Quantcast
Channel: Mari Moilanen
Viewing all 1058 articles
Browse latest View live

Ruokakuvia kännykällä? Kyllä, kiitos!

$
0
0
kännykkäkuvaus, kännykkäkuvauskurssit, ruokakuvia kännykällä, rock your blog -kuvauskurssit

Studiolla.

Vedin koko viime kevään Suomen Valokuvataiteen museolla ruokakuvauskursseja kännykkäkuvaajille. Järjestäen kaikki kurssit myivät loppuun ja palaute oli mitä mainiointa. Ei siis muuta kuin uutta kehiin!

Tälle keväälle kaavailin kahta ’Ruokakuvia kännykällä’ -kuvauskurssia, tällä kertaa omalle studiolleni, sillä mikäs sen parempaa kuin kuvata ympäristössä ja notkuu kaapeittain astioita ja satoja kuvausalustoja.

No, ensimmäisen tammikuisen kurssikerran osallistujien somekehut aiheuttivat sen, että maaliskuulle piti ottaa myös kaksi lisäkurssia, jotta kaikki halukkaat mahtuvat mukaan. Toisen eli viime viikonlopun kurssikerran jälkeen homma suorastaan räjähti käsiin. Kehuja sateli taas opetuksesta somessa yllin kyllin ja maaliskuu myi loppuun.  Ei muuta kuin uutta kurssia huhtikuulle .. ja arvaatte varmaan, sekin on lähes loppuunmyyty.

Ravintolassa.

Parhaillaan kaavailen toista – ja sarjassamme kuudetta – kurssia huhti-toukokuulle, kun kiinnostusta riittää. Tämän lisäksi on tullut pyyntöjä ja kyselyitä sinne sun tänne järjestettävistä luennoista ja koulutuksista.

Mistä tämä kertoo? Siitä ainakin, että kännykkäkuvaus on paljon muuta kuin selfiet. Tämä kertoo myös siitä, että vihdoin ja viimein ihmiset ovat alkaneet luottaa siihen, että kännykkäkuvat eivät ole mitään toisen luokan kuvia, vaan kännykällä saa parempia kuvia kuin esimerkiksi parin sadan euron pokkarilla. Tämän sai itse todeta viime kesänä.

ruokakuvauskurssi, kännykkäkuvauskurssi

Kotona.

Lisäksi moni toteaa, että omistaa hienon – ja painavan – kameran, mutta ei jaksa kaivaa sitä esiin, vaan kuvaa mielummin kännykällä. Kannatan! Itse kuvaan kännykällä paljon. Lähestulkoon yksinomaan matkoilla, kaikissa pressitilaisuuksissa ja ruokakuviakin sillä näpsin menemään. Kännykkä on kevyt, se on aina käsillä ja kaikki käsittelyä mukaan lukien tapahtuu kännykässä. Kuvia ei tarvitse siirtää mihinkään ja se on suuri etu kameran ja muistikortin kanssa toimimiseen. Nykyään kun pitää olla instant!

Ja mistä ne osallistujat opettajaansa kiittävät? Siitä, että lyhyessä ajassa käydään läpi liuta ruokakuvaukseen liittyvää juttua, harjoitellaan aivan hands on ja jokainen saa kädestä pitäen opetusta juuri omaan tarpeeseensa ja omaan tyyliinsä. Innostavakin kuulemma ole. No, luonnollisesti, sillä puhuin itselleni rakkaimmasta osasta työtäni.

Mökillä.

Se, mikä aiheuttaa eniten ahaa-elämyksiä on kuvaamisen sijaan kuitenkin kännykällä näpsästyjen ruokakuvien käsittely. Tähän kun saa vähän vinkkiä, että mitä appiä käyttää ja miten sitä käyttää, niin se avaa monelle aivan uuden maailman. Appeja on paljon, erilaisia filtteriohjelmia vielä enemmän ja näiden läpikäyminen ja testailu on aikaa vievää.

Kännykkäappien maailmaan tai yhdenkin apin syvyyksiin voi hukkua. Ja hukata monta tuntia. Kun joku antaa asiat valmiiksi pureskeltuna, se nopeuttaa asioita –  toden totta.

kännykkäkuvaus, kännykkäkuvauskurssit, ruokakuvauskurssi, ruokakuvia kännykällä

Viinimatkalla.

Jaan kaiken osaamiseni, annan kaikki vinkkini, niksini ja vielä perään lähetän listan linkkejä, mistä saa apuvälineitä ja hyviä materiaaleja, jos haluaa aiheeseen syvemmin paneutua. Olen itse käynyt paljon eri opettajien opeissa ja karmeimpia kokemuksia ovat ne, missä opettaja pihtaa omaa tietoaan, ei uskalla jakaa osaamistaan. Ja näitähän riittää.

kännykkäkuvaus, kännykkäkuvauskurssit, ruokakuvauskurssi, ruokakuvia kännykällä

Lomalla.

Ja syvemmin paneutumisesta tuli vielä mieleeni, että jos aihe innostaa pari tuntia pidempään harjoittelurupeamaan, niin lämpimästi suosittelen varaamaan paikan elokuun viikonlopun kestävään 18.-19.8 järjestettävään ruokakuvausworkshopiin Hands in the Frameen. Tällä kurssilla saat oppia et yhdeltä, vaan kahdelta valokuvaajana työskentelevältä henkilöltä. Kurssi sopii vasta-alkajille tai kokeneemmille kuvaajille, sillä opetus on myöskin hyvin hands on ja jokaista opetetaan oman tason ja kiinnostuksen mukaan.

kännykkäkuvaus, kännykkäkuvauskurssit, ruokakuvauskurssi, ruokakuvia kännykällä

Studiolla.

Aika hulppeaa on saada opetusta 30 vuotta palkittuna ruoka- ja matkavalokuvaajana työskentelevältä Tim Clinchiltä, joka on myös aivan ässä kännykkäkuvauksessa. Mistä arvelette itse oman oppini ammentaneeni? Workshopissa voi kuvata kännykällä, pokkarilla tai digikameralla, meille käy kaikki!

Lue workshopista lisää täältä ja tarkemmat tiedot täältä. Viikon päässä häämöttävän ystävänpäivän kunniaksi hövelisti lupaan myös, että 16.2 mennessä mukaan ilmoittautuneet saavat 50 euron alennuksen kurssihinnasta. Nyt kannattaa varaus heittää sisään, mikäli mielee päästä osallistumaan tähän huippuhienoon workshopiin.

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/02/07/kannykkakuvauskurssi/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.


Kaikkea hyvää sushi bowliin!

$
0
0

sushi bowl, tommikala sushi bowl, sushi bowl vinkkejä, äyriäis sushi bowlEn ole oikein päässyt yli siitä, kuinka herkullisia sushi bowlit ovat. Söisin niitä lounaaksi vaikka joka päivä, jos jaksaisin niitä väsäillä. Tämä tonnikala sushi bowl on sellainen, jonka teen kun haluan nousta arjen yläpuolelle (= liian kallis arkiruoka). Siksi se onkin parasta viikonloppuna tehtynä.

Harmittaa suunnattomasti, että Stockan Deli lopetti. Heillä oli mitä mainioin sushi bowl myynnissä ja haahuilin sitä etsimään männä viikolla. Käteen jäi ’Herkusta’ ostettu caesarsalaatti, jonka kastike kotona paljastui anjoviksista tehdyksi. ANJOVIKSISTA?!!? Oli olo, kuin olisi syönyt Janssonin kiusaussalaattia. Kuka tekee tuollaista?

Pikkasen extremeä mullekin, joka twististä ruoissa tykkään..Kääk.

Tonnikala sushi bowl
Ainesosat
  1. 2,5 dl sushiriisiä
Mausteliemi
  1. 1 rkl riisiviinietikkaa
  2. 1 rkl sokeria
  3. ½ rkl suolaa
Lisäksi
  1. 400 g tonnikalaa
  2. 4 rkl (kylmäsavustettua) kirjolohen mätiä
  3. 2 avokadoa
  4. 1 prk (180 g) jättikatkanpyrstöjä suolaliemessä
  5. 2 keskikokoista porkkanaa
  6. 1 keltainen paprika
  7. muutamia korianterinlehtiä
  8. 4 rkl mustia seesaminsiemeniä
  9. hillottua sushi-inkivääriä
  10. Tarjoiluun wasabilla ja murskatulla valkosipulilla maustettua soijaa.
Valmistusohjeet
  1. Valmista ensin sushiriisi. Huuhtele riisiä juoksevan veden alla huolellisesti, kunnes pois valuva vesi on kirkasta. Laita riisi laakeaan kattilaan veden kanssa, kuumenna kiehuvaksi ja anna kypsyä kannen alla hiljaa kiehuen 15 minuutin ajan. Kun riisi on kypsää, ota kattila pois hellalta, mutta anna riisin vielä levätä hetki ennen maustamista kannen alla.
  2. Sekoita riisiviinietikka, sokeri ja suola kattilassa. Kiehauta seos niin, että suola ja sokerit sulavat. Kaada riisi laakeaan vuokaan, kaada päälle etikkaseos ja nostele etikkaseos riisin joukkoon puulastalla. Jäähdytä.
  3. Riisin jäähtyessä kuutioi tonnikalai pieniksi paloiksi. Paloittele paprika, kuori ja raasta porkkanat ja valuta jättikatkaravut liemestä.
  4. Kokoa annokset kulhoihin. Laita pohjalle riisi ja päälle pilkotut kasvikset, tonnikala, mäti ja jättikatkaravut. Ripottele päälle mustia seesaminsiemeniä ja korianterinlehtiä. Tarjoa bowl wasabilla ja valkosipulilla maustetun soijan sekä sushi-inkiväärin kera.
Vinkit
  1. Ohjeesta tulee neljälle herkuttelijalle.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Tässä sushi bowlissa ei ole muuta kuin priima-aineksia. Ei mitään epämiellyttäviä yllätyksiä, vaan jumalainen makumaailma. Suosittelen testaamaan! Niiku about heti.

Tämä lohi sushi bowl on myös mainio.

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/02/08/tonnikala-sushi-bowl/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Samppanjahetkiä

$
0
0

charles heidsieck, blanc des millénaires 2004, vintage samppanja,

PRESSIMATKA

Samppanja. Tuo jalo juoma, joka tekee jokaisesta hetkestä juhlavan. Tuo juoma, jota voi nauttia, vaikka ei isompaa juhlaa olisikaan. Samppanja, se ainoa viini, jota joisin, jos olisi pakotettu valitsemaan yhden.

Olen tässä viime aikoina miettinyt tätä nykyistä kuplajuomakulttuuria. Sitä kuinka samappanja on uinut elämäämme, saavuttanut isosti jalan sijaa. Tämä näkyy jo pelkästään siitä, että marssii Alkoon ja katsoo, mikä valikoimamäärä siellä on tarjolla – magnumeita myöten.

