Maukasta joulua kaikille siellä ruudun toisella puolella!
Joulun jälkeen uusin kujein kohti uutta vuotta. Mutta sitä ennen:
Arkihuolesi kaikki heitä, jouluglögit glögit vahvat keitä..
https://www.jotainmaukasta.fi/2017/12/24/jouluiloa/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
Joulu oli ja meni ihanan, rauhaisan perhejoulun merkeissä. Nyt tekee mieli häätää kuusi ulos, juoda vettä ja syödä värejä. Vaikka joku ihana, värikäs smoothiekulho?
Vedenjuontini on muuten tuplaantunut sitten joulun. Toivon ja sain lahjaksi aktiivisuusrannekkeen.
Ihan älyttömän siisti juttu. Kevyt ranneke ranteessani mittaa pulssia, unta, askelia, kertoo ajan, päivän, kaiken. Ja koko hoito siirtyy raporteiksi kännykkääni. Ä-lyttömmän mielenkiintoista. Vietän joka yö noin 51 prosentti uniajastani kevyessä unessa syvää unta ja hereilläoloa on vähemmän ja REM-unta tasaisesti läpi yön.
Olen alkanut kutsua aktiivisuusrannekettani Paavo Pesusienen innoittamana ’tietokonevaimo Kaarinaksi’. Jo pelkästään kännykän Sportstracker-appi on antanut potkua viikottaiselle liikkumiselle, mutta tietokonevaimo Kaarina todella muistuttaa terveellisestä elämästä kevyellä puristuksellaan tuossa vasemmassa ranteessa..
Se, missä Kaarinalla ei ole osaa eikä arpaa, on joulun häätäminen talosta. En nimittäin pysty sinnittelemään varisevan kuusen kanssa loppiaiseen, en sitten mitenkään. En ehkä vielä tänään sitä ulos nakkaa, mutta ennen vuodenvaihdetta kaikki joulusta muistuttava saa kyllä mennä. Haluan nimittäin aloittaa vuoden jotenkin puhtaalta pöydältä, en edellisvuotta kuusen ja muistojen muodossa katsellen.
Ja raikasta ruokaa, sitä pitkän joulurupeaman – niin, aloitin jouluruokien kokkailun jo syyskuussa – kaipaan smootheja, smoothiekulhoja, salaatteja, you name it! Ennen siis uudenvuoden herkkuja, joista ensimmäinen blogissa napakoiden kuplien kera huomenissa!
Nämä smoothiekulhot saivat herkulliset värinsä Unicorn superfood-verkkokaupan sateenkaaren väreissä hehkuvista jauheista. Pieni pussillinen jauhetta on hitusen tyyris, mutta äärettömän riittoisa. Näillä ilahduttaa itseään vielä moneja pimeänä aamuna. Olen sen verran smootheihin hurahtanut, että innostuin jauheita tilaamaan vuoden alun terveellisiä ruokia somiksi värjäämään!
Mutta huomenna paluu ruotuun ja uudenvuoden herkkujen pariin!
https://www.jotainmaukasta.fi/2017/12/27/varikas-smoothiekulho/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ
Mitä olisi elämä ilman kuohuviinin kuplia? Kun asiaa näin oikein tarkkaan mietin, niin aika paljon vähemmän iloa ja juhlantuntua kuplaton elämä sisältäisi. Uudenvuoden juhlintaan kuohuva ja kivat käsin naposteltavat herkut kuuluvat kuin nenä päähän.
Espanjalaiset, samppanjamenetelmällä valmistetut cavat ovat samppanjan ohella kuplivia suosikkejani.
Miksikö ? Siinä, missä samppanja on hienostunut ja cool on cavoissa taasen on jotain alkukantaista ja omintakeista. Kuuma ilmasto tekee niihin sellaista letkeää meininkiä. Espanjaan hurahtaneena lasillinen cavaa tuo aina mieleen kaikki muistorikkaat hetket kyseisen maan lämmössä, herkullisten ruokien äärellä.
Ja juuri siksi cavojen puolesta liputan, koska cava, tuo Kataloniassa tuotettu aromikas kupliva kelpuuttaa rinnalleen monia ruokia. Se sopii lihoille ja kaloille, se kestää suolaisuttta ja se taltuttaa ruoan rasvaisuutta. Se ei nirsoile, makua riittää vahvemmankin makuisten tarjottavien rinnalla.
Cavoissa on yleensä paahteisuutta, omenaista raikkautta ja napakat, kitalakea rummuttavat kuplat. Näistä tykkään. Hinta-laatusuhde on cavoissa yleensä erinomainen ja sitä raaskii ostaa tarjolle isommallekin porukalle. Mainio juoma -kuten kuvan Perelada Cava Brut Reserva – irtoaa yleensä 10-15 euron hinnalla. Moni cava peittoaa heittämällä alahyllyjen huomattavasti tyyriimmät samppanjat, joten miksikäs ei!
Uudenvuoden juhlaan sommittelin runsaan ja paahteisen Perelada Cava Brut Reservan kanssa maittavat ja somat marjacrostinit. Vähän tuoretta viikunaa, vadelmia, mustikkaa. Suolaisuutta vuohenjuustosta ja kirpsakkuuttaa paksusta balsamicosiirapista. Pereladan, tämän palkitun viinitalon cava istuu tähän makumaailmaan nätisti, etten sanoisi aivan kympillä. Ja hintakin on napakan kukkaroystävällisesti kympin verran. Tämä cava on juuri omiaan uudenvuodenilotteluun tämän kaltaisten alkupalojen kera tai juhlajuomaksi sellaisenaan.
Ja hei, tiesitkö, että cavaa ei lausuta venyttäen ’kaava’, vaan cavan kuplien kaltaisen napakasti ja yhtimekkäästi ihan ’kava’ vaan ?
Poks sinne ja tänne. Nostetaan uudelle vuodelle maistuva cava-malja ja rouskaistaan päälle marjacrostinia. Kyllä siitä ihan hyvä vuosi 2018 aikaansaadaan!
Yhteistyössä Fine Brandsin kanssa.
https://www.jotainmaukasta.fi/2017/12/28/marjacrostinit/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
Olen riemuissani. Vuosi 2017 on juuri lopuillaan. Saa mennäkin, kamala vuosi. Ja uutta juhlin hummerein ja kuplin!
Tiedättekö ne vuodet, jotka tuntuvat pitkiltä kuin nälkävuosi ja ikäviä asioita vaanii joka nurkan takana? Vuosi 2017 oli itselleni tällainen. Rankka, raskas vuosi.
Toisaalta ihana työ ja siitä kumpuava onni ja innostus ovat toki kannatelleet. Ja tässä sitä ollaan, uuden vuoden edessä, odottavaisena ja innostuneena. Tuleva vuosi ei voi olla muuta kuin parempi. Otetaan sille. Ja syödään hummeria.
