 banaani
1 vaniljatangon siemenet

Keittele kastiketta kasaan n. 15 minuutin ajan. Tarjoa kuumana pannarien tai jäätelön kanssa.

—-

Nyt klo on 10. Lauantaina. Käyty jo aamulenkillä ja aamu-uinnilla.  Vatsa täynnä uunipuuroa ja rapeita talkkunajauhoista valmistettuja banaani-pähkinäpannareita. Mutta hohhoijaa, kylläpä nyt ramasee..

Kello 5.45 ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Keltaista valoa tulvillaan.

Vanha grilli lähti kiertoon. Uutta odotellessa.

Nyt voi vain katsella kuvia alkukesän grillauksista, sillä mikä on sen enemmän tarkkuutta vaativaa työtä kuin uuden grillin hankinta?

Ei se taida ihan hetkessä tapahtua. Hiili- ja kaasugrillin lisäksi näyttää tarjolla olevan hybridigrilli. Kaasulla hiilet hehkuviksi, kaasu pois päältä ja sitten grillataan ihan kuin aikoinaan. Mitähän sen kanssa syntyisi?

Vanhalla ehti grillailla nämä makoisat nuijapäät rapean grillisalaatin kanssa. Ja päälle lusikoittain raikasta jugurttikastiketta.

Nämä nuijapäät ei ui.

Sweet ’n’ sour kananuijat

3 rkl soijaa
1 rkl hunajaa
2 tl Dijon-sinappia
1 rkl sesamöljyä
2 rkl tomaattipuretta

Sekoita marinadiainekset ja pyörittele nuijat marinadissa. Grillaa aluksi kuumalla grillillä ja hiljennä sen jälkeen lämpöä ja grillaa nuijia hiljakseen, kunnes ovat kokonaan kypsyneitä.

Broccolivillitykseni ei ota laantuakseen. Ja superrapeaa siitä saa grillissäkin. Neljälle hengelle kaikki nämä herkut.

Väriterapiaa.

Parsakaali-maissisalaatti grillistä

250 g parsakaalia
2/3 rkl seesamöljyä
ripaus sormisuolaa
5-6 valkosipulin kynttä
2 maissitankoa
2 nektariinia

Halkaise nektariinit ja grillaa niitä niin, että kuori irtoaa ja pinta saa raidat. Samoin grillaa maissitankoihin väriä. Siivuta valkosipuli, sekoita se brokkolin ja sesamöljyn kanssa. Grillaa rapsakaksi ja mausta suolalla. Yhdistä kaikki ainekset salaatiksi ja lorauta joukkoon hieman oliiviöljyä ja vie tarjolle.

Nuijapäitä ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Luunokat soppajonossa.

Mutta hieno sellainen. Älä muuta luule.

Luunokaksi jotkut sitä haukkuu. Ja jättävät syömättä. Turhaa hienostelua. Ja ei suuri osa suomalaisista väärässä voi olla. Meillä syödään vuodessa 10 miljoonaa kiloa haukea. Tämä huikea määrä on 40 prosenttia kaikesta maailmassa syödystä hauesta. Huimaa!

Hauessa ei ole kuin yksi vika. Ne suunnattomat kokoiset talikkoruodot. Mutta vähän sorminäppäryyttä ja kyllä se siitä.

Kannoin korteni kekoon ja laitoin noin neljästä kilosta haukea kermaisen haukisopan. Lohikeitto hyvää? No sitten haukikeitto on suurenmoista! Perattaessa havaitsin, että nämä hauet elävät muikulla. Muutama putkahti vatsasta ulos. Ei ihme, että maistuivat hyvälle.

Muikkutäytteisiä.

Haukikeitto näppituntumalla

3-4 kg haukea
3 -4 tl suolaa
4-5 l vettä
3 porkkanaa
2 sipulia
10 mustapippuria
4 laakerinlehteä

Perkaa hauet, huuhtele ja suolaa ulkoa ja sisältä. Anna suolan imeytyä tunnin parin ajan haukiin jääkaapissa.

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja laita hauet selkäpuoli ylöspäin kylmään veteen. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hiljalleen kiehua parin tunnin ajan. Kuori lusikalla pintaan nouseva vaahto pois.

Itse poistin isoimman hauen 30 minuutin jälkeen ja jätin pienemmät maustamaan lientä. Isosta sai makoisat kalanlihat valmiiseen keittoon. Kalalientä tästä satsista tuli reilut 2 litraa.

Kesän maku!

Kermainen haukikeitto
4 hengelle

1 l haukilientä
1,5 dl kermaa
1 dl maitoa
1 tl suolaa
1/2 tilliruukku
2 porkkanaa
6-8 uutta peruna
1 sipuli/kevätsipuli varsineen
1/2 rkl voita
ruisleivän pala

Pese uudet perunat hyvin ja pilko pienemmiksi, mikäli tarpeen. Kuori ja pilko porkkanat ja sipuli. Kuumenna liemi kiehuvaksi, lisää perunat, porkkanat ja sipuli. Anna kiehua kypsäksi. Lisää aivan loppuvaiheessa kuiva ruisleivän palanen joukkoon makua antamaan. Kun juurekset täysin kypsiä, lisää kerma ja maito ja maista maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Lopuksi poista leivän käntty. Pilko tilli joukkoon ja vie tarjolle ruisleivän ja raikkaan valkoviinin kanssa.