Muistan hämärästi, kuinka omat vanhempani nostivat kuplivia marjaviinimaljoja. Omissa ylioppilasjuhlissani nautittiin saksalaista kuohuvaa ja saksalaista se oli pitkään lakin päähän painamisen jälkeenkin.

upea vuosikertasamppanja, charles heidsick

 

Sitten tuli cava ja noin kymmenen vuotta sitten lasissa alkoi pysyvästi poreilla samppanja. Olen pitkään jo sanonut, että jos joutuisin valitsemaan valitsemaan vain yhden viinin, mitä nauttia, se olisi samppanja. Juon mielummin vähän ja laadukasta. Lähtökohtaisesti olen muutenkin sitä mieltä, että upeissa valkoviineissä on huomattavasti enemmän hienoja nyansseja kuin punaviineissä. Ja kun löytää oman maun mukaisen, hienon valkoviinin, se on jotenkin huomattavasti nostattavampi tunne kuin hienon punaisen äärellä. Mene ja tiedä, miksi.

Samppanjaan liittyy rutkasti hienoja muistoja. Kahdeksan vuotta sitten ostimme toisen mökkimme. Tässä kauniin harmaassa kelomökissä on seinä, jossa on lattiasta kattoon ulottuva hylly. Oston jälkeisen käyntikerran kruunasimme – kuinkas muutenkaan – samppanjalla ja tämä pullo lykättiin tuolle hyllylle. Seuraavalla kerralla sen viereen asteltiin toinen. Tästä se lähti ja jo vuosia sitten hylly täyttyi samppanjapulloista, joihin jokaiseen liittyi joku muisto, jotkut tietyt vieraat tai vain erinomainen, tunteja kestänyt saunomiskerta avantouinteineen. Juu, kyllä. Pyrin siihen, että samppanja on saunajuomani. Onhan se huomattavasti vähemmän ähkyn tekevää kuin olut.

Poroajelun, koiravaljakkoajelun ja lumessa paarustamisen jälkeen päästiin itse asiaan.

Ensimmäinen kerta, kun vierailin Champagnessa, oli mieleenpainuva. Kentältä meidät kiidätettiin keskelle keltaisia viiniköynnöksiä ja lasiin kaadettiin yhtä keltaista Blanc de blanc – samppanjaa. Vieläkin menee kylmät väreet. Siinä oli jotain maagista.

Ja maagista oli pari viikkoa sitten Lapissa, Levillä, jossa pieni iskuryhmämme – Damien Valtier Charles Heidsieckiltä, samppanjaguru Essi Avellan ja Interbrandsin Jaana Virkki –  oli juhlistamassa Charles Heidsieckin uusia vuosikertoja eli tuoreinta vuosikertaa, Charles Heidsieck Vinatge Champangne Brut 2006 sekä etenkin Blanc des Millenaires 2004 -vuosikertaa. Mikäpä sen upeampi tapa korkata tämä uusi, pelkistä Chardonnay-rypäleistä valmistettu, hienostuneen paahteinen, kypsän sitruunainen ja pähkinäinen Blanc de Blanc kun Lapin lumikinosten keskellä?

Kirjakka-poro toimi kuskina.

 

Pullomme näki paljon. Se pääsi porovaljakkojemme kyytin, Late-poro nuuskutteli pulloa, pullo kärvisteli lumisateessa aidannokassa ja lepäli hangella hiihtolatujen vieressä. Retkellämme testattiin myös – useampaan otteeseen -, että jos samppanjalasin heittää kädestään 1,5 metriseen lumihankeen, sille ei käy kuinkaan.. Ilta kruunattiin samppanjaillallisella ravintola Ämmilässä, jossa  keittiöstä nostettiin pöytään loistavat mätsit Heidsieckin samppanjoille. Upeaa työtä, kerta kaikkiaan.

Kun juoma ei lämpene.

Miksi pidän Charlesista? Pidän rotevista, leveistä samppanjoista, joissa ikääntyminen tuo samppanjaan pitkää, paahtunutta makua. Charles iskee tarkasti omaan makuhermooni ollen näin yksi suosikkisamppanjataloistani. Samppanjaan monesti liittyy hienosteleva, hieman aroganttikin asenne. Se, mistä erityisesti Heidsieckissä pidän, on heidän iloitteleva asenteensa. He seuraavat samppanja-Charlien esimerkkiä ja uskaltavat myös hassutella. Vaikka lasissa kuplisi näinkin upea vuosikerta, ei tilanteen tarvitse olla hiljainen ja harras. Samppanjaan liittyy myös hauskanpito. Se on niin #socharles.

Charles Heidsieckillä kypsytetyt samppanjat ovat kunnia-asia tai paremminkin tavaramerkki. Heillä sanotaankin leikkisästi, että aika on heidän neljäs rypäleensä. Ja se on sitä monella tapaa. Talon perussamppanjaankin sekoitetaan parhaimmillan jopa 40-50 prosenttia aikaisempina vuosina varastoituja reserve-viinejä  

Lisäksi ajan siis annetaan tehdä tehtävänsä ja samppanjat saavat kypsyä pulloissa vuosia kuuluissa kalkkikellarissa, crayèreseissa. Näin syntyy Heidsieckin samppanjoiden omintakeisen, kypsä  aromimaailma. 

Lunta ja samppanjaa.

Molemmat näistä uusista vuosikerroista ovat pian Alkon valikoimissa. Muutamia pulloja edellisiä vuosikertoja on vielä myös kaupan ja nyt onkin hyvä hetki napata sekä uutta että vanhaa varastoon niihin upeimpiin nautiskeluhetkiin!

Jos intoilet tämäntyylisistä samppanjoista, niin suosittelen osallistumaan Grand Champagnessa Charles Heidsieckin upeaan Blanc Des Millenaires vertikaalitastingiin – jos sinne vielä on paikkoja tarjolla!

Lue lisää:

Visiitti Charles Heidsieckin samppanjatalolle
Charles Heidsieck Blanc Des Millénaires 1995
Tärpit Grand Champagneen

Matkan tarjosi Interbrands

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/02/12/charles-heidsieck-blanc-des-millenaires-2004/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Kaikkea hyvää samaan pataan

Juurileipä – aikaa, hikeä ja kyyneleitä

$
0
0

 

Jos olette ihmetelleet, miksi musta ei tällä viikolla juuri mitään kuulu, niin siihen on yksinkertainen syy. Juurileipä. En mä nykyään muuta tee kuin huollan uusia lapsiani.

Voi sissus, mihin soppaan lusikkani upotin. Ruokin tällä viikolla kaksi leipäjuurtani – Maaritin ja Hannun.  11 grammaa sitä, 95 grammaa tätä, 3 grammaa tota. Kolmen viikon välein, kolme päivää peräkkäin.

Olen hiukan laiska Suomen Gastronomien seuran tilaisuuksissa kävijä, vaikka vuosia olen ollut jäsenenä. Tai ei se laiskuutta ole, vaan ajanpuutetta. Mutta kun tuli ilmoitus juurileipäkurssista, josta saa mukaansa sekä vehnä- että ruisjuuren ja oppi niksit viilihiivoilla nostatetun juurileivän tekemiseen, ilmoittauduin mukaan oitis.

Vetäjänä toimi miellyttävä juuriasiantuntija Karin Autio, entinen VTT:n viljojen tutkija, joka on itse luonut kyseiset, viljapohjaiset (ei siis perunaa, rypäleitä tai omenoita näissä juurissa) juuret. Hän käy opettamassa myös juurileipää tarjoavia ravintoloita juurileivonnassa.  Kurssilla saimme infoa juurista ja katsoimme, kuinka Karin leipoi reikäleivän sekä järjettömän hyviä, perunamuusilla ryyditettyjä patonkeja. Lisäksi maistelimme lisäksi vielä herkullista maalaisleipää.

juurileipä, juureen leivottu ruislimppu, taikinajuuri, juurileipäkurssit

Into piukeana kannoin juuret kotiin. Nyt meillä ei muuta leipää syödä kuin juurileipää. (No, kyllä syötiin.) Kolmen viikon päästä juuret tulisi ruokkia, mutta ei hätää. Kyllähän mä tässä vielä sitä ennen leivonkin. No, en leiponut ja juurien ruokkimisen aloittaminenkin venyi viimeiseen päivään. Olin kysynyt Karinilta, että voinko muuttaa vehnäjuuren spelttijuureksi ruokkimalla sitä speltillä ja tämä kuulemma onnistuu. Ei siis muuta kuin hommiin!

Samalla, kun ruokin juuria, tein maalaisleipä- ja ruisleipätaikinan. Mä, joka en juurikaan edes deseistä piittaa käytän keittiövaakaa ja mittailen grammoja. Punnitsen desilitran mitan. Ja huomaan jossain vaiheessa, että kun käytin kahta erillistä desilitran mittaa, toinen painaakin 36 grammaa ja toinen 45 grammaa. Ja mittailin jauhoja tuon 45 gramman painon mukaan. Voi pers…le. Lopulta keittiössä oli neljä astiaa, ruokinnassa olevat juuret ja kaksi leipätaikinaa nousemassa. Hikeä pukkasi, mitähän tästä tulee..

Kun tuli aika pyöräyttää maalaisleipä pellille, otin erheessä ruokinnassa olevan taikinajuuren ja leivoin siitä leivän pellille. Oli hilkulla, että juuri ei mennyt uuniin. Onneksi leipätaikina oli hellan päällä ja huomasin virheeni. Siis niiku talk about getting crazy. 

juurileipä, juureen leivottu ruislimppu, taikinajuuri, juurileipäkurssit

Kolmen päivän päästä juuret oli ruokittuna ja ne majailevat jälleen jääkaapissa. Jättikokoisiksi kasvaneina tosin. Ja vaativat näin leipomista kovaan ääneen. Tuntui ihan hullun hommalta kaikki. Siis ihan oikeasti tässä kuluu aikaa, mutta kun sain uunista kuvassa olevan, ensimmäisen itseleipomani juuriruislimpun, olin valmis tirauttamaan kyyneleen, jos toisenkin. Mikä limppu! Tällaisia ei kaupasta saa. Kyllä tämä sittenkin on kaiken ajan väärti. Leipä hävisi parempiin suihin nopeasti ja kuoren rapeutta kuvaa se, että kun selkäni käänsi, leivästä oli leikattu kannikat joka puolelta.

Juurella valmistetussa leivässä on superrapea kuori, mahtava tuoksu ja se maku on voittamaton! Täytyy kuitenkin rehellisesti sanoa, että juurileivonta on todella työlästä ja onnistuneen leivän leipomiseen tarvitaan hyvin hoidettu juuri. Se, mikä itseäni myös kiinnostaa, on se, että Karin on tehnyt juuria myös gluteenittomille jauhoille, kuten kauralle ja tattarille. Juuri mahdollistaa laadukkaan leivän valmistamisen myös näillä leivontalaadultaan heikoilla jauhoilla. 