Juomaksi valikoitui erittäin kuivan ja hyvästi sitruksisen luomusamppanja eli Lansonin Green Label Organic Champagnen. Pullokin on niin freesi vihreydessään että. Juuri passeli uudenvuoden kala- ja äyriäisherkuille, kuten muun muassa tällaiseen hummerikattaukseen.
Tsekkaa vielä tuolta alta muutama muu kala- ja äyriäisherkku, joka kanssa voit tätä extraraikasta kuohuvaa nauttia.
Vielä muutama päivä pitää sinnitellä ja sitten se uusi, auvoisa vuosi on täällä !?!
Muita uudenvuoden herkkuja:
Hummeririsotto
Blinit kolmella täytteellä – liha, kala ja kasvis
Mätisipsit
Tricoloriröstit kylmäsavukirjolohella
Jäkiruoaksi simppeli ja kaunis jäätelökakku pehmeällä marengilla
https://www.jotainmaukasta.fi/2017/12/29/hummeri-ja-avokadodippi/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
Ruissipist Etiketti.fi:ssä.
Smoothieainekset Iltalehden Ruokatorstai-sivuilla.
Aromi-lehden joulukuun kansi.
Blinitäytteitä Hartwa-traden valkoviinille.
Mätisipsit Kalaneuvos Oy:lle
Lohitartar VCT Finlandille.
https://www.jotainmaukasta.fi/2017/12/30/summa-summarum-2017/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
Buddha bowl sopii vegaanille ja fleksaaajalle.
Ei ole kristallipalloa eikä siunattu ennustajan lahjoilla, mutta on aina hauska tuumailla näin vuoden alussa, että miltä vuosi näyttää näin ruokien vinkkelistä. Ja mitkä -jo edellisvuonna päätään nostaneet – asiat varsinaisesti breikkaavat vuoden aikana. Ruokatrendit 2018 meikäläisen vinkkelistä, olkaatten hyvä.
Kasvimaitotuotteiden vuosi
Mikä? Kasvimaidoksi kutsutaan useita maidon kaltaisia juomia, joita nautitaan sellaisenaan tai käytetään maidon tai kerman tapaan ruoanlaitossa. Kasvimaidot ovat vegaanisia, laktoosittomia ja kolesterolittomia eli istuvat moneen ruokavalioon. Mainioita tuotteita ruoanlaittoon alkaa kaupoista löytyä jo runsain mitoin.
Tästä olen varma. Tänä vuonna kasvimaidot breikkaavat toden teolla. Katselin viime viikolla lähikauppamme hyllyjä ja kun tarjonta tällä saralla alkaa olla kohdillaan, on selvä, että nämä tuotteet löytävät helposti kotiin kuin kotiin.
Itsekin löysin – pitkällisen testailun jälkeen – sen parhaan kasvipohjaisen maidon kahviini eli viime vuonna korvasin rasvattoman, lakstoosittoman maidon Oatlyn iCaffe-maidolla. Eikä paluuta ole. Tämä maito on karamellista, kermaista ja lempeää aamukahvissa. Tämä maito ei myöskään ikävästi kokkaroidu kuuman kahvin lorahtaessa mukiin. Muut kasvimaidot kannattaa kuumentaa ennen kahviin lisäämistä ellei hapatutun naköisen kahvin nauttiminen erituisesti inspiroi.Himpun verran enemmän kaloreita siinä on kuin rasvattomassa maidossa, mutta nipsaisen nuo kalorit sitten pois jostain muualta.. ehkä?
Kasvipohjaisille jugurtille en ole lämmennyt – en ole löytänyt sellaista, joka rakenne ei olisi hmm..limainen -, vaan suosin edelleen paksuja, vähärasvaisia turkkilaisia ja kreikkalaisia jugurtteja, mutta ruokakerman tapaan käytettäviä, huippuja kauratuotteita lorauttelen ruokiini ilolla niiden kivan maun vuoksi. Yksi suosikkini on Plantin kaurapohjainen Creamy Cooking Onion ruokakerma. Ihana kauran ja sipulin yhdistelmä, jolla notkistan keiton ja maustan kermaiset pastakastikeet.
Uskon, että tämä vuosi näkee kasvimaitojen marssin kotikeittiöihin ja uskon myös, että tämä ei ole pelkkä tämän vuoden trendi, vaan kasvimaidot tulivat jäädäkseen. Tästä kielii myös koko kansan Valion lähteminen mukaan kauramaitokilpaan Oddlygood-tuotteillaan. Nämä vielä testaamatta.
Hävikkiä vastaan banaanin makeuttamalla smoothiella.
Veganismi arkipäiväistyy, fleksaus on pop
Mikä? Vegaani ei syö mitään eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita kuten lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita tai niiden johdannaisia. Eettisyys lienee aiemmin ollut suuri syy veganismiin, mutta nyt syyt ovat moninaiset. Vegaaniruokavalio voi kiinnostaa terveydellisistä tai ekologisista syistä tai ihan vain siksi, että se on trendikästä ja uudet tuulet keittiössä kiinnostavat. Tänä päivänä vegaanius ei ole vaikeaa, mutta se ei myöskään ole synonyymi terveelliselle ruoalle. Voit olla vegaani ja syödä edelleen epäterveellisesti.
On trendikästä olla vegaani. Naapurustossasi on vegaaneja. Tai apua, kotona ruokapöydässäsi saattaa istua vegaani tai vähintään kasvissyöjä. Yleinen tilanne nykyään. Meilläkin.
Kliseisista mielikuvista huolimatta ei ole tyyppillistä vegaania. Vegaanius ei nimittäin ole enää mitään viherpiiperöhommaa tai johdu vain eettisistä tai ekologisista syistä, vaan mainioiden ruokatuotteisen tarjonnan lisääntyessä kenen tahansa on helppo muuttaa ruokavaliotaan kasvipohjaiseen ruokavalioon – ihan vaikkapa vain mielenkiinnosta, keventääkseen tai tuoreita ideoita ruokailuunsa hakeakseen. Onhan tämä huipputrendi tuolla rapakonkin takana. Vegaanius tosin sai siellä trendikkäämmän nimen ja moni superstara vannoo tämän plant-based dietin nimeen.
Kardemummalla maustettu.
Jo parin vuoden takainen raakaravintobuumi enteili sitä, että terveellisyys, keventäminen ja erilaiset ruokavaliot saavat nopeasti uusia seuraajia. Ainakin hetkellisesti. Suomessa kasvisruokavalion suosio on ollut selkeässä kasvussa jo parin vuoden ajan. Luonteva jatkumo on kiinnostukselle on vegaanisen ruoan kokeilu ja kokkailu.