Tästä ruoasta voi sanoa, että nyt alkoi kesä. Täyteläinen, maukas kalakeitto tuoreilla kotimaisilla vihanneksilla. Mitä muuta ihminen voi toivoa? Keitolta?

Hauki on kala ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Älä viitsi, rakas.

Meillä on viha-rakkaussuhde. Pohdin tätä Muskatellerin äärellä.

Kaunishan tuo koivu on. Ja tuulen havina koivunlehdissä kielii kesästä. Ja vihta. Kovin rakas saunakaveri. Mutta siitepölyaika. Se pistää suhteen katkolle.

Olen tässä odotellut, että milloin koivuallergia iskee päälle . Mutta eihän se enää iskekään. Kukinta alkaa olla ohi. Viime vuonna samaan aikana imin astmapiippua – ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa – hartaasti. Nyt koivut eivät jaksaneet hyvän satovuoden jälkeen lykätä norkoja. Henki kulkee. Ihanaa.

Laittaa ukon tanssimaan.

Uskalsin myös taittaa koivunoksan tämän viikon perjantaipullon, Loimerin Muskatellerin rekvisiitaksi. Se sopii hyvin tähän hemaisevaan Itävaltalaiseen viiniin.

Itävalta on viinimaana kiintoisa. Villinpuoleinen viljelijä Willie Opitz häärii siellä ja on tuonut tarjolle mielenkiintoisia punaisia ja valkoisia. Jälkiruokaviinejä unohtamatta. Viinimaana Itävalta on pieni, mutta sitäkin persoonallisempi. Rypäleille rankka ilmasto tuottaa omintakeisia viinejä. Sokkona Italia-hyllystä napattu viini osuu herkemmin harhaan kuin Itävalta-hyllystä mukaan poimittu.

Mitä jäljelle jää.

Ja Grüner Veltliner-maana Itävalta on pettämätön. Nämä on sellaisia kepeän olon viinejä, hyvän hapokuutensa ansioista raikkaan kuplivan oloisia ja hienosti ruokaan sointuvia viinejä.

Ja nyt tämä Muskateller. Ei juurikaan tarvinnut pohtia, että maistanko tätä Itävallan täyttä luomua olevaa uutuutta vai en. Enkä pettynyt. Loimer oli mieluisa löytö. Raikas ja hieman kukkainen maku. Kuitenkin viini on kevyt, kuiva eikä ollenkaan liian parfyyminen, mihin muskatellerit voivat joskus syyllistyä.

Loimer on jälkeen hyvä esimerkki siitä, että aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, kun etsii sopusointuista vaaleaa.

Perjantaipullon kanssa soi 30 Seconds to Marsin uutukaisen levyn helmi ’Brights lights, Big city’. Ja taas mennään. Otetaan siis lasillinen. Kahisevalle koivulle ja kesälle!

R-A-K-A-S koivu, koivusein ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Tervetuloa matalaan majaan.

Niin kuin pitää ollakin. Siitä on hyvät bistrot tehty.

Piskuinen Pastis Pikku-Roballa täyttyy jo iltapäivästä alkaen. Oma pöytäseurueemme saapui klo 17.30. Ravintolasali on täynnä porinaa. Naurua. Melua. Hyvää pössistä, kerta kaikkiaan. Vähän on ahdastakin ja vessan ovi jää välillä auki minimaaliseen saliin. Ei se ole niin kauheaa.

Hoikat koivet maalaissalaatin kanssa.

Fiilis on heti katossa. Hyvä tunnelma tarttuu. Tarjoilu on ripeää, mutta ei liiaksi kuitenkaan. Viinilista on napakka. Kuten myös ruokalista. Hyvä niin. Tarjoilijan mukaan ei ole tarkoitus, että joka ruoalle löytyisi täydellinen viinimatch. Ollaanhan bistrossa. Ei hienostella liikaa. Täällä on tarkoitus viihtyä, syödä jotain pientä kivaa ja juoda muutama lasillinen erinomaista viiniä.

Tryffeliranskalaiset – hävisivät purkista hetkessä, kuten kuvasta näkyy.

Pastiksessa nauttimamme ruoat olivat sellaista maukasta keskitasoa. Viinit erittäin okei. Hinta laatusuhde tässä bistrossa on kyllä erinomainen: neljän hengen kolmen lajin dinner rapiat 80 euroa per pää. Tähän sisältyi pullo herkullista italialaista Barbera d’Albaa, kuohuvat alkuun. Ja tietysti. Nyt jo useissa Helsingin ravintoloissa löytyvää Madame Cattelinin kullankeltaista ja niin makeaa jälkiruokaviiniä. Vaipuako nirvanaan?