Suurin ongelma ehkä lie se, että kun kevään matkaputkeni pärähtää käytiin, en tiedä, kuka suostuu juuriani ruokkimaan. Perhe kiersi keittiön kaukaa kun juurishow oli käynnissä ja palasivat paikalle vasta, kun lämpimän leivän tuoksu kutitteli nenää. Mutta kova tarve on pitää juuret elossa, sillä juurileipää ei voita mikään. Katotaan, mitä niille kuuluu ens jouluna.. Ainahan voi sitten joulupukilta toivoa uudet juuret?

Innostuitko? Ymmärrän! (Tai en..)Karin järjestää keväällä juurikursseja sekä ruis- että vehnäjuurille ja myös gluteenittomille jauhoille. Kurssit sopivat hyvin myös kotileipureille ja juurikärpänen saattaa kurssin jälkeen purra. Lue täältä lisää.

Pataleivät on iisimpiä ja kivoja myös:

Porkkanapataleipä
Siemenpataleipä
Suklaiset saksanpähkinäsämpylät
Mallaslimppu

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/02/18/juureen-leivottu-ruislimppu/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Tähtisadetta – Frantzén ja Grön

$
0
0

ravintola frantzén arvostelu, ravintola grön arvostelu, suomen michelin tähtiravintolat, michelin-tähdet

Michelinin vuosittain julkaisemat tähtiluokitukset on taas jaettu. Onnea, Grön. Heja, Frantzén.

Se, mikä olen vuosien varrella oppinut, että tähti ravintolalla ei välttämättä merkkaa sitä, että itse ruoasta pitäisin. Karmein ruokakokemukseni saattaa olla Akellare San Sebastianissa ja kyseinen ravintola kantaa kolmea tähteä. Ei siitä sen enempää.

Monesti innostun enemmän yhden tähden ravintolan antimista kuin kolmen tähden mukanaan tuomista ylimääräisistä elämyksistä, jota en välttämättä tarvitse. ruoasta on kyse, ei ihmeellisyyksistä.

Mutta näille kahdelle suon tähdet ilolla! Kaikki, mitä Björn Frantzén tekee, on se sitten kirja grillauksesta tai ravintola – istuu omaan makumaailmaani. Kun käyn Tukholmassa, käyn joko The Flyingin Elkissä tai Boberg’s Matsalissa nautiskelemassa ihanaa ruokaa. Björkan käsialaa molemmat.

Itse tähtiravintola Frantzénissa kävin joitain vuosia sitten ja lasku oli rapiat 800 eruoa. Mutta kokonaisuus oli tämän väärti. Ajatuksena oli tänä vuonna suunnata uudistuneeseen Frantzéniin, mutta kolmas tähti saattaa nostaa hintoja, joten onneksi tuli tehtyä tuo visiitti jo tuolloin.

Jos jollekulle suomalaiselle ravitolalle tähti kuuluu, niin se on Grön. Ihastuin kyseiseen ravintolaan ensipuraisulla ja seuraava varauskin on ojo plakkarissa. Nyt vain peukkua pystyyn, että hinnat eivät nouse liiaksi.

Onnea myös muut suomalaiset tähtiravintolat eli Demo, Olo ja Ora, joka nappasi ensimmäisen tähtensä.

Lue myös:

Visiitti tähtiravintola Frantzéniin

Ravintola Grön – kun kaikki toimii

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/02/20/michelin-ravintolat-frantzen-ja-gron/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Ravintola Hieta – hurmaava kortteliravintola

$
0
0

wiener Schnitzel, vasikanleike, ravintola hieta, ravintola-arvostelu

Ravintola Hieta hurmasi. Hurmasi tunnelmallaan, mutkattomuudellaan ja luonnollisesti, herkullisella ruoallaan.

Olen aina pitänyt keittiömestari Ari Ruohon käden jäljistä. Hän ei kikkaile turhantärkeillä raaka-aineilla osaamistaan korostaakseen, vaan Arille maistuva, laadukas ruoka on pääosassa. Näin on hänen pitkään luotsaamassaan Ravintola Nokassa kuten myös Nokan pikkuveljessä,  tuoreessa Hieta-bistrossa.

Ravintola Hiedassa oli hauska korttelibistron tunnelma. Ovi kävi tiuhaan ja paikalliset asukkaat sujahtivat pakkasesta sisään pikkutakit päällä pöytää kyselemään. Valaistus on miellyttävästi himmeä ja asiakaskunnan ikähaitari on laaja. Yhdessä pöydässä oli nuoripari vauvan kanssa, vanhempi pariskunta istuskeli käsi kädessä salin toisella puolella ja iso miesjoukko kansoitti paria pöytää.
 
wiener Schnitzel, vasikanleike, ravintola hieta, ravintola-arvostelu
 
 Päädyimme maistamaan molemmat menutmenu Stuvarin tartareineen, wienerschnitzeleineen ja suklaafondatteineen sekä Menu Hiedan blineineen, ankankoipineen ja creme bruléineen. Blinit hauen- ja siianmäteineen oli raikas, blinit hieman rapean puoleisia, mutta maukkaita. Omasta mielestäni tartar veti pidemmän korren. Sinappidressing vain kruunasi maun ja kun päälle on murennettu ravintolan itse leipomaa mallasleipää, niin makunautinto oli taattu. Niin, Hiedassa kaikki leivät leivotaan kuulemma itse. Pojot myös siitä!
Wiener schnitzel ja rucolasalaatti
Ainesosat
  1. 4 vasikan ulkofileepihviä
  2. 1 tl suolaa
  3. rouhaus mustapippuria
  4. 3 dl pankojauhoa
  5. 1,5 dl spelttivehnäjauhoja
  6. 2 munaa
  7. Juoksevaa kasviöljyvalmistetta (tai voita) paistamiseen
  8. päälle muutama sitruunan lohko.
Rucolasalaatti
  1. 1 rasia rucolaa
  2. 3/4 dl pinjansiemeniä
  3. kourallinen keltaisia tomaatteja
  4. 2 kevätsipulin varret
  5. hyvää oliiviöljyä
  6. valkoviinietikkaa
Valmistusohjeet
  1. Mittaa jauhot yhdelle syvälle lautaselle ja pankojauhot toiselle. Nuiji pihvit ohuen ohuiksi ja mausta suolalla sekä pippurilla molemmin puolin. Pyöräytä pihvit ensin kauttaaltaan spelttivehnäjauhoissa ja sitten kananmunassa. Painele sen jälkeen pihvit pankojauhoissa kauttaaltaan. Paista kullanruskeiksi voissa tai kasviöljyvalmisteessa.
  2. Valmista lisukkeeksi salaatti rucolasta. Huuhtele rasiallinen rucolaa. Valuta. Siivuta kourallinen keltaisia minitomaatteja. Siivuta kaksi kevätsipulin vartta. Paahda kuumalla pannulla pinjansiemenet kullanruskeiksi. Koka salaatiksi lautasille, pirskota päälle oliiviöljyä sekä valkoviinietikaa ja nosta päälle kypsä wiener schnitzel ja muutama sitruunan lohko.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
En tiedä, miksi mulle aina käy niin, että en valitse schnitzeliä pääateriaksi – vaikka sitä rakastankin – ja sitten kadun, kun himoitsen toisen ateriaa. Tällä kertaa mun ei annettu varastaa tätä pääruokaa itselleni, vaikka vähän siihen suuntaa vihjailin. Schnitzel oli järjettömän maukas ja ennenkaikkea rapea. Rapea ja mehevä yhtäaikaa. Lisukkeena oli jumalaisia, kuorineen paistettuja pikkupottuja raasteulla piparjuurella kuorrutettuina. Hyvää, aivan liian hyvää! Ankka oli mehevä ja maa-artisokkapyre silkkistä, mutta kuitenkin. Se schnitzel!
 
Toinen mainitsemisen arvoinen schnitzelkokemukseni on Tallinnasta, Ravintola Tuljakista. Tällöin onnistuin kaappaamaan seuralaisen annoksen ja siirtämään oman mustekala-aterian hänen nenänsä eteen. Tuljakissa schnitzel tarjoiltiin nimenomaan tällaisen raikkaan rucolasalaatin kanssa. Toimi!
wiener Schnitzel, vasikanleike, ravintola hieta, ravintola-arvostelu
 
Jälkiruoista valitsin bruléen, koska se tarjottiin lakkojen kera ja rakastan niitä. ja sitten saapui pöytään kahvisuklaafondant jallujäätelön kera. Taas fail! Bruléessä ei ollut mitään vikaan, mutta tuo fondant ja se jallujäätelö. Selkeästi mun olisi pitänyt valita Menu Stuvari eikä vaihdella ruokia pöydässä.
 
Viinipuolella ei brassailla. Tarjolla on mukavan bistromainen valikoima. Pysytellään järkevissä hinnoissa ja tämä pitääkin kahden hengen laskun alle 200 eurossa – erinomainen hinta-laatusuhde siis helsinkiläiseksi ravintolaksi. Toki itse soisin, että viinilistalla olisi enemmän vaihtoehtoja Ranskasta. Päädyimme varmaan valintaan, pidättäydyimme Ranskanmaalla ja joimme Larochen lavean ja maukkaan Mas La Chevalierin Peyrolin. Tämä Chardonnay siivitti mukavasti molempia menuita.
 
Viime lauantai oli ihana. Osasyynä siihen oli maittava illallinen ravintola Hiedassa. I’ll be back!!
 
Illallisen tarjosi Ravintola Hieta.

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/02/22/ravintola-hieta/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Halloumiranskalaiset – kyllä kiitos!

$
0
0

halloumiranskalaiset, halloumiranskikset, halloumi ranskalaisten resepti

Tein parisen viikkoa sitten ilmestyneeseen Iltalehteen hallomiranskalaiset. Sen verran tuli kyselyitä, että mistä reseptin saa, kun ei lehteä kerinnyt napata. No, täältähän sen!

Hallomin kanssa mulla on vähän sellainen viha-rakkaus -suhde. Onhan se aika suolainen juusto – mutta kun sitä oikein käyttää, niin hyvää on- Halloumiranskikset ei ole ollenkaan hullumpi snäksi, jos seurana on vaikkapa hedelmäinen salaatti.

halloumiranskalaiset, halloumiranskikset

Halloumiranskalaiset
Ainesosat
  1. 400 g (2 pkt) halloumijuustoa
  2. 1 1/2 dl maissisuurimoita
  3. (1 rkl za’ataaria )
  4. Paistamiseen 1 litra ruokaöljyä.
Jugurttikastike
  1. 1 prk kermaviiliä
  2. 2 rkl maapähkinävoita
  3. ripaus suolaa
  4. mustapippuria
  5. 1 tl hunajaa
  6. 1/2 tl chilihiutaleita
  7. Lisäksi punaista paprikaa kuutioina tai granaattiomenansiemeniä ja korianterinlehtiä.
  8. Kaada maissisuurimot lautaselle. Sekoita niiden joukkoon halutessasi za’ataarmaustetta.
  9. Leikkaa halloumit ne kahdeksaan osaan. Ensin pituussuunnassa siivuiksi ja siivut vielä pituussuunnassa halki.
  10. Pyörittele halloumit kauttaaltaan maissisuurimoissa.
  11. Kuumenna öljy syvässä kasarissa tai wokissa. Kun öljy on kiehuvan kuumaa, laita halloumit öljyyn. Kypsennä, kunnes toinen puoli ruskettuu, käännä halloumipalat pihdeillä ja ruskista toinen puoli.
  12. Valmista kastike sekoittamalla kermaviilin joukkoon maapähkinävoi, ripaus suolaa, rouhaus mustapippuria, teelusikallinen hunajaa ja hieman chiliä.
  13. Nosta ruskistuneet halloumiranskalaiset talouspaperin päälle, jotta liika öljy valuu pois. Laita ranskalaiset kulohoon, valuta päälle kastiketta ja koristele annos korianterin lehdillä sekä paprikakuutioilla tai granaattiomenansiemenillä.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Ulkona pitää pakkasta ja nyt onkin juuri paras hetki käpertyä viltin alle, napsauttaa Netflix päälle ja tehdä käden ulottuville kulho halloumiranskalaisia. Vielä ehtii herkutella, etelän hiihtolomalaisetkin!