Tosin tiukasti vegaaniseen ruokavalioon sitoutuminen vaatii jo vähän enemmän aikaa, suunnittelua ja vaivannäköä, joten en usko, että tiukkojen vegaanien määrä Suomessa kuitenkaan merkittävästi ja pysyvästi kasvaa.
Sen sijaan suursuosioon noussee ja lisää jalansijaa vuonna 2018 saanee joustava fleksaus, fleksiitarismi eli pääsääntöisesti nautitaan kasvisruokaa, mutta ei kieltäydytä esimerkiksi kala-ateriasta silloin tällöin ja joulukinkkukin voi kerran vuodessa kiinnostaa. Vegaanisista tai kasvispainotteisista ateriosta tulee luonteva osa arkiruokaa eikä ateriaa erikseen mainosteta vegaanisena. Tätä kautta palkokasvit ja yllämainitut kasvisperäiset maitotuotteet löytänevät tiensä koteihin, sillä pelkkää salaatin puputtamistahan tämä ei ole.
Mutta edelleen, kasvipohjaisen ruokavalion terveellisyys riippuu vahvasti siitä, mitä tuotteita kokkailuun valitaan. Käytännössä kaikki valkoiset jauhot, kovaa rasvaa rutkasti sisältävä kylmäpuristettu kookosöljy ja sokeri ovat kasviperäisiä, mutta aivan yhtä epäterveellisiä vegaanille kuin tavalliselle tallaajallekin.
Itse rakastan aterioita, joissa värikkäitä kasviksia ja juureksia, versoja, pähkinöitä, kvinoaa tai tattaria ja palkokasveja. Ihania ovat esimerkiksi iloisen buddhan kasvisbowl, porkkana-kvinoa-avokadosalaatti sekä värikkäsitä kukkakaaleista ja idätetyistä tattareista valmistettu salaatti. Monipuolisia, kasvispohjaiseen ruokavalioon sopivia molemmat. Olen tyypillinen fleksaaja, en ajattele, että nämä ovat jotain erityisruokavaliota, vaan ruokaa josta pidän. Ja viikonloppuna saattaa sitten maistua tartarpihvi.
Kaapissani on aina Bonduellen kikherneitä, joista syntyy myös falafelit sekä Go Greenin linssejä ja parhaillaan idätän keittiössä ravintorikkaita siemeniä ja jyviä salaatin mausteeksi. Eikä Urtekramin kvinoa meiltä lopu. Missään värissä.
Kukkakaali – halpaa kuin saippua.
Za’ataar, ras-el-hanout, harissa, jerk ja muut lämpimät mausteet
Mikä? Maukkaat, lämpimät ja sopivasti tuliset mausteseokset eri puolilta maailmaa ovat rantautuneet perusmarketin hyllyille.
Meille tutut, mutta hieman eri konteksissa käytettävät mausteet, kuten kardemumma, kaneli, neilikka ja vanilja eivät enää vuonna 2018 ole vain jauhopeukalon mausteita, vaan nämä klassiset mausteseokset ja niiden ainesosien käyttö ruoanlaitossa tullee tutuksi myös täällä pohjolassa. Tex-mex ja intialaiset mausteet on niin nähty. Kun kaupan hyllyltä löytyy pohjois-afrikkalaista ras-el-hanoutia, jamaikalaista jerkiä – jerked chikenin ja omaa za’taar-seosta sumakista, timjamista, suolasta ja seesaminsiemenistä sekoitellaan kotikeittiösissä, niin voidaan sanoa, että vuosi 2018 tulee olemaan mausteinen.
Uskon etenkin siihen, että erityisesti lämpimät mausteet ottavat jalansijaa ruoanlaitossa eikä kukaan ihmettele, jos vanilja maustaa sosekeittoasi, ripottelet za’ataaria paahdettujen uunijuuresten mausteeksi ja rouhit kardemummaa kasvispaistokseen. Oma suosikkini on tuo herkullinen za’ataar, jota tosin ei vielä seoksena lähikaupasta löydy -, vaniljalla olen maustanut kurpitsalaatikon ja kardemummaa ripottelin paahdetuista porkkanoista, kvinoasta ja avokadoista kokatulle puolilämpimälle salaatille.
Banaanihävikki häviää kakkuun.
Ruokahävikin vähentäminen
Mikä? Elintarvikejätteiden määrä on käsittämättömän hurja. Mutta tiesitkö, että eniten sitä syntyy kotitalouksissa? Kaupat, ravintolat sekä teollisuus tuottavat tätä jätettä, mutta kotitaloudet ovat kuitenkin se suurin hävikin tuottaja. Ruokahävikkiä voidaan välttää ja vähentää muun muassa ruokaostosten tarkemmalla suunnittelulla, ruoan valmistustapoja miettimällä, jämäruokia hyödyntämällä, raaka-aineita monipuolisesti hyödyntämällä sekä säilyttämällä ruoka oikein.
Tämä on ilahduttava trendi. Hävikkiin puuttuminen.
Ilahduttavaa on myös kaupan alan tarttuminen asiaan. Olen huomannut, että ainakin joissain S-ketjun kaupoissa on käyttöönotettu muutamalla eurolla myytävä Hävi-laatikko, josta löytyy vihannesten laitapuolen kulkijoita eli hieman turpiinsa ottaneita, mutta varsin kelpoja yksilöitä. Tällaista edelläkävijyyttä toivon näkeväni lisää vuonna 2018. Hastan mukaan myös muut kaupan alan toimijat, mikä on vastauksenne ruokahävikin vähentämiseen vuonna 2018 ?
Miten sitten suurhävikkikotitalouksissa voisi tietoisesti vähentää hävikkiä? Keinoja on, kyllä. Pakasta, lahjoita, osta viimeisen myyntipäivän tuotteita, suosi sesonkiraaka-aineita ja suunnittele.
Myös reseptiikassa hävikin vähentämisen huomioiminen on näkynyt. Ravintolat ovat kulkeneet raaka-aineiden monipuolisessa hyödyntämisessä edelläkävijöinä. Raaka-aineiden kaikki osat pyritään käyttämään ja näin pyritään mahdollisimman pieneen ruokahävikkiin. Lihasta käytetään niitä vähemmän suosittuja ruhonosia, roskakalat päätyvät juhlapöytään ja tänä vuonna veikkaan, että sama pätee entistä suuremmassa määrin myös vihanneksiin, juureksiin ja hedelmiin.
Naatit käytetään hyödyksi – tämä on kiva, naattipesto– esimerkiksi pestona, keittoon silputtuina, laatikoissa tai salaateissa. Kuorista sekä nahistuneista kasviksista keitetään kasvisliemet ja nuupahtaneista hedelmistä keitetään pikahillo iltajugurttiin, ylikypsät banaanit maustavat kakut ja pannarit.