Ruoista ylistystä saivat Roquefort-etanat, päivän menulla ollut entrecote ja jälkkäreistä raparperipiirakassa oli kaikki täydellisesti kohdallaan. Se inkiväärijäätelö! Lisää kiitos!

Isosyistä. Mutta bearnaisessa voisin vaikka kylpeä.

Pientä mutinaakin annoksista löytyi. Ei ehkä olisi kannattanut enää tähän aikaan tilata simpukoita. Maku ei ollut kovin freesi. Kuve jäähtyi nopeasti kylmällä lautasella ja missä oli Creme Caramelin poltetun sokerin maku?

Itse kaipasin eniten Murun henkilökohtaista ja sananmukaisesti koskettavaa palvelua. Ja tietysti aina asiaansa paneutuvia omistajia, Anglovia, Thieulonia ja Alénia pyörimässä salissa ja huolehtimassa asiakkaista. Siinä on sellainen spesiaali ote. Tämä paneutuminen uupui Pastiksessa.

Mutta Pastiksesta ei asiakasta laitettu niin vauhdilla kadulle kuin mitä näistä Helsingin hypetetyistä paikoista tupataan laittamaan nykyään. Sai syödä ihan rauhassa, ja vähän istuskellakin. Olikohan seuraava seurue myöhässä?

Nätti kuin sika pienenä.

Mutta kaiken kaikkiaan olen iloinen ja innostunut Helsingin vilkkaasti kehittyvästä bistromeiningistä. Muhun tämän tyylin paikat uppoavat omintakeisuudellaan ja persoonallisuudellaan. Ei tässä tehdä mitään fine diningia eikä kaiken tarvitse olla niin tip top. Kunhan se näkyy hinnassa ja asiakkaat viihtyvät. Tämä riittää.

Lähdin tyytyväisenä, palaan uudestaan!

Muita maisteltuja bistroja Helsingissä:

Muru
Le Havre

Hyvää pöhinää Pastiksessa ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Näin. Oikeaoppisesti nautiskellen.

Ruskeat M-liput liehuvat Vanhalla. Se kielii siitä, että Suomen isoin jäätelökiska on juuri avautunut.

Ja nyt on yksi kuukausi aikaa olla oman jäätelönsä herra. Nyt ei tarvitse notkua jätskikiskan ulkopuolella, varoa tötteröä vaanivia lokkeja, vaan nyt astellaan portaat ylös Vanhalle ylioppilastalolle, reippaasti suoraan sisään kioskiin. Ja suunnitellaan oma jäätelöunelma.

Kultainen M, mutta se toinen.

Magnum Pleasure Store popahti Helsinkiin kesäkuuksi. Suomi on tässä Magnumin pop up-konseptissa hienosti suunnannäyttäjänä. Seuraamme muun muassa Lontoon, Sao Paulon ja Pariisin jalan jäljissä ensimmäisenä Pohjoismaana, jossa tämä konsepti tuli tarjolle. Joskus näinkin.

Voisiko paikka olla keskeisempi? Tai Magnum-jäätelöille sopivampi? Vanhan kermanvaalea yleisilme ei paljon säätöä ole tarvinnut. Ursula Zitting, ravintola -ja tapahtuma-alan pitkän linjan ammattilainen on valinnut tilaan hieman suklaanruskeaa verhoa, trendikästä sekalaiseen tyyliin luottavaa boho chic-sisustusta ja ruukuittain orkideoja. Hyvä tuli.

Pää alaspäin bohosti.

Koko jutun keskuksena pönöttää leveä, lasinen tiski, jossa tarjolla suomalaiseen makuun suunnitellut lisukkeet kermaisen Magnum -jäätelön päälle ripoteltavaksi. Homma toimii kuta kuinkin niin, että ensin valitset lisukkeet, kolmea eri lajia. Tarjolla on popping candyä (sitä ihanaa lapsuudessa pussissa myytävää, kurkussa poksahtelevaa juttua), sokeroituja ruusunlehtiä, mustikkaa, inkivääriä, pähkinöitä, you name it. Niin, ja Himalajan kristallisuolaa.

Lisuja joka lähtöön.

Sitten pakkasesta kaivetaan alaston vaniljainen Magnum-puikko ja saat kertoa haluatko sen dipattavan valkosuklaaseen vai maitosuklaaseen. Dippauksen jälkeen shakerissä sekoitetut päällysteet ripotellaan jäätelön päälle. Hetki vain, ja suklaa on jähmettynyt ja jäätelöhetki voi alkaa.

Pinseteillä viimeistely.

Magnum-asiantuntijat suosittelivat makujen yhdistämistä tyyliin suolainen-makea, sweet and sour, rapea-pehmeä – ja se toimi. Uskaltauduin ottamaan valkosuklaapuikkoni päälle suolaa ruusunterälehtien ja pistaasin kera. Ai-van taivaallisen makuista ja suola toi imelään valkosuklaan makuun uskomatonta kärkeä.

Se toinen. Itsesuunniteltu.

Suosittelen! Suolaa jäätelön kanssa sekä pistäytymistä Vanhalla. Kesäkuun aikana.