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/02/24/halloumiranskalaiset/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.


Kalamatka jatkuu!

$
0
0

lohi bowl, paistettua lohta kulhossa, kulhoruoka, kulhoruoka kalasta,

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/KALANEUVOS OY

Tarkkasilmäisimmät lukijani huomasivatkin varmaan, että tammikuussa tuli jälleen Kalaneuvos-reseptiikkaa. Ja kyllä, yhteistyömme jatkuu tänäkin vuonna eli runsaasti kalaisia juttuja ja makoisaa kalareseptiikkaa tiedossa. Jatketaan tällä mainiolla lohi bowlilla.

Kävin läpi valokuviani toissaviikolla. Syykin oli yksinkertainen. Yritin etsiä vanhoja luokkakuvia, sillä – aivan kuin ei muutenkin olisi riittävästi hommaa – päädyin järjestämään ala-asteen luokkakokousta. Kääk! Mitä luokkakokouksissa edes tehdään!?

Mutta samalla, kun etsin – enkä löytänyt – luokkakuvia, löysin muita muistorikkaita kuvia. Kuvia, joissa olin pikkutyttönä iso ahven kädessä. Ja kuvia, joissa – en enää niin pikkutyttönä – perkaan kalaa Turun saariston saaressamme. Löysin myös herkistävän kuvan kalakaveristani isoisästä, isukista, kuten häntä kutsuimme. 

lohi bowl, kulhoruoka, kalaneuvos-resepti, lohireseptejä

Lohi bowl
Ainesosat
  1. 1 ps (500 g) porkkanoita
  2. 2 fenkolia
  3. 2 rkl oliiviöljyä
  4. ½ tl suolaa
  5. 3 dl tattarisuurimoita
  6. 2 rkl oliiviöljyä
  7. ½ sitruunan mehu
  8. ½ ruukkua tilliä hiennonnettuna
  9. 1 punasipuli
  10. 1-2 punaista omenaa
  11. 500 g nahallista lohifileetä
  12. ½ tl suolaa
Kastike
  1. 1 tlk kermaviiliä
  2. 1/2 rk hunajaa
  3. 1 tl Dijon-sinappia
  4. ripaus suolaa ja mustapippuria
Valmistusohjeet
  1. Huuhdo porkkanat ja fenkolit. Leikkaa porkkanat tikuiksi. Leikkaa fenkolista sormimaiset varret pois ja kuutioi fenkolit. Levitä kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle ja valuta päälle öljy. Mausta suolalla. Paahda 200 asteessa 25-30 minuuttia.
  2. Keitä tattari pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja jäähdytä. Voit halutessasi vielä paistaa keitetyn tattarinjyvät extra maun ja rapeuden lisäämiseksi. Sekoita tattarin joukkoon oliiviöljy, sitruunan mehu sekä hienonnettu tilli.
  3. Hienonna sipuli ja kuutioi omenat. Sekoita kastikkeen aineet keskenään.
  4. Leikkaa lohi neljäksi viipaleeksi. Paista keskilämmöllä molemmin puolin 3-4 minuuttia, palan paksuudesta riippuen. Mausta suolalla.
  5. Kokoa kulhot. Annostele pohjalle tattaria. Kokoa päälle paahdettuja kasviksia, sipulia ja omenakuutioita. Nosta päälle lohiviipale. Tarjoa kermaviilikastikkeen kanssa.
Vinkit
  1. Annoksesta tulee ateria neljälle
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Ilolla seurailin hiihtolomalla mökillä, kuinka nuorimmaiseni lähti yksin pilkille 16 asteen pakkasessa. Varusteet oli kuin kunnon kalastajalla. Pönttö, jonne kalat laitetaan ja jonka päällä pilkkiessä istutaan, pieni, pesäpallomailalta näyttävä nuija, pieni boxi kärpäsentoukkia ja kuuma kaakao. Kaakao oli tärkeä, kulinaristi kun on. 

lohi bowl, kulhoruoka, lohikulho, kulhoruokareseptejä

En muuten voi sietää noita värjättyjä kärpäsentoukkia. Itse pilkin käyttäen verkoilla nostettujen kalojen silmiä, en koskaa kärpäsentoukkia, uhuh. Mulla on tästä karmea tarina ja jos olet herkkähermoinen, hyppää seuraavaan kappaleeseen. Olin kerran ystäväni kanssa mökillä, oli kylmä kevät ja kaivelimme hänen isänsä haalareita päällemme. Toisen haalarin taskusta löytyi löytyi boxi kyseisiä toukkia. No, voiko niitä enää toukiksi kutsua, kun olivat kypsyneet kärpäsiksi tämän pienen purkin sisällä. Yksi kärpänen oli kookas ja muut kaluttuja. Vahvin kärpänen oli pitänyt kannibaalibileet piskuisessa purkissa. En ikinä unohda tuota näkyä. Ja sitä pörinää pikkupurkissa. Ja nyt tuli mieleen, että mihinkähän se viikonlopun kärpäspurkki nyt jäi..unohdin kysyä.. Tähän kauhistunut hymiö.

Mutta reseptiikkaan. Rakastan kulhoruokia, bowleja. Mulle ne eivät ole mitään trendijuttuja, jotka nakkaan narikkaan tuoremmaan trendin saapuessa. Ehei. Meillä syödään usein kulhoruokia, koska niihin voi näppärästi hyödyntää edellisen päivän herkut, paahdetut kasvikset, kaivella kaapeista pähkinöiden jämät tai hyödyntää edellispäivän lisukeriisin tai tattarin, kuten ohessa. Ja maku on luonnollisesti runsas ja makoisa. Herkullinen kastike sitoo ainekset yhteen.

Tämä kulhoruoka, lohi bowl paistetusta lohesta on yksi lempparini. Omena ja sipuli istuvat hienosti lohen kylkeen ja tattarissa on makua. Ja kun väresitä ruoissa tykkään, niin niitäkään ei tästä puutu!

Pysypä mukana kalaisissa kertomuksissa. Niitä lykkään ulos kerran pari kuukaudessa.

Viime vuoden herkulliset kalareseptini löydät täältä.

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

Yhteistyössä Kalaneuvos Oy:n kanssa.

 

sisältöyhteistyö, kaupallinen yhteistyö

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/02/26/lohi-bowl-eli-paistettua-lohta-kulhossa/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

The Happy Hamlet – hyvän olon piilopaikka Ranskassa

$
0
0
The Happy Hamlet, ruoka & viiniretriitti

The Happy Hamlet hurmaa yksityiskohdillaan. Kuva: Heli Sorjonen

Tiedätkö sen tunteen, kun elämä on hektistä. Haluaisit vain karistaa pölyt jaloistasi ja suunnata jonnekin, missä saat vain olla. Olla omilla ehdoillasi. Nauttia jouhevasti maaseutumaisemasta, ranskalaisesta elämänmenosta ja kelliä auringossa. Sen lisäksi, että osallistut johonkin itseäsi kiinnostavaan retriittiin. Nyt paljastan salaisuuden. Sellainen paikka on olemassa Lounais-Ranskassa ja se on nimeltään The Happy Hamlet.

Mikä mahtava idea rempata vanha maalaistalo lisärakennuksineen Lounais-Ranskassa levollisesti luonnon keskellä. Ilmasto on suotuisa, ruoka on taivaallista, luonnon uima-allas odottaa aamu-uimareita. Ja kuin kirsikkana kakun päällä tähän vielä lisätään monipuoliset ruoka- ja viini, hemmottelu-, hyvinvointi- jooga-, naisyrittäjä ynnä muut moninaiset retriitit, mitä paikassa järkätään, niin paratiisihan se on kyseessä.

Ranskalaista elämäniloa. Kuva: Heli Sorjonen

Idean taustalla on suomalais/tsekkiläis-ranskalainen pariskunta, jotka lähtivät toteuttamaan unelmaansa persoonallisesta ja omannäköisesta B&B-retriitistä, hyvän olon piilopaikasta.

The Happy Hamlet

Luonnon allas kutsuu aamu-uintiin. Kuva: Heli Sorjonen

’Koko idea lähti siitä, että miten erotuttaisiin perinteisesti B&B -busineksesta ja hiffattiin, että meillä on paljon hyviä kontakteja ja huippuammattilaisia, keiden kanssa voisi järkätä paikassa ohjelmaa’ kertoo The Happy Hamletin positiivisuutta uhkuva emäntä, Suska Karjalainen. ’Alkuperäinen ajatuksemme myös itse paljon matkustaneina siitä, että kun niin moni on jo viiden tähden luksushotellit ja -matkat kokenut, eikä se hyvä fiilis tähti​luokituksia​ katso, niin että haluttiin tarjota paikka, jolla oikeasti on ”sielu”, hän jatkaa. Näihän se on, että nykyään monelle se luksus  löytyy hyvin simppeleistä elämän perusasioista (luonto, rauha, ruoka, viini, seura, vuosisatoja vanha miljöö, sanoinko ja että rauha?)

Tha Happy Hamletin ehta emäntä. Kuva: Heli Sorjonen

Viini on luonnollisesti roseenta. Kuva: Heli Sorjonen

The Happy Hamlet starttasi viime kesänä ja hyvä sana paikasta on kiirinyt ympäri Suomen. Paikka nimittäin tarjoaa palveluita ensisijaisesti Suomen markkinoille.  ’Se, mitä hehkutetaan on tunnelma. Olet lomalla, mutta vähän kuin kotona. Paikasta henkii persoonallinen tatsi.

Omistaja tiluksillaan. Kuva : Heli Sorjonen

Mietin pitkään tutkiessani The Happy Hamletin kuvia, että laitanko laajoja kuvia talosta, altaasta, huoneista, mutta päädyin sympaattisiin yksityiskohtakuviin. The Happy Hamletissa on yksityiskohdatkin hiottu huippuunsa, kuten kuvasta näkyy. Viehättävää lattiasta kattoon.