Myös jämien kierrättäminen eteenpäin toisiin ruokiin on fiksua. Edellisen päivän kananpalat ruokaistavat tämän päivän salaatin, puurot ja juureskeittojen jämät maustavat leivät ja sämpylät. Näitähän on, kun vain viitsii miettiä.
Bubbling under: juurileivät, luonnollinen makeuttaminen ja prosessoidun valkoisen sokerin välttäminen, roseeviinit, pastellinsävyinen ruoka, pulla, gluteeniton leipominen
Mitäpä oma kristallipallosi kertoo?
Lisää Jotain maukasta ?
Instagram / Facebook / Twitter
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/01/02/ruokatrendit-2018/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
Vähän naurattaa tämä vuoden alku. Kaappi täynnä vihanneksia, granolapatukat jääkaapissa, kvinoan ja auringonkukansiemenet itämässä ja smoothieaineksia jääkaapissa. Ryhtiliikettä kerrakseen!
Ja jossain vaiheessa tämä taas tyssää. Tyssää siihen, että ei ole aikaa, tyssää siihen, että tulee eteen viinimatka herkullisine ruokineen, tyssää siihen, että tekee mieli tiramisua. Sellaista se on. Mutta otetaan nyt ilo irti tästä, kun kerran siltä tuntuu.
Miksi nämä ovat maailman parhaita? Monesti ongelma granolapatukoiden kanssa on se, että ne ovat liian kuivia tai murenevia. Tai maku on liian kaurainen. Näiden kanssa tuota ongelmaa ei ole. Näitä patukoita ei paisteta uunissa, vaan riittävän tahmea seos sitoo ainekset yhteen. Murenevuusongelma poistettu.
Näihin granolapatukoihin ei myöskään laiteta kuivattuja hedelmiä paloina, vaan taatelit jauhetaan patukoiden joukkoon. Tämä myös takaa loistavan rakenteen. Ja kauran sekä pähkinöiden paahtaminen on the thing, se salaisuus maistuvien patukoiden takana. Näin kaura saa granolamaisen maun, vaikka patukat eivät uunissa käykään ja pelkkä kauramainen maku ei hallitse.
Nämä granolapatukat ovat yksinkertaisesti parhaimmat, mitä olen koskaan tehnyt. Kaikki on kohdillaan; maku, rakenne ja ulkonäkö..vaikka tosin mietin kuvia käsitellessäni, että onkohan rumempaa mallia? Ruskea ruoka on tylsännäköistä. No, lihakastike saanee kyllä vielä rumemman tittelin.
Ruoan kuvaamisesta puheen ollen tässä vielä vinkkiä ruoan kuvaamisesta innostuneille. Vielä pari paikkaa vapaana tammi-helmikuun Ruokakuvia kännykällä-kursseille ja kesän upeaan Hands in Frame- workshopin ilmoittautuminenkin on alkanut kivaan malliin. Tule mukaan! Voit kuvata kännykällä, pokkarilla tai digikameralla. Olla tottunut kuvaamaan ruokaa tai olla aiheesta kiinnostunut aloittelija. Kursseilla ja workshopissa mennään jokaisen osaamistason mukaan. Jälkikäsittelyn merkitys näyttävissä kuvissa on valtava ja se viimeinen silaus omaan tyyliin oli sitten kyse kännykkäkuvasta tai digikameralla näppäistystä kuvasta. Tämän opiskeluun panostamme myös kaikilla kursseilla.
Lue täältä lisää vuoden 2018 ruokakuvauskursseista ja -workshopeista.
Lisää Jotain maukasta ?
Instagram / Facebook / Twitter
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/01/04/maailman-parhaat-granolapatukat/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
Miten ihmeessä tässä hupsahti kuusi päivää ilman blogipostausta? Ehkä syynä on tiivis työskentely kirjan parissa. Se kun pitäisi saada valmiiksi.
Hupsista viittaa myös siihen, että on vasta tammikuu kymmenes päivä ja nyt jo blogissa tiramisu eikä terveysruokaa. Noh, poulustukseksi riittäköön se, että kyseessä on maailman paras tiramisu.
Tässä työssä on melko vaikea pysytellä terveyskuurilla – varsinkin kun kaksi päivää on tullut kuvattua herkullisia piirakoita ja muita leivonnaisia kevään Taikinakirjaan. Huoh.
Olen tehnyt tiramisua vuosia, mutta nyt oli vuosi, pari välissä. Päädyin säätämään aikaisempaa reseptiäni -en sitä itseasiassa edes löytänyt – eli jätin vois valkuaiset ja lisäsin juustoseokseen vain keltuaisia. Näin juustomassasta ei tule liian keveää ja misusta liian lössähtänyt. Ryhti säilyy!
Toinen säätö tapahtui alkoholin kanssa. Aiemmin olen käyttänyt kahluaa, joka makeana kyllä sopii tiramisuun, mutta ehkä sellainen syvyys mausta puuttuu. Siirryin kahluasta brandyyn. Brandyn maku on hyvä, joskin melko alkoholinen, Marsala on maustanut viimeisimpiä tiramisuja hyvällä menestyksellä. Nyt kaapista löytyi tummaa, 23-vuotta vanhaa rommia, joten sillä mentiin. Kahvia ei mielestäni tarvitse makeuttaa, kun alkoholina kahlua, muut kyllä sokeria vaativat ja etenin tämä rommipohjainen kahvi.
Tärkeää on myös, että savoiardi-keksit kastetaan vain pikaisesti kahviin, ne eivät saa kostua läpilötkeikiksi kahvista. Tuloksena on vain sotkuinen ja ylipehmeä misu.
Viimeinen – mutta se tärkein seikka on se, että tiramisun makujen annetaan tasaantua ja sopivan kostean koostumuksen muodostua jääkaapissa vähintään päivän ajan. Tämä tiramisu oli ehdottomasti parhaimmillaan kaksi päivää valmistamisen jälkeen. Sitten vain pinnan ehostusta, tupsaus kaakaojauhetta ja hieman raastettua tummaa suklaata, niin maailman paras tiramisu on valmista syötäväksi.
Loppusilauksen mkunautinnolle takasi valmistamani suklaakastike, jota tiramisun kanssa nautittiin- Koska tässä tiramisussa ei ole valkuaisia, se on herkullisen juustoinen eikä lössähdä vetisenä lautaselle, joten sen päälle voi huoletta lusikoida tummaa, kuumaa suklaakastiketta…!
Mikä on oma vinkkisi makoisaan tiramisuun?
Lisää Jotain maukasta ?