Oman jäätelönsä herra ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Tällainen tuli.

Tuli haaste. Paha sellainen. Miten keksiä tuore käyttötapa valmissalaatille?

Siis valmiille tuotteelle. Mutta meikätyttö pitää haasteista. En halua mennä sieltä, missä aita on matalin. ’Kultaa, mulla on karmea nälkä. Mitä meillä on ruokana?’

Vain yksi.

Hups, kaapista löytyykin vain yksi Fresh-salaatti? Ja kotona kurnii kaksi vatsaa. Apua, ei saa joutua paniikkiin. ’Meillä on tänään spesiaaliherkkua, odota hetkinen. Tulee tuota pikaa.’

Pikatsekkaus jääkaappiin ja leipälaatikkoon. Hetken aikaa aktiivista aivotyötä. Paahtoleipää, check. Tuorejuustoa, check. Palvikinkku, check. Yrttejä ja kevätsipulia, check. Ja sitten keittiöhommiin. ’Menee 10 minuuttia, kultsu.’

Syntyy pieni iltaherkku. Kakkunen kahdelle. Kenellekään ei jää nälkä.

Tomaattitornit koristeena.

Kakkunen kahdelle eli iltapala Fresh-salaatista

1 Fresh-kreikkalainen salaatti
6 palaa maalaispaahtoleipää
1 maustamaton tuorejuusto (200 g)

Feta-tsatsikitäyte:

valkosipulinkynsi
3/4 dl turkkilaista jugurttia
1 tl oliiviöljyä
1 tl sitruunanmehua
Fresh-salaatin kurkunpalaset
Fresh-salaatin fetapalaset
hippunen suolaa

Kinkku-sipuli-oliivitäyte:

2 siivua savupalvikinkkua
pari rkl kevätsipulin varsisilppua
Fresh-salaatin oliivit (lukuunottamatta kahta, jotka jätetään koristeeksi)
Fresh-salaatin punasipuliviipaleet
1 tl tuoretta oreganoa
mustapippuria
1/2 tl Dijonia
1/3 maustamattomasta tuorejuustosta

 Päälle ja koristeeksi:

2/3 pkt maustamatonta tuorejuustoa
2 Fresh-salaatin kirsikkatomaattia
2 Fresh-salaatin mustaa oliivia
herneenversoja
Fresh-salaatin salaatinlehtiä

Täytettä parissa kerroksessa.

Valmista ensin pieni tsatsikiannos eli notkista paksu, turkkilainen jugurtti oliiviöljyllä ja sitruunanmehulla. Sekoita jugurttiin murskattu valkosipulin kynsi sekä Fresh-salaatin pieniksi kuutioksi leikatut kurkut ja murskatut fetakuutiot. Valmista sen jälkeen kinkkutäyte eli leikkaa palvikinkku pieniksi suikaleiksi, kevätsipulin vihreät varret ohuksi renkaiksi ja pieni Fresh-salaatin oliivit sekä punasipuliviipaleet. Sekoita ainekset 1/3 osaan tuorejuustoa, mausta seos Dijonilla, silputulla tuoreella orerganolla sekä mustapippurirouhaisulla.

Leikkaa sitten maalaispaahtoleivästä muotilla ympyränmuotoisia paloja. Ja ei muuta kuin kakkusta kokoamaan. ’Iltapala on valmiiiis, tuota pikaa.’

Laita alimmaiseksi leipäpalat ja päällystä ne tsatsikitäytteellä. Paina päälle kevysti toinen leipäpala ja levitä sen päälle kinkku-oliivi-sipulitäyte. Peita koko komeus kolmannella leipäpalalla.

’Ihan just, pieni hetki enää ja vatsa saa täytettä..’ Levitä tuorejuustoa koko minivoileipäkakun päälle, reunoille ja päälle. Koristele reunat Fresh-salaatin lehdilla painelemalla niitä kiinni tuorejuustoon ja laita yksi Fresh-salaatin oliivi ja kirsikkatomaatti hammastikulla kakun pintaan torniksi. Raikasta ulkonäköä herneenversoilla ja lehdillä.

 ’No niin, kultaseni, nyt iltapala on valmis. Katso, mitä taioin keittiössä..’

Haasteista voittoihin eli Taste of Helsinki-reseptikisa on nyt päättynyt ja voittajat valittu:

Kisan voitti Heidi Vuotilaisen Surf ’n’ Turf-resepti, jota muun muassa kokataan Electroluxin Chefs´ Secrets-kokkikoulussa. Heidi voitti hotelliyön Klaus K:ssa sekä liput Taste of Helsinkiin. Hyvänä kakkosena on Sami Mononen ja kolmanneksi tuli Essi Seppälä. Onnea voittajille ja makoisia hetkiä Taste of Helsingissä!

Kakkunen kahdelle ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Kesäpinkkiä.

Tai jotain vastaavaa. Tämä upean värinen Piper-Heidsieck Rosé Sauvage.

Rubiininpunaista. Todella syvän väristä shampanjaa. Mausta puuttui tosin shampanjoissa pitämäni mineraalisuus ja happojakin hieman kaipasin lisää. Mutta hyvin tämä juoma siivitti kuumaa kesäpäivää laiturilla, Backgammon-pelin äärellä.