Silmänruokaa kaikkialla. Kuva: Heli Sorjonen

Ruoka on tuoretta lähiruokaa, aurinko pääsääntöisesti paistaa ja ympärillä on rauhaisa, kaunis luonto’ Suska pohtii. Kaikkiin retriittieihin kuuluu piipahdukset maalaismarkkinoilla, piknikillä, illallinen osuukuntaravintossa ja viinitasting viinitiloilla eli mökkihöperyyskään ei The Happy Hamletissa iske. Toisaalta turistimassat eivät täällä vaeltele eli jos kaipuu on hiljaisuuteen in the middle of nowhere, niin ota suunta The Happy Hamletiin. Alue on ihanteellinen pienille aamu- ja iltalenkeille ja tällä reissulla voidaan hakea vaikkapa lähitienoon 8-kymppiseltä pariskunnalta tuoreet kasvikset illalliselle. 

The Happy Hamlet, ruoka & viiniretriitti

Nukkuisitko hyvin tässä huonessa ? Kuva: Heli Sorjonen

Kun kuuntelin Suskan kertomusta The Happy Hamletista , menivät selassäni kylmät väreet. Matkustan paljon, mutta ne työmatkat vasta hektisiä ovatkin. Salaa olen haaveillut siitä, että en juoksisi kilpaa kellon kanssa, vaan voisin hetken elää ihan fiilispohjalta. Juttelimme Suskan kanssa jo viime vuonna mahdollisesta yhteistyöstä, mutta aikataulut eivät osuneet yksiin. Mutta kun Suska nyt kysyi, olisiko kiinnostunut tulemaan mukaan Teresa Välimäen Ruoka & viini-retriitille 2.-7.7.2018 vähän raportoimaan paikan päältä menosta, vastasin heti, että tulen, tulen.  Tietysti tulen.

Vanha maalaistalo kertoo omaa tarinaansa. Kuva: Heli Sorjonen

Näin intohimoisena ruokaentusiastina en malttanut odottaa heinäkuuhun, vaan kyselin myös Teresalta, että mitä meillä tiedossa hänen retriitillään.  ’Alueen ruokakulttuuri perustuu tuoreisiin raaka-aineisiin, yksinkertaisiin makuyhdistelmiin ja ruoan sekä viinin liittoon’, Teresa valottaa. ’The Happy Hamletin alue on erityisen kuulu ankka- ja hanhiruoistaan’, hän jatkaa. Vuohenmaitojuusto, lammas, tuoreet kasvikset, hedelmät ja marjat, viinit.. ,luettelo alueen parhaasta ruokatarjonnasta vain jatkuu ja jatkuu. En ehkä kestä. Onneksi The Happy Hamletissa on uima-allas ja lenkkeilymaastoa..

The Happy Hamlet, ruoka & viiniretriitti

Todellakin in the middle of nowhere. Kuva: Heli Sorjonen

Entäpä kokkailu? Hoitaako Teresa hommat vai pääsemmekö myös osallistumaan? ’Kokkaamme yhdessä vähintään kerran päivässä ja teemme klassikoita sesongin parhaista raaka-aineista. Osallistujat saavat myös luoda oman The Happy Hamlet-annoksensa viimeiselle yhteiselle aterialle’, Teresa paljastaa. Ruoan ja viinin yhdistelemistä käydään läpi maistelemisen kautta. Ruoka & viini-retriitti on suunnattu sekä miehille että naisille, kaikille hyvästä ruoasta pitäville, jotka nauttivat myös itse ruoanvalmistuksesta. Itse lupauduin myös kertomaan hieman ruoan kuvaamisesta ja jakamaan parhaat niksini ruoan kuvaamiseen kännykällä.

Juuston ystävän paratiisi. Kuva: Heli Sorjonen

Teresa osallistui itse viime vuonna myös tänä vuonna järkättävään Naisyrittäjä-retriittiin ja kysyinkin häneltä, että miten hän kuvailisi The Happy Hamletia. Teresan puheessa on vilissyt sana levollinen ja rauhaisa. Juuri ne sanat ja se, mitä itsekin kaipaan. ’The Happy Hamlet on kaunis, levollinen ja herkullinen’, Teresa ynnää.

The Happy Hamlet, ruoka & viiniretriitti

Persoonallinen tatsi näkyy kaikkialla. Kuva: Heli Sorjonen

Tämä kuulostaa niin hyvältä. Melkeinpä liian hyvältä. Voi onnea!

Huom! Vielä 28.2 asti ehdit hyödyntää ennakkovaraajan edun Ruoka & viiniretriitille ja saat retriitin 1200 euroa all-inclusive hintaan. Lue lisää täältä

Nautiskelulle on varattu aikaa. Kuva: Heli Sorjonen

The Happy Hamlet pähkinänkuoressa:

Heinä-elokuun lämpötila +25-35 astetta
Uima-allas 25-28 astetta
Lähiympäristössä maalaismaisemaa, lähin kylä, Fauroux sijaitsee 3 kilomtrin päässä, eloisia keksiaikaisia kyliä 10-15 kilometrin päässä (näistä osa kuuluu Ranskan kauneimmat kylät-listalle)
The Happy Hamlet on all inclusive eli paikalle saavuttuasi voit jättää lompakon narikkaan.
Alue ei ole mikään shoppailijan paratiisi, mutta tuliaisia toki voi ostaa, kuten viinejä, paikallisten käsityöläisten tarvikkeita ja antiikitavaroita kirppareilta
The Happy Hamletissa asustelee Lulu ja Maya-koirat sekä Pepito-kissa ja ruohonleikkurin virkaa hoitavat Ninou-vuohi ja nimetön pukki. Allergikkojen ei tarvitse silti huolestua, asuin- ja oleskelutilat ovat eläinvapaita alueita.
Seuraa The Happy Hamletia Facebookissa ja pysty mukana menossa.

The Happy Hamlet, ruoka & viiniretriitti

Paikallisia herkkuja pöytään Teresan opastuksella.

Ruoka & viiniretriitti:

All-inclusive hinta:
Early Bird -etu 28.2.2018 saakka 1200 EUR (sis. ALV)
1.3.2018 alkaen 1350 EUR (sis. ALV)

Hintaan sisältyy:
– Päiväkohtaisten teemojen mukaiset yhteiskokkailut ja viininmaistelut
– Vierailut viinitiloilla, illallinen ravintolassa ja illallinen ruokatorilla
– Retki keskiaikaisen kylän maalaismarkkinoille ja pique-nique
– Majoitus (5 yötä) The Happy Hamletin vierastalossa (2-3hh, jokaisessa iso ikkunallinen kylpyhuone)
– Kaikki ateriat (myös ravintoloissa), juomat ja välipalat oman tarpeen ja maun mukaan
– Tilan muut palvelut: uima-allas (luonnon, ei klooria!), sauna, ulkopelit ja maastot lenkkeilyyn tai vaan oleiluun
– Yksi yhteiskuljetus Toulousen lentokentältä ja takaisin lentokentälle
– Iloinen mieli, rentoutunut olo ja hauska seura kaupan päälle

Varaukset ja lisätiedot:
teresa.valimaki@helsinkifoodcompany.fi & suska@thehappyhamlet.com

Huomioithan, että lennot eivät sisälly hintaan. Matkatoimistokontaktimme Suomessa auttaa halutessasi järjestelemään sinulle parhaimmat yhteydet (tai ryhmälle yhteiset lennot): jaana.sinisalo@resviaria.com.

sisältöyhteistyö, kaupallinen yhteistyö

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/02/28/the-happy-hamlet/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Perunankuoria ruoaksi?!

$
0
0

perunankuoret, perunankuorisnäksi, perunankuoret uunissa, perunankuoret ja feta-sitruunadippi

Jo vain. Tämä on yksi lempisnäksini tällä hetkellä. Ja hävikkiä ei synny, ei edes kuorista.

Ja tämä on siitä nasta herkku, että perunoita on yleensä jääkaapissa. Fetaa myös. Ja ainakin turkkilaista jugurttia kastikkeeksi. Vois melkein lähteä tekemään seuraavan setin..

Itse tehtailin reseptin kokonaisista perunaoista, mutta jos teet esimerkiksi muusia, niin älä nakkaa kuoria roskikseen, vaan levitä ne heti miten uunipellille, pirskota öljyä päälle sekä reteellä ranteella mausteita ja sipsien veroinen herkku valmistuu illaksi.

Perunankuoret ja feta-sitruunadippi
Ainesosat
  1. Rapeat perunankuoret ja fetadippi
  2. 4 hengelle
  3. 8 -10 keskikokoista, jauhoista perunaa
  4. 3/4 dl oliiviöljyä
  5. 2 tl sormisuolaa, esim. Maldon
  6. 5 rkl valkoviinietikkaa
  7. rouhaus, pari mustapippuria
  8. 50 g parmesaanijuustoa
  9. 3 rkl tuoretta silputtua tilliä
  10. Koristeeksi versoja tai siivutettuja kevätsipulinvarsia.
Kastike
  1. 21/2 dl paksua turkkilaista jugurttia
  2. 1 /2 sitruunan mehu
  3. 1 sitruunan raastettu kuori
  4. 2 rkl silputtua, tuoretta tilliä
  5. 200 g fetaa
  6. 2 tl hunajaa
  7. ripaus suolaa
  8. rouhaus mustapippuria
Valmistusohjeet
  1. Valmista ensin fetadippi. Murenna feta kulhoon, lisää joukkoon jugurtti ja sekoita. Mausta dippi sitruunankuorella ja – mehulla, tillillä sekä mustapippurilla. Lisää joukkoon lopuksi hunajaa makua pyöristämään. Maista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
  2. Pese perunat ja leikkaa ne neljään lohkoon (isoimmat kuuten). Levitä perunat uunipellille leivinpaperin päälle ja kypsennä perunoita 35 minuutin ajan 250 asteisessa uunissa.
  3. Leikkaa kypsistä perunoista perunansisus pois, niin että sitä jää kuoriin noin puolen sentin verran. Levitä kuoret takaisin pellille yhteen kerrokseen ja sivele ne oliiviöljyjjä.
  4. Ripota päälle suola, rouhi päälle mustapippuria ja pirskota päälle valkoviinietikka. Viimeistele ateria raastimen hienoimmalla terällä raastetulla parmesaanijuustolla. Laita uunin grillitoiminto päälle 225 asteeseen ja laita perunat uuniin rapeutumaan n. 10 minuutin ajaksi.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Joku ihme snäksivaihde mulla on nyt päällä, kun olen näitä pikkusyötäviä tehtaillut Iltalehteen. Testasitko jo halloumiranskikset? Nämä voisi hyvin tehdä vaikka samaan pöytää ja lisäksi laittaa tarjolle vesimelonisalaatti  ja jotain suolaista makkaraa, kuten chorizoa. 

Nyt nälkä järsii sisuskaluja sulkisvuoron jälkeen sen verran pahasti, että raahaudun keittiöön katsomaan, mitä kivaa sunnuntaisyötävää sitä tänään syntyykään..