Instagram / Facebook / Twitter
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/01/10/tiramisu/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
On mahtavaa, kun löytää jonkin tuotteet, joka vain kolahtaa. Mulle tämä juttu on ollut vihannestiskistä löytyvät, valmiit juuressoseet. Niistä syntyy älyttömän helposti iisiä arkiruokaa.
Valmiita juuressoseita on löytynyt kauppojen hyllyiltä jo vuosia, mutta sen jälkeen, kun valikoima on tarjolla muulloinkin kun joululla ja se on näin laaja kuin nyt – on maa-artisokkaa, lanttua, punajuurta, porkkanaa, bataattia, perunaa, palsternakkaa – löysin nämä soseet toden teolla.
Nyt olen testannut lanttukeiton, punajuurikeiton sekä chilinpuremaa bataattikeittoa keitellyt jo useampaan kertaan (tämän resepti tänään Iltalehden Ruokatorstai-sivuilla).
Itse olen sitä mieltä, että keittoateria on parhaimmillaan, kun keittojen kanssa tarjoillaan ei vain yhtä, vaan useampaa rapsakkaa päällystettä, mitä voit keiton pintaan lisäillä. Siksi katankin laajan kattauksen tarjolle. On siemeniä, pähkinöitä, ruisleipäkrutonkeja, juustomurua (sinihomejuusto ja vuohenjuusto toimivat ihanasti melkein keiton kuin keiton kera) ja kuivattu sipuli on myös mainio lisuke.
Eikä leipätarjoilussa säästellä. Katan aina tarjolle muutamaa sorttia, jotain tummaa, jotain rapeaa, jotain vaaleaa.
Kuvan hapankerman ryydittämä punajuurikeittoresepti tulee blogiin piakkoin. Seoli myös älyttömän herkullinen!
En suoraan sanottuna keksi iisimpää ja parempaa arkiruokaa kuin nämä valmiista soseista keitellyt sopat. Plantin mausteistusta kaurakermoista olen käyttänyt yllä mainittua sipulista sekä Creamy Cooking Chiliä ja molemmille annan täydet pisteet mausta, joka on luonnollinen ja yksinkertaisesti älyttömän hyvä.
Ja kuten vuoden 2018 ruokatrendejä ennustaessa totesin, kauramaidot ja -kermat breikkaavaat tänä vuonna toden teolla.
Ja tämä on vain hyvä juttu se!
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/01/11/vegaaninen-maa-artisokkakeitto/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
Tökkiikö etanat? Ymmärrän. En itsekään ole ’multaa täynnä’ olevien etanoiden fani. Mutta etanapannu ei ole pöllömpi juttu, kun sen täyttää sinisimpukoilla ja gratinoi etanoiden tyyliin. Lupaan, että tykkäät!
Tein tämän vedet kielelle herauttavan herkun Chateuaneuf-Du-Pape-matkani inspiroimana. Siellä nautin gratinoituja sinisimpukoita etanapannusta alkupalana vastaavalla tavalla.
Pidemmittä puhetta, se on perjantai nyt ja nämä gratinoidut sinisimpukat valmistuvat käden käänteessä. Joten läppäri kiinni ja kauppaan!
Reseptini julkaistiin alunperin Iltalehden Ruokatorstai-sivuilla viime vuoden lopussa.
Lisää Jotain maukasta ?
Instagram / Facebook / Twitter
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/01/12/sinisimpukat-etanapannussa/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
Parsakaali on yksi lemppari vihannekseni. Se on niin mahtavan monipuolinen. Rouskin raakana, paahdan uunissa tai höyrystän ja nautin voinokareen kera. Siinäpä se. Ja jos et ole lämmintä parsakaaliriisiä vielä testannut, niin laitapa listalle. On mainio lisuke ja ruokaisia ateria lisukkeineen. Taipuu mainiosti myös vegaanihaasteeseen!
Parsakaali on siitä kiva vihannes, että se maistuu mielestäni lihaisalle. Kyllä. Ja tällä tarkoitan lähinnä ruokaisaa eli tuntuu että syö isompaakin ateriaa kun parsakaalia rouskii menemään.
Lämmin parsakaaliriisi on mitä mahtavin lisuke ja näin vegaanihaasteen aikaan siitä voi tehdä varsin ruokaisan aterian vaikkapa kikherneitä riisin joukkoon lisäten.
Lisää Jotain maukasta ?
Instagram / Facebook / Twitter
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/01/15/parskaaliriisi/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
Lupailin muistaakseni viime viikolla, että laitan lisää niitä maailman nopsimpia keittoreseptejä tulemaan. Tässä yksi keitto, joka on kivunnut omaksi suosikikseni. Valmiista punajuurisoseesta valmistettu punajuurikeitto on yksinkertaisesti ihana.
Itsellelläni on monia luottotuotteita ruoanlaitossa, joita säännöllisesti käytän ja joihin ..no, luotan. Nämä valmissoseet ovat niitä ja tästä kirjoittelinkin maa-artisokkakeiton yhteydessä.
Olen testaillut maustettuja kaurakermoja viime aikoina ja testasin myös tämän keitton notkistamiseen purkissa myytävää Lempi-hapankermaa. Tämä hapatettu kerma sopii hyvin punajuuren makuun ja tuo keittoon kivaa kärkeä. Tämän kerman voi myös vatkata vaahdoksi ja sitä voi käyttää myös makeissa ruoissa. Oikein passeli tuote!
Vielä yksi herkullinen keittoresepti tuloillaan eli sellainen kiva, chilinpurema bataattikeitto. Palataan siis siihen!
Lisää Jotain maukasta ?
Instagram / Facebook / Twitter
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/01/16/punajuurikeitto/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
Huh. Maanantai tuli melko pikaisesti. Johtunee lauantaitöistä. Mutta tätä hieman päätään nostavaa maanantaiagstia taklataan makoisalla kasvisruoalla eli parsakaalifrittereillä.
Vedin lauantaina ensimmäisen omalla studiollani pidetyn ja täyteen buukatun Ruokakuvia kännykällä-kurssin.
Koko viime keväänä vedin samaa settiä Suomen valokuvataiteen museolla ja nyt jännitti, miten homma sujuu omalla studiolla. Hyvinhän se sujui. Ei roudaamista -jättikokoinen plussa -, kuvausrekvisiittaa osallistujille pilvin pimein ja omilla huudeilla Espoossa oltiin. Toimii!
Ja näihän se on. Itsekin olen löytänyt viimeisen parin vuoden aikana varmuuden kännykkäkuvaamiseen ja siihen, että on aivan sama, millä kuva on otettu, ei laite määrää sitä, onko valokuva hyvä tai kehno. Ja pienillä vinkeillä, jota kurssilla läpikäymme, muutkin tämän hiffaavat. Ja harjoittelu tekee mestarin. Kuvaamisen lisäksi kuvankäsittelyä täytyy treenata, jotta löytää sen oman tyylin kuviinsa.