Johdin 5-0, kunnes vastapuolen kotipesä oli täynnä, nappulani syötiin. Tuplattiin. Toinen nappula syötiin. Ja olin jumissa. Siihen loppui pelaaminen. Onneksi oli edes juotavaa..

Laiturimehua ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Sarjatyönä raparperiruokia.

Pidän raparperista. Mutta siitä en pidä, että koko sato kypsyy kerralla.

Nyt valmista raparperia on kilotolkulla.  Ei sitä määräänsä enemmän pysty tätä hapanta vihannesta nauttimaan. Vaikka ihanaa onkin.

Joka vuosi kehittelen tuoreen tavan raparperia nauttimiselle. Tänä vuonna raparperi tapasi pähkinöitä.

Rustiikkista fiilistä.

Pähkinäinen raparperipiirakka

3 dl vehnäjauhoja
3/4 dl mantelijauhetta
3 rkl pölysokeria
ripaus suolaa
150 g voita
1 muna
1 rkl kylmää vettä

Sekoita huoneenlämpöiseen voihin pölysokeri, mantelijauhe ja vehnäjauhot. Lisää lopuksi muna ja n. 1 rkl kylmää vettä. Laita taikina jääkaappiin 20 minuutiksi.

Täyte:

4-5 raparperin vartta
4 rkl kinuskia (tiivistetystä maidosta keitettyä, tätä myydään valmiina kaupoissa)
1 dl pekaanipähkinöitä
4 rkl sokeria

Voiteluun:

1 kanamuna
2 rkl sokeria
kanelia

Leikkaa raparperi n. 1 cm levyisiksi paloiksi. Laita kulhoon ja sekoita joukkoon 4 rkl sokeria. Lusikoi joukkoon neljä ruokalusikallista paksua, tiivistetystä maidosta keitettyä kinuskia. Rouhi pekaanipähkinät karkeaksi rouheeksi ja lisää joukkoon. Noin, täyte on valmis.

Tarjolla tänään.

Kauli viilentynyt taikina soikioksi pellin päällä. Levitä raparperi-pähkinä-kinuskiseos taikinan keskelle, jätä reunoille n. kolme senttiä tyhjää. Käännä taikinan reunat täytteen päälle käyttäen apuna leivinpaperia. Voitele reunat kanamunalla ja ripottele reunojen päälle vielä kaksi ruokalusikallista sokeria ja tupsauta kanelia reunoille ja raparperien päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa n. 35 minuutin ajan.

Raparperin hapan maku saa kunnolla kyytiä tässä kinuskisessa piirakassa ja pähkinänystäville pähkinäistä makua löytyy niin piirakkapohjasta kuin itse täytteestäkin.

Piirakka viedään tarjolle vielä hieman haaleana ja vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. Mennessä voi huhuilla, että täältä tulee kesän paras herkku!

Tai odotas hetkinen. On mulla yksi toinen jälkiruoka, joka on ehkä vielä parempi. Mutta sen aika on sitten juhannuksena. Mansikoiden kypsyttyä.. Pysy kuulolla!

Muuta hyvää raparperista?

Valkosuklainen raparperipiirakka
Raparperipannacotta

Raparperiongelmia ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Korttelikapakan hengessä.

5 tähden ruokaa, iloista palvelua ja korttelikapakan tunnelmaa.

Tätä kaikkea löytyy osoitteesta Punavuorenkatu 3. Noin 30-paikkainen pikku Lupoloon parisen vuotta ilahduttanut hensinkiläisiä olemassaolollaan. Tai paremminkin punavuorelaisia. Sillä eihän näihin pikkukuppiloihin ihan vahingossa löydä.

Mutta mikä paikka! Pöydät somasti kulahtaneita, tuolit eriparia ja tuoksuvat pikkuruusut koristavat pöytää.

Mutta ehkä pitäisi jo mennä asiaan. En muista, milloin olisin syönyt viimeksi näin maittavia herkkuja. Nyt tarjolla oli kesäinen lista – voimassa elokuulle asti- jaettavia pikkusyöviä. Otimme kahteen pekkaan neljä annosta ja jälkkärit. Täyteen tuli vatsat. Ja mitään valittamista ei löytynyt. Ei niin palvelusta, ruokien tasosta tai laadusta. Tai tunnelmasta. Tästä viimeksi mainitusta piti huolen iso punavuorelaisseurue, joka arki-iltana veti dinneriä pitkän kaavan mukaan.

Körtsyä ja caesaria.

Coeur-de-filet eli paikallisesti körtsy oli kevyesti pinnalta paistettua, ohueksi siivutettua ja mureaa. Sen kanssa oli tarjolla tuhtivalkosipulista guocamolea ja meheviä punajuuripaloja sekä korianteria. Tämän kanssa kun maisteli uusista perunoista valmistettua caesarsalaattia niin mikä makujen sinfonia! Voi-rapunyytit sulivat suussa Loimerin Gruner Veltlinerin kanssa. Japanilainen ’lihapiirakka’ oli mehevä ja tarjolla kevätkaalipedillä.