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/03/04/perunankuoret-ja-feta-sitruunadippi/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Vuoden paras ja maailman nopein

$
0
0

juuressosekeitot, valmiit juuressoseet, planti, plantin kaurakermat, hyvä kaurakerma, helppoja keittoreseptejä, arkiruokaa, sosokeittoreseptejä, punajuurikeitto, chilinen bataattikeitto, sipulinen maa-artisokkakeitto, vegaaninen keitto, vegaanisia keittoreseptejä, kasvisruokaa

Voin sanoa, että tämä viikko, vaikka vasta tiistaissa ollaan, on tämän alkuvuoden paras. Syitä löytyy rutkasti.

Eilen sain nyt keväällä julkaistavan Taikinakirjan kirjan kuvat ja tekstit siihen kuosiin, että ne lähtivät eteenpäin art directorin hellään huomaan. Toki vielä on tekstin kanssa vääntöä, reseptejä on edelleen liikaa ja tapojeni mukaisesti vaihtelen reseptejä viime tipassa meriselityksellä ’että kun tämä on vielä parempi’.

Bataattikeitto
Ainesosat
  1. Maailman nopein bataattikeitto
  2. 4 hengelle
  3. 1200 g (3 pkt) bataattisosetta
  4. 4 dl chilinmakuista kauraruokakermaa, esim. Planti Creamy Cooking Chili
  5. 2 dl vettä
  6. ½ rkl kasvisfondia
  7. n. 1 tl sormisuolaa, esim. Maldon
Ruisleipäkrutongit
  1. 2-3 paksua palaa vuokaruisleipää
  2. juoksevaa kasviöljyvalmistetta
Valmistusohjeet
  1. Valmista ensin krutongit (tai vaihtoehtoisesti koristele keitto versoilla, pähkinöillä tai siemenillä). Leikkaa leivänpalat pieniksi kuutioiksi ja paista ne rapeiksi kuumalla pannulla kasviöljyssä.
  2. Mittaa kaikki keittoainekset kattilaan. Kuumenna, koristele ja nauti.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Tämä hetki, kun kirjaa aletaan kokonaisuuten laittaa kasaan ja se saa ulkonäön, on aina jännittävä ja helpottava. Suurin työ on takanapäin, synnytys edessä.

Kirja-asiat siis kuosissa. Eikä siinä vielä kaikki. Sain kutkuttavaa meiliä myös eilen eli tiedon Pink Lady Food Photography Awardseista, että olen shortlistattuna jopa kahdeksalla kuvalla. Kuvia heille saapui tänä vuonna 60 maasta ja yhteensä 8000. Shortlistattuja kuvia valitaan 600 eli jo melkoinen seula läpikäytynä. No, tämä on tuttua, sillä olen kahtena aiempanakin vuonna päässyt shortlistille asti ja saanut myös ’highly commended’ – maininnan. Vielä kun finaaliin yltäisi, niin pääsisi, valokuvaajaystäväni Tim Clinchin sanoin juomaan hänen kanssaan samppanjaa Lontooseen. Tim kun on joka vuosi päässyt finaaliin ja voittanutkin tässä arvostetussa kisassa. I wish! 

Se, mistä olen erityisen tyytyväinen on se, että usea kuvistani on kännykällä otettu. Vannon kännykkäkuvauksen nimeen ja niin näyttää moni muukin vannovan, sillä vedän tämän kevään aikana kuusi ’Ruokakakuvia kännykällä’ -kurssia. Kaikki loppuunmyytyjä. Mutta ei huolta, kesän Hands in the Frame-kurssilla on vielä tilaa ja sielläkin paneudutaan kännykkäkuvauksen saloihin.

Ja viikon teki myös erinomaiseksi Designravintola Eevertissä eilen järjestetty samppanjaillallinen, jossa nautimme läpi aterian Charles Heidsieckin uusia vuosikertasamppanjoita, jotka pitäisi löytyä jo Alkojenkin hyllyiltä.

Mutta nyt jätän teidät mutustelemaan tätä maailman helpointa ja herkullisinta bataattikeittoa. Olo on sellainen, että vedän nyt vällyt korviin asti ja käyn pikku hiljaa nukkumaan, sillä huomenna on aikainen startti kohti Dubaita. Muistatko vielä tarinani edelliseltä pressimatkalta?

Aivan tuoreeltaan Dubai-kuulumiset näet Jotain maukasta – instassa. 

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/03/06/bataattikeitto/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Hyvä, parempi, parsakaali

$
0
0

parsakaalisalaatti, detoksaussalaatti

Parsakaali on sellainen näppärä luottovihannes. Jos ei mitään ruoaksi meinaa keksiä, niin parsakaali helppoudessaan ainakin inspiroi. Ja hyväähän se on, luonnollisesti.

Syön parsakaalia talvisin rutkasti. Kevättä kohden mennessä into hiipuu, kun parsa saapuvat kaupan hyllyille. Mutta vielä ehtii rouskia menemään vaikka tätä rapean maukasta parsakaalisalaattia, joka sopii hyvin detoksaukseen esimerkiksi tuhdin Dubain matkani jälkeen.

Pahoittelut tosiaan blogihiljaisuudesta, mutta kävin katsomassa kuumaa aurinkoa – kyllä, se on olemassa ja kuukin kenotti kallellaan – viime viikolla ja tutustumassa Dubai ruokatarjontaan. Hulppeahan se on. Tästä lisää pian!

parsakaalisalaatti, detoksaus,

Parsakaalisalaatti
Ainesosat
  1. 4 parsakaalin kukintoa
  2. 2 tl sitruunamehua
  3. 4 rkl oliiviöljyä
  4. 1/2 tl sormisuolaa
  5. 150 g pinaatinlehtiä
  6. 2 omenaa
  7. 150 g vuohenjuustoa
  8. 1 dl saksanpähkinöitä
  9. 1 punasipuli
Kastike
  1. 1/4 dl oliiviöljyä
  2. 1/8 dl valkoviinietikkaa
  3. 1 pieni valkosipulin kynsi
  4. ripaus suolaa
  5. ripaus sokeria
  6. rouhaus mustapippuria
Valmistusohjeet
  1. Leikkaa parsakaalin varret pois, säästä ne paahdettavaksi lisukkeeksi tai wokkiin. Irrottele kukinto nupuiksi ja halkaise isoimmat nuput.
  2. Laita parsakaalipalat kulhoon, pirskota päälle oliiviöljy sekä sitruunanmehu. Mausta suolalla. Työstä öljyä ja mausteita käsin parsakaalien pintaan muutaman minuutin ajan.
  3. Huuhtele ja valuta pinaatinlehdet. Leikkaa punasipuli ja omenat ohuen ohuiksi siivuiksi esimerkiksi mandoliinilla. Paahda saksanpähkinöitä kuumalla kuivalla pannulla hetki. Murenna vuohenjuusto paloiksi.
  4. Kokoa salaatti asettamalla pohjimmaiseksi pinaatinlehtiä ja kokoamalla muut ainekset pinaatin päälle. Valuta päälle kastike ja tarjoa salaatti rapean leivän kera.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Dubaissa meitä helli 30 asteen lämpö, porottava aurinko ja  mainio ruoka. Juomapuoli on varsin terveellinen, sillä Dubaissa suositaan erilaisia mehuja ja mocktaileja ja että ne ovat hyviä. Raikkaan vesimeloni-, omena-inkivääri tai minttu-sitruunamehua siemaillessa ei viinilasillista käteensä kaipaa. Mutta syötyä tuli, se täytyy myöntää. Aina näin matkan jälkeen olen täynnä terveellisiä ajatuksia ja nautin ehkä kolme päivää puhdistavaa, kevyttä ja vihreää ruokaa. Sitten tapahtuu jotain (lue tekee mieli jotain muuta) You know me. Mutta parempi se kolmekin päivää kuin ei mitään.

Dubaitunnelmia ja ravintolavinkkejä pian lisää, jahka saa kuvat läpikäytyä, mutta sitä odotellessa jaan tämän talven suosikkisalaattini eli parsakaalia, pinaattia ja pähkinöitä sopivassa kombossa sisältävät superterveellisen salaatin. Se, että parsakaalia voi nauttia sekä kypsennettynä että raakana, lisukkeena tai sellaisenaan on yksi syy siihen, että tämä rapea vihannes on kivunnut vihannessuosikkilistani top kolmoseen. Tai ainakin vitoseen. Seuranaan sillä on ainakin bataatti, kurpitsa ja parsa. Tsekkaa vielä postauksen lopusta suosikkiparsakaalireseptini.

Se, että täällä ripsuttelee uutta lunta vanhan päälle ja keväästä ei tietoakaan, riepoo vähän. Mutta sitten voi lohduttautua sillä, että vielä ehtii bikinikuntoon ennen kesää. Josko se kesä tänä vuonna vaikka saapuisi tänne meillekin..

P.S Blogissani on käynnissä lukijatutkimus. Suurkiitokset etukäteen jo vastauksista. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan kaksi 100 euron lahjakorttia Iittalaan, joten klikkailemaan vaan!

Parsakaalirakkaus näkyy blogissakin:

Parsakaaliriisi
Parsakaali-herkkusienipasta
Parsakaalifritterit

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/03/13/parsakaalisalaatti/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Pientä hyvää – vuohenjuusto-veriappelsiinicrostinit

$
0
0

 

vuohenjuustocrostinit, veriappelsiinicrostinit, pientä hyvää, vuohenjuusto-veriappelsiinicrostinit, kennohunaja

Tekee mieli jotain. Ei kuitenkaan varsinaista kunnon ateriaa, vaan jotain muikeaa suuhunpantavaa, maukasta huikopalaa. Syntyi veriappelsiini-vuohenjuustocrostinit kennohunajalla maustettuna. Va va voom! 

Kukapa ei tykkäisi jostain pienestä hyvästä. Muistan eräänkin keittokirjan, jossa oli osio ’pientä hyvää’. Rakastin sitä. Kaikenlaista naposteltavaa pieneen nälkään tai herkutteluun. Oma ’pientä hyvää’ herkkuni on aina crostini, jonka päälle voi sitten laittaa mitä tahansa suurta. Asterixin mukaan vaikka villisian. Tällä kertaa päädyin kuitenkin veriappelsiiniin, vuohenjuustoon ja kennohunajaan. Villisika sitten ensi postauksessa.