Hyvä oli lauantai siis töiden parissa ja pian heitän pari uutta kurssipäivämäärää kehiin. Ja älä unohda, että vielä löytyy paikkoja tehoworkshopissa eli elokuun viikonlopun ’Hands in the Frame- -ruokakuvauskurssilla, jossa opettajana lisäkseni huippuosaaja eli Tim Clinch.
Mutta nyt taas parsakaali- ja kasvisruoka-asiaa näin maanantaina. Jostain syystä vuoden alku sai päälle parsakaali villityksen. Tein ihanaa parsakaaliriisiä tuossa taannoin, kokkailin Iltalehteen maittavan parsakaalisalaatin ja nyt vielä nämä parsakaalifritterit tässä maanantain iloksi.
Mutta kun se parsakaali on niin jees!
Lisää Jotain maukasta ?
Instagram / Facebook / Twitter
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/01/22/parsakaalifritterit/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
Kakkua ja kuplia. Sitähän se elämä on. Ainakin tällä hetkellä. Ai kuis niin?
Olen tässä positiivisen ongelman äärellä. Taikinakirjaan on materiaalia rutkasti, ettenkö sanoisi yltäkylläisesti. Nyt pitää vaan karsia ja hioa tekstiosuuksia kasaan. Ja ’kill your darlings’. Vaikka ei nuo kuole, saavat elon jossain muussa muodossa kuin kirjassa.
Tämän työn vastapainona kävin viime viikolla Grand Champagnen pressissä haistelemassa tapahtuman uusia tuulia ja maistelemassa tähtivieraiden samppanjoita.
Ja sus siunatkoon, minkä kattauksen tapahtuman järjestäjät ovat tänä neljäntenä tapahtumavuonna saaneet aikaan. Tapahtuma on alusta saakka ollut kansainväliselläkin mittapuulla merkittävä tapahtuma, mutta kuten hyvillä asioilla on tapana, ne vain kehittyvät upeammiksi vuosi vuodelta. Niin myös Grand Champagne.
19.-21.4.2018 Vanha Ylioppilastalo kätkee sisälleen noin 55 eri samppanjataloa, vähintään yli 250 samppanjaa ja paikalle saapuu arvovaltaisia vieraita Ranskasta lähemmäs 50! Upeita, ainutlaatuisia Master Class-luentoja on tarjolla yli 20 ja jokunen näyttää jo olevan loppuunmyyty.
Joka vuosi tapahtumaan osallistuu uusia samppanjataloja ja itseäni ilahdutti nähdä tuoreina kasvoina listalla luonnonmukaiseen viljelyyn luottava, aromikkaita samppanjoita tuottava Jacques Selosse sekä artesaanisamppanjatalo Egly-Ouriet, joka on jäänyt mieleeni erityisen hapokkaiden samppanjoiden tuottajana.
Master Class-tärppinä vinkkaan Bollingerin R.D vuosikertasamppanjaluennon sekä Charles Heidsieckin Blanc des Millénaires vertikaalitastingin. Eikä sovi unohtaa Lansonin kutkuttavaa Master Classia, jossa pääsee testaamaan Lanson Black Labelin sekoittamista. Käsittämättömän kiinnostavia ja ainutlaatuisia luentoja.
Myös kotimaiset samppanja-asiantuntijat kantavat kortensa kekoon Master Classeillaan: Essi Avellan yhdistelee samppanjaa ja kaviaaria, Jukka Sinivirta taasen tuo juustot samppanjan kylkeen ja Samuil Angelov puhuu viineistä samppanjan takana.
Kokemuksesta tiedän, että tapahtuman liput myydään hyvissä ajoin loppuun Maste Classeista puhumattakaan eli ovelta ei juurikaan ole pääsyä tapahtumaan ostettavissa. Joten tsekkaa tarjonta ja Vanhalla nähdään!
Lisää Jotain maukasta ?
Instagram / Facebook / Twitter
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/01/23/grand-champagne-2018/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
En usko mihinkään hömpän pömppään. Ja jonkin asian liika hehkutus saa epäluuloiseksi. Voiko se oikeasti olla herkullista? Rawnola vei jalat alta. Kertalaakista.
Rawnola, raw granola eli raaka tai nätimmin sanottuna tuore granola yllätti positiivisesti. Se on aivan järkkyhyvää.
Tällaisenä kauraa rakastavana ihmisenä syön kauraa yleensä aina aamulla muodossa tai toisessa. Kaura leipä on tosi jees, granolaa on puputettu pari kolme vuotta ja viime aikoina siirryin mysliin ja ihanaiseen bircher mysliin. Tuorepuurot maistuu, tottahan toki. You name it.
Kaura maistuu kaikissa muissa muodoissa paitsi itse puurona. Lämpimänä sellaisena.
—–
Rawnola eli tuore granola
——-
Joten kaikki, missä on kauraa, kiinnostaa. Tätä rawnolaa on instagramissa hehkutettu jo jonkin aikaa. Ensin sivuutin nämä hehkutukset, mutta asia jäi hautumaan. Pitäisikö kokeilla? Ja nyt kokeilin. Olen aivan myyty. Mikä herkku. Ja kuinka nopsasti se aamulla valmistuu.
Tuntuu, että granola on jo niin nähty ja olinkin siirtynyt myslin valmistukseen kotona, mutta nyt myslin sai rinnalleen toisen hyvän.
Itselleni aamiainen on päivän ihanin ateria ja silloin haluan hyvän kahvin ja yleensä jotain makeaan vivahtavaa. Luulenpa, että rawnola on tästä alkaen tuttu vieras meillä aamuisin.
Ja hei, mikä mainiointa. Ainakin meillä on vielä kaapit täynnä joulun ajan kuivattuja hedelmiä. Ne kaikki voi jatkojalostaa rawnolan muodossa. Ei muuta kuin testaamaan!
Kokeile myös:
Granolapatukat
Pieni sininen mustikkagranola
Rapean granolan salaisuus
Lisää Jotain maukasta ?
Instagram / Facebook / Twitter
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/01/24/rawnola-eli-tuore-granola/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ
Kuhaa, perunaa ja ruskistettua voita. Siinäpä nuo ainekset yhteen herkullisimpaan kala-ateriaan. Ja jos totta puhutaan, niin mihin tahansa ruskistettua voita lorauttaa, niin ei tule pahaa, ei.