Annokset on kauniita ja reheviä, eivät liian tuunattuja. Mutta maut, ne ovat kohdillaan. Paikka kivasti eriparinen ja tunnelmaa täynnä. Hintakaan ei päätä huimannut. 56 euroa henkilöltä ja viiniä nautittiin parisen lasillista.

Laskun paikka. Vielä olisi voinut istuskella.

Jos joskus, niin tuolla kertaa, olisi tehnyt mieli kävellä keittiöön, katsoa, kuka se siellä näitä ruokia loihtii ja kiittää oikein kädestä pitäen.

Kyllä punavuorelaisten kelpaa. Tämän kaltainen ruoka ja ravintola on juuri mun makuuni. Punavuori ei muutenkaan ole hassumpi paikka asua. Löytyisiköhän tästä korttelista vielä tilaa muutamalle ..?

Näitä paikallisia salaisuuksia arvatenkin asustelee muuallakin, laittakaa vinkkejä tulemaan, jos raaskitte!

Punavuorelaisonnea ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Testi testi

Testi ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Omat ruohot.

Lämpiössä kuhistaan. Tämä on se päivä. Mansikan ja perunan debyytti.

Kauan odotetut mansikka ja peruna astuvat näyttämölle. Yleisö kohisee eikä malta olla huutelematta. Joku poistetaan salista.

Peruna kompuroi ja on hieman raaka. Mansikka ei olekaan EU-standardien mittainen. Farssin ainekset kasassa?

No ei sentään. Vaan tyypillinen juhannusatto mökkipitäjissä. Mansikoita, perunoita, hyttysiä ja hyvää seuraa. Siitä on suomalaisten juhannus tehty.

Mukimausteet.

Ensimmäinen peruna on parhaimmillaan alastomaksi hangattuna, sopivasti keitettynä ja voinokare niskassaan. Tätä makua olen odottanut kuukausia.

Mansikkakin nautitaan suoraan ropposesta. Ja sitten seuraava. Ja seuraava. En kyllä ymmärrä niitä ulkomaalaisia.

Mutta sitten. Kun jossain vaiheessa haluaa näihin kesäkaveruksiin vähän twistiä, niin pienellä vaivalla makuihin saa uutta ilmettä.

Raparperiylituotannon jälkeen olen niittänyt ruohosipulia kuin heinää. Sekin kasvaa mukavasti. Siitä perunalle maustetta.

Vihreä tekee hyvää silmille.

Ruohosipulipesto
Pestosta riittää isoon perunakattilalliseen uusia pottuja

2 dl ruohosipulisilppua
1 dl parmesaania
1 dl pinjansiemeniä
1-2 valkosipulinkynttä
sitruunasormisuolaa
mustapippuria
1 dl oliiviöljyä

Koristeeksi:
silputtua ruohosipulia
murskattuja rosepippureita.

Jauha kaikki aineet hienoksi pestoksi tehosekoittimessa. Keitä uudet perunat, anna jäähtyä ja sekoita pesto perunoiden joukkoon. Koristele pirteillä rosepippureilla ja silputulla ruohosipulilla.

Perunaa pöytään!

Lohi tai siika on graavattu jo pari päivää sitten. Nyt kala haetaan kylmästä ja leikataan ohuiksi siivuiksi. Pala tai pari tummaa leipää leipäkoriin.

Juhannuspäivän nautinnollinen lounas kootaan pöytään: perunaruohosipulipestoa, graavattua lohta ja lasilliset hienostunutta Marigny  Neuf Sauvignonia. Siinä muuten vasta kesäruokaviini!

Sitten. Itse pääpukari jälkiruoaksi. Aromaattisesti maustettuna.

Murrettua makua.

Mansikan maku täydentyy sokerilla. Kun sokerin joukkoon lisätään hieman raastettua appelsiininkuorta ja kermavaahtoa, niin siinä se on. Täydellinen juhannuspäivän jälkiruoka kaikessa helppoudessaan.

Keltaista sokeria saa syödä.

Mansikoita ja appelsiinisokeria
4 hengelle

1 litra mansikoita
1 dl sokeria
2 appelsiinin raastettu kuori
2 dl kuohukermaa

Raasta kahdesta appelsiinista kuori. Mittaa kulhoon 1 dl sokeria ja sekoita raastettu appelsiininkuori huolellisesti sekoittaen sokerin joukkoon. Anna maustua hetki. Leikkaa mansikat viipaleiksi leveyssuunnassa ja asettele lautasille. Vatkaa kerma vaahdoksi.

Ei ne muuta tarvitse. Oikeasti!

Ripottele mansikoiden päälle reilusti appelsiinisokeria ja viimeistele annos kermavaahdolla. Tarjoa annoksen kanssa lasillinen suloisen makeaa Moscato D’Astia, kesän marjaisten jälkiruokien ykkösjuomaa.

—

Yleisö taputtaa. Kiittelee vuolaasti. Tämä oli odottamisen arvoista.