Veriappelsiini-vuohenjuustocrostinit
Ainesosat
  1. Kennohunajacrostinit
  2. 4 hengelle
  3. 4 palaa hyvää, päivän vanhaa maalaisleipää
  4. 100 g kennohunajaa
  5. 150 g levittyvää vuohenjuustoa
  6. 2 veriappelsiinia
  7. oliiviöljyä paistamiseen
Valmistusohjeet
  1. Kuumenna loraus oliiviöljyä paistinpannulla. Paista maalaisleipäviipaleet rapeiksi pannulla.
  2. Levitä leiville paksulti vuohenjuustoa. Koristele ohuilla veriappelsiinisiivuilla.
  3. Leikkaa kennohunaja neljäksi siivuksi. Käytä palat pikaisesti (max 5 sekuntia) kuumalla pannulla ja nosta jokaiselle leivälle hieman sulanut pala kennohunajaa.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
vuohenjuustocrostinit, veriappelsiinicrostinit, pientä hyvää, vuohenjuusto-veriappelsiinicrostinitElämässä – etenkin tällä työn saralla – tapahtuu tällä hetkellä niin paljon kaikkea hienoa ja upeaa, että saattaa muutenkin jäädä ateriat laittamatta ja suuhun nappastaan jotain simppeliä, vähällä vaivalla valmistuvaa. Uusinta kirjaani (täällä kaikki kirjat jonossa ja tilattavissa) eli Taikinakirjaa rukataan  kasaan eli taitto käynnissä, olen shortlistattuna kansainvälisessä, arvostetussa Pink Lady Food Photography Awardseissa ja hienoja työprojekteja käynnissä heti alkuvuodesta alkaen. Yhteistyökyselyjä ruokakuviin liittyen saapuu meiliin ulkomaita myöten.

Lisäksi tämä vuosi on varsinainen ruokakuvauskoulutusvuosi. Vedän keväällä kuusi supesuosittua ’Ruokakuvia kännykällä’-kurssia (kaikki loppuunmyytyjä, mutta elokuusta alkaa taas uudet kurssit) ja elokuussa pidän Tim Clinchin kanssa Hands in The Frame -ruokakuvausworkshopin Tuusulassa. Ja tuorein juttu on se, että hurautan auto täynnä rekvisiittaa Etelä-Pohjanmaalle ja pidän siellä yhden päivän Maukkaasti kuvaten -ruokakuvauskurssin Etelä-Pohjanmaan kesäyliopistossa 9.6.2018. Eikä siinä veilä kaikki, mutta jätetään jotain seuraaviin postauksiinkin..

Tosta kennohunajasta vielä sen verran, että tämä paketti tarttui käteeni isosta marketista ja onneksi tarttui. Kennohunajan maku on todella herkullinen ja se on monikäyttöisempi kuin hunaja. Sitä voi pätkiä salaatin päälle, kattaa koristeeksi juustopöytään tai kuumentaa superpikaisesti pannulla ja valuttaa jälkkärin, jäätelön tai juuston päälle. Kaikki siitä on syötävää. Ja hyvää sellaista!

Reseptini julkaistu aiemmin Iltalehden Ruokatorstai-sivuilla.

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/03/14/vuohenjuusto-veriappelsiinicrostinit/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Hauki on hyvä kala!

$
0
0

uunihauki, kalareseptejä, haukireseptejä, hauki uunissa, mitä tehdä hauesta

Tätä mieltä olen ollut pienestä asti. Yksi syy saattaa olla se, että asuimme meren rannalla ja että sieltä pukkasi rutkasti haukea. Näistä sitten muun muassa isoäiti taiteili kaiken maailman herkkuja. Suosikkini oli riisillä ja luumuilla täytetty uunihauki, jonka kanssa nautittiin kananmunalla ryyditettyä valkokastiketta. Se se vasta oli ihanaa.

Tuumailin alkuvuoteen Kalaneuvokselle haukireseptiä. En kuitenkaan lähtenyt tälle perinneretkelle, vaan päädyin modernimpaan ja varmasti kaikille maistuvaan uunihaukeen, jossa on himpun verran piparjuuren potkua.

Uunihauki
Ainesosat
  1. 2 (n. 600 g) ruodottomia haukifileitä
  2. 1/2 tl suolaa
  3. pari rouhausta valkopippuria
  4. 1 dl raastettua piparjuurta
  5. 3,3 dl ruokakermaa
  6. 1 tl suolaa
  7. ½ tl mustapippuria myllystä
Pinnalle
  1. 1 nippu kevätsipulia
  2. sitruunanmehua
Valmistusohjeet
  1. Leikkaa haukifileet pituussuunnassa puoliksi ja pitkät filesiivut vielä poikittain puoliksi tai kolmeen osaan. Paloja tulisi olla yhteensä n. 8. Ripottele pinnalle suola ja rouhi päälle valkopippuria.
  2. Kuori ja raasta piparjuuri. Raastetta tulisi olla noin 1 dl. Levitä raaste filepaloille ja rullaa kalat. Kiinnitä rulla cocktailtikulla ja siirrä voideltuun uunivuokaan. Toista sama lopuilla fileepaloilla.
  3. Sekoita kerman joukkoon suola ja mustapippuri. Valuta kerma vuokaan.
  4. Paista haukirullia 175 asteessa 40-45 minuuttia, kunnes kala on kypsää.
  5. Suikaloi kevätsipuli. Ripottele kevätsipuli kalan pinnalle ja purista lopuksi aterian päälle yhden sitruunan mehu.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
kalaneuvos, uunihauki, hauki uunissa, kalareseptejä

Hauki saattaa pelottaa monia  se kookkaiden ruotojen takia, mutta mielestäni ne saa helpommin pois (kun hauki ei ole aivan skidi) kuin esimerkiksi ahvenesta. 

Oma suosikkihaukireseptini on niinkin simppeli, kuin voissa paistettu haukifilee. Siinä on jotain. Hauki ja voi vain kuuluvat yhteen ja kun lisäksi tarjoaa kuohkeaa perunamuusia, niin enpä keksi mitä muuta toivoisin. Noo, ehkä lasin valkoviiniä vielä, kröhöm..

Lapsuudessa meillä oli verkot vedessä läpi talven. Jäässä oli neliönmuotoiset aukot ja niistä verkot oli pujotettu jään alle. Olen tätä muuten muutamaan otteeseen miettinyt, että miten tuo verkon kuljettaminen sen jään alla tehtiin. En kuolemaksenikaan muista. Sieltä niitä haukia sitten nousi.

Muistan eräänkin kerran, kun olin mukana katselemassa verkkojen nostoa, kuinka yksi verkko oli jäällä ja iso hauki makasi hiljaa verkossa. Sen suu oli hiukan auki. Hiukan auki tarkoittaa sitä, että laita sormi hauen suuhun. No, näipä tein. Ei ollut kauaa sen hauen suu enää auki. Ja sormeen tuli pari reikää. Don’t try this at home…

Top 5 suosikkireseptiäni Kalaneuvokselle:

Mustikka- ja puolukkajauheella graavatut kalat
Paistettu lohi bowl
Lohi-wasabikastike
Savusiikachowder

Katso loput reseptini Kalaneuvoksen sivuilta.

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/03/15/uunihauki/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.


Hempeää, hempeää – kuusenkerkkälatte

$
0
0

kerkkälatte, kuusenkerkkäjauhe, arctic warriors kuusenkerkkäjauhe, superlatte, kuusenkerkkälatte, kahvittomat lattet

Kekkasin tuossa jokunen viikko sitten, että kuusenkerkkäjauheesta saa latteen saman värin kuin matchasta. Syntyi hempeä, terveellinen kuusenkerkkälatte. Ihana, ihana juoma.

Matchan, tuon ärtsyn värisen japanilaisen teepulverin maku voi äkkiseltään tuntua liian erikoiselta ja matcha latte ei kaikkien suuhun istu. Mutta veikkanpa, että tällaisena kuusimaana kuusen maku ja tuoksu on meillä DNA:ssa, joten tämä osuu ja uppoaa.

Kuusenkerkkälatte
Ainesosat
  1. 2 1/4 dl kauramaitoa (0ma suosikki Oatlyn kermainen iCaffe)
  2. 1 tl kuusenkerkkäjauhetta (Artic Warriorsilta löytyy)
  3. 1 1/2 tl hunajaa
Valmistusohjeet
  1. Sekoita tilkka kauramaitoa ja kuusenkerkkäjauhe keskenään. Lisää hunaja ja loppu kuumennettu, vaahdotettu maito. Nauti heti.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
kerkkälatte, kuusenkerkkäjauhe, arctic warriors kuusenkerkkäjauhe, superlatte, kuusenkerkkälatte, kahvittomat lattet

Ryystän superlatteja silloin kun ei ole kahvihetki. Välipalaksi sopii hyvin punajuuri- tai kurkumalatte, sillä niissä on ruokaisaa klangia. Matchalla ja vaniljalla maustettu superlatte menee makeannälkään ja tämän herkullinen kerkkälatte nyt ihan milloin vain. Rakastan näitä superlatteja etenkin kermaisen, hieman karamellilta maistuvan kauramaidon kanssa. Nykyään nautin kaikki kahvini kauramaidolla, ihan sen hempaisevan maun vuoksi. Kauramaidosta tulee kevyt karamellisuus juomiin.

Mikä freesi olo tästä lattesta tuleekaan. Ihan kuin kävisi kävelyllä kuusimetsässä sateen jälkeen..!

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/03/19/kuusenkerkkalatte/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Chorizokeitto – ei se talvi hellitä

$
0
0

 

chorizokeitto, mausteinen makkarakeitto, keitto chorizosta

Hiukan tuntuu angstiselta, kun lunta vain pukkaa lisää. Eikö nyt jo pitäisi olla kevättä ilmassa. Näytin keskaria talvelle ja lähdin tänään lenkkareissa stadiin. Palasin palellen ja keitin itselleni tämän Iltalehteen kokkailemani mausteisen makoisan chorizokeiton.

Niin se vain talvi otti musta niskalenkin. Ei sovi vielä sovitella lenkkareita. 

Chorizokeitto
Ainesosat
  1. Chorizokeitto
  2. 4 hengelle
  3. 350 g raakamakkarachorizoja tai chorizo kestomakkaraa
  4. 3 lehtikaalin lehteä
  5. 3 oranssia porkkanaa
  6. 1 makea sipuli
  7. 1/2 fenkoli
  8. 1 prk esikeitettyjä punaisia linssejä
  9. 4 dl ruokakermaa
  10. 2,5 dl vettä
  11. 2 rkl kasvisfondia
  12. 2 laakerinlehteä
  13. 2-3 tl savupaprikaa
  14. 1/2 tl chilirouhetta
  15. rouhaus mustapippuria
  16. suolaa maun mukaan
Valmistusohjeet
  1. Paloittele chorizot ja ruskista pannulla. Jos käytät raakamakkaraa, purista se ulos suolesta ja paista pannulla kypsäksi.
  2. Pese kasvikset. Leikkaa lehtikaaleista paksu lehtiruoti pois ja suikaloi lehdet. Kuori ja kuutioi porkkanat. Suikaloi sipuli ja fenkoli.
  3. Valuta chorizomakkaroista irronnutta rasvaa kattilaan tai lisää kattilaan ruokalusikallinen oliiviöljyä. Kuullota kasviksia öljyssä hetki.
  4. Lisää valutetut linssit, kerma, vesi, fondi ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä, kunnes porkkanat ovat pehmenneet. Lisää lopuksi chorizot ja kuumenna. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Kävin tänään – jälleen – jutustelemassa ruokakuvauksesta. Kuuntelijoina ravintola Eggin ja ravintola Wildin henkilökuntaa. Kuvaustouhuissa tuli lämmin, mutta ulkona oli hyytävää. Onneksi sain ennen lähtöäni nauttia kupin kuumaa kahvia ja maistella paikan herkkuja. Kuten jo instassa ihmettelin, niin ihmettelen edelleen, että miten en ole ravintola Wildissä käynyt aiemmin.