Inspiroiduin vuoden alussa eri ravintoloiden menuista, vaikka en niissä ruokailemassa käynytkään. Useissa nimittäin seikkaili peruna ruskistetun voin kera. Saatoin oikein tuntea tämä mainion kombon kielelläni ja ei muuta kuin samaa kokeilemaan kotona.
Ja kuten arvata saattaa, kun kannoin tämän aterian pöytään, olin tuon lauantain sankari. Tämä kuha-ateria oli niin hyvä, että nirsoinkin kiitti. On se joskus kiva paistatella kiitoksissa. Normaalisti kommentit on luokkaa ’tee jotain tavallista’. Tämä kaiketi oli sitten riittävän normaalia.
Itseasiassa tämä lisuke mäteineen on niin kiva yksinäänkin, että sen voi tarjota halutessaan vaikka alkupalana kulhosta.
Tiedättekö muuten, mitä ASC-logo kalapaketin kyljessä tarkoittaa? Tämä ASC-sertifikaatti kertoo siitä, että tämän yrityksen kalankasvatus noudattaa tiukkoja ympäristö- ja sosiaalisen vastuun kriteerejä. Kalaneuvos Oy on saanut kyseisen sertifioinnin eli aina, kun ostan heidän tuotteitaan, teen myös itse vastuullisen valinnan.
Koska tämä kuha-ateria on sellainen passeli viikonloppuruoka tai ateria vieraille tarjottavaksi, niin kylkeen voi mainiosti sommitella ruoalle sopivan viinin. Oma valintani on Chablis. Mutta ei mikä tahansa sellainen, vaan La Chablisienne Chablis Grand Cru Les Preuses.
Chablis-viinit ovat pääsääntöisesti terästankeissa kypsytettyjä, joten tammi ei pääse antamaan tähän viiniin sitä niin herkullista voisen pyöreää aromia. Mutta tämä kyseinen Chablis on hennon tamminen, todella herkullinen, kypsän hedelmäinen ja runsas maultaan. Olen viinin suuri fani, vaikka viini ei olekaan tyypillinen esimerkki alueen viineistä olekaan. Grand Cru-viininä tämä Chablis ei myöskään ole sieltä halvimmasta päästä, mutta on mielestäni joka pennin väärti ja sen maku istuu rouhean voisen lisukkeen ja paistetun kalan kylkeen upeasti.
Mikäli et halua näin montaa kymppiä viiniin upottaa – se kannattaa kyllä! – niin lähtisin hakemaan edullisempaa vaihtoehtoa uuden maailman tammitetuista chardonnaysta. Näissä on raffimpaa tatsia kuin yllä mainitussa hienostuneessa viinissä, mutta eiköhän sieltä joku ihan passeli löydy. Jekel Gravelstone Chardonnay on mukavan runsas ja sitä tammea kyllä löytyy. Hinta on myös kukkaroystävällisempi.
Jotenkin näin vuoden alussa kalaruoat innostaa. Kohtahan se taas on viikonloppu ja pääsee kokkaamaan – ihan omaksi ilokseen!
Muita mukavia:
Siikachowder
Lohta ja wokattuja vihanneksia
Savupippurimakrillisalaatti ja punajuurikastike
Kalaneuvoksen kalaisia reseptejä löydät lisää täältä.
Lisää Jotain maukasta ?
Instagram / Facebook / Twitter
Yhteistyössä Kalaneuvos Oy:n kanssa
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/01/25/kuhaa-perunaa-ja-ruskistettua-voita/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
’Tämä banoffeelaskiaispulla pitäisi kieltää lailla, kun se on aivan liian makoisaa’, totesi assarini Minna, kun maistelimme tämän vuoden laskiaispullaversiotani. Tai yhtä niistä.
Osa on saattanut nähdä pastellisävyissä keekoilevan laskiaispullatornini, joka julkaistiin viime viikolla Iltalehden Ruokatorstai-sivuilla. Tuossa versiossa värjätty kermavaahto kertoi, mitä pulla sisälleen kätki. Kermat värjäsin erilaisilla jauheilla, muun muassa matchalla ja sinisellä spirulinalla. Myös marjajauheet käyvät ja luonnollisesti muutama pisara karamelliväriä ajaa saman asian.
Tänä vuonna pullahulluus on viety jo ihan uusiin svääreihin eli kahvilassa voit nauttia laskiaispullanachokset. Nachoksen muotoon leivottuja, pullalta maistuvia siivuja dipataan löysään marsipaaniin ja kermavaahtoon. Kaikkea sitä..
P.S Vielä on muutamia paikkoja vapaana kännykkäkuvauksesta innostuneille la 3.3 sekä la 24.3 Ruokakuvia kännykällä – kurssilla. Tervetuloa mukaan!
Tsekkaa myös muiden vuosin laskiaispullani:
Nutellatäytteiset, suklaalaskiaispullat
Laskiaispullakakku
Lisää Jotain maukasta ?
Instagram / Facebook / Twitter
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/01/29/banoffeelaskiaispulla/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
Jos on 100 sivua liikaa tulevaan kirjaan ja aiheena on leivonta, niin voitte kuvitella, että tässä tämän vuoden aikana tulee jonkun kiva leivontaresepti tänne blogiinkin. Ja keväällä sitten kokonainen kirja. Aloitetaan tällä ihanaisella banaanikeikauskakulla.
Kaikki, missä on kypsää – liimaiset raakileet sikseen -banaania, on järkkyhyvää. Ainakin omassa banaanintuoksuisessa maailmassani. Ilolla mustutan banaaneja keittiössä ja sitten testailen erilaisia banaanikärpästen hävityskonsteja, koska aika ajoin ne valtaavat kodin kulkeuduttuaan meille banaanien salamatkustajana.
Oletko muuten pähkäillyt, miten keikauskakkuun saa kauniin pinnan ja hedelmät pysyvät siellä, missä niiden pitääkin eli kakun päällä? Ratkaisuna on leivinpaperinpalanen, joka laitetaan kakkuvuokaan ennen kinuskin ja banaanisiivujen lisäämistä. Kuten kuvasta näkyy, toimii kuin unelma.
Toinen tärkeä niksi keikauskakkujen kanssa on se, että kakun ei saa antaa jäähtyä liikaa ennen keikauttamista. Silloin kinuski alkaa sitkistyä ja tarttua kakkuvuokaan. Eli hetki jäähdyttelyä ja sitten ulos vuoasta!
Mantelijauhe antaa kivaa rouheutta tähän taikinaan ja halutessaan voi mantelit korvata jollain muulla pähkinällä, kuten pekaanilla – muta älä jätä niitä pois.
Tämä banaanikeikauskakku on aivan mainio, mutta tällä kertaa jätin koko keikauskakkuosion pois kirjasta. Mutta älkää huoliko, banaania kirjasta kyllä löytyy!
Lisää Jotain maukasta ?