Mitä juhannusaattona sitten nautitaan? Sillon ruoan pääainesosa kilisee pussissa. Kerron lisää pian. Maltathan odottaa?

Sillä välin voit tutkia, mitä muuta juhannuksena grillataan.

Juhannus meksikolaisittain: korianteripesto ja porsaan sisäfile

Salcicciaa ja mehevää grillisalaattia

Kreikkalainen hampurilainen paprikaketsupilla

Ensi-illassa: mansikka ja peruna ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Kävikö joulupukki?

Pienet ja mustanpuhuvat. Beluga-linssit. Parempaa kuin kaviaari?

Joo. Kyllä. Mun mielestäni. Olen kerran maistanut kaviaaria. Oliko Belugaa, enpä tiedä. Suolaista se oli. Mutta mä en varmaan ymmärrä siitä mitään.

Mutta nämä kaviaarin kaimat, mustat linssit. Ne ne vasta ovat hyviä. En nyt löydä oikein sanoja. Vähän jopa sekosin. Maku oli jumalainen. Tai sitten mun oli kova nälkä?

Näin kesällä niistä saa ruokaisan ja raikkaan lisukkeen kesäpöytään. Ja miten tyylikkäältä Beluga-salaatti näyttää. Kaikki vihannesten värit pääsevät oikeuksiinsa. Eikä linssisalaatti tarvitse edes muuta seurakseen, kun sen marinoi hyvin, kuten tässä ohjeessa.

Vai mikä ihana juttu tänne pihalle oli tuotu?

Beluga-paprikasalaatti
2 -4 hengelle lisukkeeksi

2 dl linssejä
4 dl vettä
suolaa

Huuhtele linssit hyvin ja laita kiehumaan. Linssit kypsyvät reilussa vartissa. Ne kannattaa marinoida heti kypsinä ja lämpöisinä, näin marinadin makua imeytyy hienosti.

Marinadi linsseille:

3 rkl balsamicoa
4 rkl avocadoöljyä
1 tl Dijonia
1/2 tl hunajaa
ripaus suolaa

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja sekoita linssien joukkoon. Anna linssien jäähtyä.

1/2 oranssi paprika
1/2 keltainen paprika
kourallinen rucolaa
1/2 sitruunan mehu

Pilko paprikat pieniksi kuutioksi ja pese rucola. Mulla itsekasvatettu rucola antoi satoaan. Somia, pieniä, sinappisia lehtiä. Maistuivat ihanilta linssisalaatissa. Sekoita kaikki vihannekset linssien joukkoon ja vie tarjolle. Helppoa, hyvää ja kaunista!

Pienet punkit pihamaalla?

Tein linssisalaatin kanssa lohen parilapaloja. Lohi on musta kypsennettynä parhaimmillaan leikattuna ohuiksi, rapeaksi paistuviksi parilapaloiksi. Suola ja pippuri päälle, mutta ei tarvitse.

Lohta ja lisuketta.

Muhun tämä maku uppoaa kuin veitsi voihin. Kokeilin nyt ekaa kertaa ja tuli oikein himotus näihin linsseihin. Maku on todella hyvä. Tästä alkaen Beluga-pussi pitää aina olla jemmassa..

Oletko muuten kokeillut toista superruokaa, kvinoaa?

Kaviaarin kintereillä ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Juhannuskukkien aikaan.

Näin huusivat muumit Pyrstötähti-kirjan lopussa. Ja tämä lausahdus tuli nyt mieleeni, kun katselin merta ja nautin lasillisen. Sekä iloitsin uutukaisen blogimedian synnystä.

Haloo. Ei se ollut meri, vaan järvi. Ja miten muumit liittyvät tähän viiniin? Aika vähän. Paitsi että tämä viini kumisee merellistä kaikua. Vaatii vetten äärelle.

Olen kai hieman väsynyt viineihin, joissa päämakuna on voimakas mustaherukkaisuus, ruohoisuus ja nokkonen. Kyllä. Tarkoitan Sauvignon Blanc-viinejä.

Ryhdikäs. Hapokas.

En tosin ole unohtanut hetkeä, jolloin ensi kerran maistoin Cloudy Bay Sauvignon Blancia. Raikas, lempeä ja herkkäkin maku. Mikään ei ollut pilvistä. Rakastuin.

Mutta nyt jostain syystä Sauvignonin maku tökkii. Siksi suhtauduin vähän epäillen Tapiolan Alkon viiniguru Arin suosituksiin maistaa tätä Marigny Neuf Sauvignon Blancia. Mutta Ari kehui viiniä nimenomaan ruoan kanssa nautittavaksi. Viini kuulemma syttyy eloon ruokapöydässä. Ei noita hyviä ruokavalkkareita koskaan ole liikaa.

Korkki päälle ja kalaan.

Kokeilin. Tykkäsin. Hienostunut ja tyylikäs viini, jossa sauvignonblancmaisuus on läsnä vain aavistuksenomaisesti. Viinissä oli myös mieto savuinen aromi, joka sopii erinomaisesti kalaruokien kanssa. Hyvät, kirpsakat hapot kestävät kalaruokien sitruunaisuutta.