Instagram / Facebook / Twitter
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/02/01/banaanikeikauskakku-2/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
SISÄLTÖYHTEISTYÖ
Viikonloppuisin ruoanlaittoon on yltiöpäisesti aikaa. Arkisin ei jaksa säätää, vaan kaikki taikatemput, jotka nopeuttavat aterian pöytään saattamista, ovat sallittuja. Soijakastike – tai teriyakikastike – on yksi tällainen arjen helpottaja.
Moni herkästi ajattelee, että soijakastikeet sopivat vain aasialaiseen ruokaan. Kieltämättä sushi, sashmi ja sushi bowlit suorastaan huutavat soijakastikeen aromikasta makua rinnalleen, mutta soijasta on paljon muuhunkin. Se on pätevä yleismauste.
Voit mainioisti korvata suolan arkiruoanlaitossa osittain tai kokonaan soijakastikkeella. Itse lorauttelen soijakastiketta patohin, hampurilaistaikinaan, vihannesten mausteeksi ja salaatinkastikkeet saavat aivan uutta potkua soijasta.
Kun haluan päästä superhelpolla, tartun Kikkomanin Teriyaki-kastikkeisiin. Näissä maukkaissa kastikkeissa on pohjana tuttu soijakastike, jota on maustein elävöitetty tai jonka joukkoon on lisätty esimerkiksi seesaminsiemeniä.
Meillä on yleensä ruokapöydässä soijakastikepurkki suolakipon sijaan. Sillä saa ruokaan suolan lisäksi lisättyä maukkaita aromeja.
Muuten, soijakastikkeissa on eroja. Näin japanologiaa lukeneena itselleni ainoa oikea soijakastike tulee Japanista. Kikkomanin soija- ja teriyaki-kastikkeissa on sopivan suolainen maku – kiinalainen soija on omaan makuuni liian suolaista ja robustia – ja sitä kuuluisaa, makunystyröitä miellyttävää umamin makua runsaasti.
Tiesitkö myös, että Kikkomanin kastikevalikoima on runsas? Kaikki tuntevat sen perinteisen soijakastikepurkin punaisine korkkeineen, gluteenitonta ruokavaliota seuraaville gluteeniton Teriyaki-kastike on tuttu ja luomusoijakastiketta kuluu siinä, missä tavallistakin. Mutta näiden lisäksi varsinainen ässä hihassa on Kikkomanin maustetut vai pitäisikö sanoa eri ainososin ryyditetyt teriyakikastikkeet. Valikoimassa on muun muassa hunajalla- tai paahdetulla valkosipulilla maustettua Teriyaki-kastiketta sekä tätä suosikkiani, jota postauksen ruoassakin käytin eli seesaminsiemenillä maustettua Teriyaki-kastiketta.
Tämä arjen komea ateria on sellainen, jonka kaltaista olen jo vuosia arkisin valmistanut. Oman maun mukaisia vihanneksia wokkiin, joukkoon paistetaan lihaa, kalaa tai esimerkiksi tofua. Teriyaki-kastikkeen maku sopii älyttömän hyvin paistetun lohen kanssa ja myös pelkät vihannekset saavat siitä makoisaa potkua.
Lisäksi tämä ateria on varsinaista silmänruokaa väreineen – niin, muikkarina vielä, että vihanneksia ei paisteta kauaa, ne saavat jäädä reilusti rapeiksi. Jos punasipulin tai liilan porkkanan väri alkaa haalistua, ruoka on saanut muhia pannulla auttamattomasti liian kauan.
Ruoanlaitto ei paljon helpommaksi muutu, kun mausteet tulevat yhdestä purkista. Hyvää tulee ja perhe kiitttää!
Nappaa täältä lisää vinkkejä Kikkomanin kastikkeilla ryyditettyihin ruokiin.
—-
Tunnetko Kikkomanin?
Kikkoman on markkinoiden johtava soijakastikkeiden valmistaja, jonka tuotteita myydään yli 100 maassa. Kikkoman on perustettu jo 1630-luvulla ja yrityksen tuotteita myydääm yli 100 maassa. Tunnetuin tuote on luonnollisesti Kikkoman-soijakastike, joka syntyy yli kuusi kuukautta kestävän luonnollisen käymisprosessin tuloksena. Tiesitkö, että perinteisen soijakastikkeen valmistukseen käytetään neljää puhdasta raaka-ainetta: soijapapuja, vehnää, vettä ja suolaa. Soijakastiketta voi käyttää hyvin monipuolisesti suolan sijasta maustamaan ruokaa. Soijakastikkeen sisältämä umamin maku korostaa ruuan raaka-aineiden luonnollista makua.
Yhteistyössä Kikkomanin kanssa.
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/02/05/paistettu-lohi-ja-teriyakikastike/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
En oikein jaksa innostua Runebergin tortuista. Näin leipomispuolella nimittäin. Toki ovat hyviä kyllä, mutta kyllä laskiaispullat vetävät sen pidemmän korren. Laskiaispullia tulee tehtyä joka vuosi jollain tuoreella twistillä. Tässä lähivuosien antimet.
Tänä vuonna väritin Iltalehden Ruokatorstain laskiaispullat pastellisiksi muun muassa matchaa, sinistä spirulinajauhetta sekä marja- hedelmäjauheita hyödyntäen. Laskiaispullan hempeän värinen kermavaahto kertoo, mitä pulla kätkee sisällee. Missä lie marsipaania, missä mustikkahilloa ja missä maistuu vadelma?
Tammikuussa nakkasin blogiin malttamattomana uuteen Taikinakirjaanikin tulevan reseptin eli banoffeelaskiaispullat. En vain kyennyt tätä herkkua teiltä pihtaamaan. Superihania, luonnollisesti, sillä kuka voi vastustaa kerman, banaanin, kinuskin, pullan ja suklaan syntistä komboa? Ei kukaan, sanon mä.
Viime vuonna ei kursailtu. Laskiaispulla oli kookas pullakakku, johon kätkeytyi marsipaanin lisäksi mansikoita sekä mintunlehtiä. Ihanaa isoon laskiaispullahimoon. Ja sellainenhan meille kaikille iskee viimeistään laskiaistiistaina.
Toissa vuonna laskiaispullani olivat aikuiseen makuun eli suklaisen pullan sisälle lusikoitiin nutellaa ja kaakaojauheella maustettua kermavaahtoa. Järjettömän ihanaa, jos suklaasta tykkää.
Saa nähdä, mitä ensi vuosi tuopi tullessaan ja miltä laskiaispullani silloin näyttävät..
Lisää Jotain maukasta ?
Instagram / Facebook / Twitter
https://www.jotainmaukasta.fi/2018/02/06/laskiaispullaresepteja/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.