Oikein kiva kalaviini. Nyt vaan matoa koukkuun ja koho veteen! Ja ruokaa tälle viinille.

—

Merellistä juhlintaa.

Tässäkin kuvassa kilistellään iloisesti valkoviinilaseja. Eikä syyttä.

Tämä hyväntuulinen joukko on osa tänään perustetun blogiyhteisön, Suomen Blogimedian, tasokasta bloggaajajoukkoa.

11 taitavaa ja ammattitaitoista bloggaajaa on mukana tässä käynnistyvässä yhteisössä, Jotain maukasta-ruokablogi mukaanlukien. Bloggaajajoukkomme bloggaa laajasti eri aihepiireistä eli niin lapsiperhe-elämän, ruoan, sisutuksen kuin ekologisen elämäntyylinkin asiat saavat tilaa näiden blogien palstoilla.

Suomen Blogimedia -yhteistyön käynnistyttyä Jotain maukasta-blogin yritysten kanssa tekemä sisältöyhteistyö jatkuu vastaavaan malliin kuin aiemminkin, mutta se hoituu jatkossa Suomen Blogimedian kautta.

Alla koko komea bloggaajakaarti. Käy tutustumassa!

Jotain maukasta, Mari Moilanen

Kemikaalicocktail, Noora Shingler

KOTOliving, Anu Harkki

Lähiömutsi, Hanne Valtari

Outilespyy, Outi Pyy

Paikka auringossa, Dorit Salutskij

Mikko Puttonen, Mikko Puttonen

Project Mama, Katja Lahti

Safkaa, Hanna Gullichsen

Salamatkustaja, Satu Rämö

Varpunen, Susanna Vento

Meri, se on tullut takaisin ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Ne vanhat kunnon.

Siinähän se on parasta, tuumin yksi päivä porsaanpihvi suupielessä.

Grilli tekee ihmeitä ruoalle. Se tuo makua, väriä ja tuoksua kaksin verroin. Lapsuudessa meillä grillailtiin vitivalkoisessa auringonpaisteessa – porsaankyljyksiä. Kovin montaa kertaa en niitä sittemmin ole syönyt. Ei vain ole tullut tehtyä. Mutta nyt teki mieli.

Ja tämä edullinen, kuivakka liha tuli makoisana ruokapöytään grillin uumenista. Ei pitäisi näitä lapsuuden ruokia ylenkatsoa.

Makea marinadi porsaalle
4 pihvin marinadi

3 rkl soijaa
1-2  rkl hunajaa tai ruokosokeria
2 tl Dijon-sinappia
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl tomaattipuretta
1 valkosipulinkysin hienonnettuna
1/2 tl chilihiutaleita

Sekoita marinadin ainekset, pyörittele porsaankyljykset marinadissa ja anna maustua ainakin tunnin ajan. Tästä marinadista tulee kaunis väri hailakoiden porsaanpihvien pintaan sekä hieman makeutta makuun. Grillaa kypsäksi ja tarjoa grillisalaatin kanssa.

En kuitenkaan ole valmis  - ainakaan vielä – tekemään toista lapsuuden ruokaa. Kalapullia. Tässä ruoassa kalat suötettiin lihamyllyn ahnaaseen kitaan suoraan perkuun jälkeen kokonaisena. Veljeni muistelee vieläkin, kuinka yhdellä valmiilla pullalla oli silmä..

Liha luun vieressä ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Enminäosaatätälausua.

Oi voi. Tämän viinin nimessä on kaksi vokaalia ja 10 konsonanttia.

Täytyy myöntää, että jos Alkossa vielä pitäisi viinit noutaa tiskiltä, niin jäisi itävaltalainen Jurtschitsch-roséviini noutamatta. Kun on helpompi sanoa vaikka Mateus-rose.

Mutta onneksi ei näin ole, vaan oman kaksivokaalisen voi hakea vaikka täyden hiljaisuuden vallitessa ja vastata Alkon myyjän iloiseen tervehdyshuikkaukseen viileällä päännyökkäyksellä.

Parempi olla lukematta. Sokkona vaan.

Viileää. Sitä myös tämä viini haluaa olla. Kerrassaan hienon värinen viini on yllättävän tasapainoinen paketti. Kuiva ja ruokaisa. Viini, joka sopii erinomaisesti grillatun siian kanssa. Uudet perunat vielä kylkeen. Tuli tuossa taannoin kokeiltua. Hyviä olivat, molemmat!

Aikamoinen körmy. Ei muuta kuin grilliin paistumaan.

Siika suolataan ja pippuroidaan puolin ja toisin. Sisus täytetään sitruunan- ja limenlohkoilla, ruohosipulilla ja tillin varsilla. Kala halsteriin ja grilliin. Valmista on, kun selkäevä lähtee pois helposti nyppäisemällä.

Kymmenen konsonanttia. Muttei nimi makua pahenna. Jurtschitsch on oikein kelpo rose.

Kahden vokaalin viini ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.