Wild on symppisravintola-kahvila tosi omintakeisine tarjottavineen. Vai mitä tykkäätte nauttimastani riistarieskasta, jossa päällä hirven – vai oliko se poron – sydäntä, mustatorvisieniä, pikkelöityjä saniaisia ja soijasta tehtyä makeaa siirappia. Siis jäätävän maukasta. Eikä siinä vielä kaikki. Vieressä odotteli pullea croissant, josta tursusi vanilaista tammicremeä ja kuivattuja vadelmia. Voi pojat, mikä herkku.

Ravintolaillalliset Wildissa ovat varmasti monille tuttuja ravintolan vähintääkin mielenkiintoista teemaillallisista. Nyt viikonloppuna tulossa hyöteisillallinen. (Iso kääk. Muurahaisten tulee pysyä muurahaiskeoissa, jos multa kysytään. Mutta voin tietysti olla väärässäkin.) Aiempia teema ovat olleet kala- ja riista, mutta ’vaarattomista’ nimistään huolimatta Wild aina yllättää. Niin raaka-aineillaan kuin niiden käsittelyllä. En ole itse käynyt, mutta parilta tutulta olen kuullut ja instassa asiaa seuraillut.

Kahvila on auki päiväsaikaan ja se sijaitsee hauskasti TRE-siustuskaupan kupeessa. Voit nauttia aamiaista tai lounasta ja ottaa palan painikkeeksi jotain kivaa viiniä ja käydä lasin kanssa myös sisustuskaupan puolella. Wild oli tosi kiintoisa paikka eikä ihme, kovia hemmoja siellä taustalla ruokaa kokkailemassa. Käykääs tsekkaamassa!

Ja tosiaan, ruokakuvauskursseja on nyt tulossa rutkasti innostuneille:

La 9.6.2018 Maukkaasti kuvaten Etelä-Pohjanmaan kesäyliopistolla

Päivän kestävä kuvauskurssi digi-, pokkari- tai kännykkäkuvaajille. Käymme läpi stailauksen, kuvankäsittelyn ja ruokakuvauksen erityispiirteet sekä tutustumme myös ruoan kuvaamiseen kännykällä.

18.-19.8.2018 Hands in the Frame Tuusulassa komeassa pohjanmaalaisessa maalaistalossa. Paikalla palkittu ruoka- ja matkakuvaaja Tim Clinch

Kevään Ruokakuvia kännykällä-kurssit ovat loppuunmyynty, mutta seuraile kurssisivuja, elokuussa taas jatkellaan.

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/03/22/chorizokeitto/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Lohinapostelulauta ja muut pääsiäisherkut

$
0
0

 

lohinapostelulauta, kaikki pääsiäisherkut, pääsiäisen tarjottavia, pääsiäisen kalaruoat

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/KALANEUVOS

Ihan kuin joku olisi laittanut laturin töpselin seinään. Siltä tuntuu elimistössä nyt, kun tuo kirkas kevätaurinko paistaa kauniin siniseltä taivaalta. Ja pääsiäinenkin on nurkan takana. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja pääsiäisruokasuunnitelmat pöytään.

Joka vuosi muistan kertoa, että en lammasta syö. Eikä muukaan perhe lammasta pöytään väkipakolla vaadi.

Meidän pääsiäinen sujuu rennoissa tunnelmissa herkkuja napostellen. Näin viime vuonna instagramin täyttäneisiin napostelulautoihin olen aivan hurahtanut. Yleensä näihin kootaan lihaa, mutta suurena kalanystävänä päädyin valmistamaan Kalaneuvokselle pääsiäisherkuksi kahden lohen napostelulaudan. Ja mätikastikekin laudalta löytyy.

lohinapostelulauta, kaikki pääsiäisherkut, pääsiäisen tarjottavia, pääsiäisen kalaruoat

Lohinapostelulauta
Ainesosat
  1. 200 g Kalaneuvos graavilohta
  2. 200 g Kalaneuvos kylmäsavulohta
  3. 1 dl keskikokoisia kapriksia
  4. 1 dl mustia kivettömiä oliiveja
  5. 8 säilöttyjä,kokonaisia vihreitä chilejä
  6. kourallinen keltaisia minitomaatteja
  7. 1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
  8. 2 minisalaattia
  9. 12 palaa maalaispatonkia
  10. 4 rkl oliiviöljyä
Kastike
  1. 200 g ranskankermaa
  2. 3 rkl kirjolohen mätiä
  3. rouhaus mustapippuria
  4. ½ tl hunajaa
  5. Lisäksi tilliä.
Valmistusohjeet
  1. Valmista ensin rapeat crostinit. Leikkaa patonki 12 ohueen siivuun. Levitä siivut pellille leivinpaperin päälle ja voitele molemmin puolin oliiviöljyllä. Paahda rapeiksi 225 asteisessa uunissa 8-10 minuutin ajan.
  2. Valmista kastike sekoittamalla ranskankermaan mäti ja hunaja. Mausta kastike mustapippurilla.
  3. Huutele tomaatit ja halkaise ne. Huuhtele salaatit, leikkaa kanta pois ja irrota lehdet toisistaan.
  4. Asettele kaikki ainekset omiksi lohkoikseen puutarjottimelle tai isolle lautaselle. Voit leikata kylmäsavu- ja graavilohet hieman pienemmiksi paloiksi. Koristele tillillä. Naposteltaessa salaatinlehtiä voi täyttää tarjottimen aineksilla tai tarjottavia voi koota rapeiden crostinien päälle ja herkku kruunataan lusikallisella mätikastiketta.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Omaan pääsiäistunnelmointiin kuuluu kananmunien värjääminen luonnonväreillä eli eri vihanneksilla. Ne värit, mitä näin saa aikaan, ovat huikeita. Tsekkaa vaikka!

Lisäksi haluan kattaa pöytään brunssin kuplivineen ja pöydässä kananmunia monessa muodossa. Kokkelia pitää olla ja sen kanssa makoisaa kylmäsavulohta. Kylmäsavulohi istuu hyvin myös parsa-leipävanukkaan kanssa. Jotain makeaa ja kiva on vaikkapa leipävanukas. Tässä sitruunaisena versiona. Lisäksi pitää olla paljon vihreää: rucolaa, versoja, ituja, kaikkea heräävästä luonnosta viestivää. Ja kun yleensä pääsiäisenä mökin suuntaan matkaamme, niin mikkeliläisen Siiskosen leipomon kookkaat, ruiskuoriset karjalanpiirakat päätyvät pöytään – jos niitä vain ehtii jostain saada. Menekki on kova, olen huomannut.

Parsaa laitan usein lounaaksi tai alkuruoaksi pääsiäisena. Parsa voi päätyä pöytään tällaisena parsapiirakkana, parsakeittona tai kestosuosikkina parsaranskalaisina hollandaisekastikeen kanssa nautittuina. Jos on kelit sallivat ja päästään jo grilliä lämmittelemään, grillatut valkoiset parsat ovat mainio lisuke kalalle.

lohinapostelulauta, kaikki pääsiäisherkut, pääsiäisen tarjottavia, pääsiäisen kalaruoat

Loimulohi on mitä mainioin pääsiäisherkku mökkiläisille ja sen valmistaminenkin on kiva ohjelmanumero. Kukapa ei tykkäisi sytytellä nuotioita pääsiäisenä!

Jälkiruoaksi nautitaan – tietysti – suklaamunia. Mignonit on omia suosikkeja, muut vetää kaksin käsin Kindereitä. Mämmiä en ole vuosiin syönyt, mutta tänä pääsiäisenä jopa voisin, kun sain vinkin Malagan viinin ja mämmin mainiosta kombosta. Viinin makeus ja paksu rusinaisuus hellii mämmiä ja kestää jopa kerman rinnallaan. Siis tämä todella toimi. Mämminystävät, testatkaa! Jos mämmi ei uppoa, niin pasha on aina ihana. Tosin meillä sitä pidetään liian rikkaana, joten valmistan yleensä pashaa kevyemmän oloista pashajäätelöä. Ja kahvipöytään olen viime vuosina löytänyt kulitsan. Kulitsan jäämistä voi hyvin sitten toisena pääsiäispäivänä tehdä jälleen sitä makeaa pullavanukasta.

Tämä napostelulauta katetaan pöytään iltasella, saunan jälkeen, kun lautapelit kaivellaan esiin. Siitä jokainen voi napsia tykkäämiään makupaloja salaatinlehdelle tai rapsakan crostinin päälle. Viiniksi tälle laudalle kattaisin Kalfu Kuda Pinot Noirin, joka on varsin kiva chileläinen punkku. Keskitäyteläisenä ja lempeänä se menee kalaisan laudan kanssa ihan niinku justiinsa.

Muita kalaisia vinkkejä pääsiäiseksi:

Mätisipsit
Paistettua kuhaa ja piparjuuri-inkiväärikastiketta
Lohi bowl
Lohi-wasabikastike

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/03/27/lohinapostelulauta/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Simppelisti parsaa!

$
0
0

 

parsaa ja kinkkua, parsaa ruskistetulla voilla, parsaa ja prociutto cottoa, vihreää parsaa, vinkkejä vihreän parsan valmistamiseen

’Mä alan jo olla vähän kyllästynyt tähän parsaan’, tokaisi joku pääsiäispöydässä. Siis niiku mitä!? Vastahan me aloitettiin tämä parsansyönti. Voisin syödä päivittäin vihreää parsaa ja prociutto cottoa. Ruskistetulla voilla, luonnollisesti.

Parsa on mielestäni parhaimmillaan melko simppelisti valmistettuna. Sen maku ei siitä parane, vaikka sitä kuorruttaisi kaiken maailman lisukkeilla. Paitsi kun on kyse parsaranskalaisista..

Tärkeintä on, että sitä ei kypsennetä lötköksi, vaan suussa rouskuu rapea parsa. Silloin sen maku ja väri on parhaimmillaan eikä 70-luvun vihreän purkkiparsan maailmoissa. Vihreän parsan väri säilyy upean kirkkaana, kun parsa vain viuhahtaa keitinvedessä.

Voi ja parsa rakastavat toisiaan ja kivaa twistiä perusvoisulaa saa, kun käyttää voisulana ruskistettua voita. Se karamellinen maku ja kinkku, ooh!

parsaa ja kinkkua, parsaa ruskistetulla voilla, parsaa ja prociutto cottoa, vihreää parsaa, vinkkejä vihreän parsan valmistamiseen

Parsaa ja prosciutto cottoa
Ainesosat
  1. 1 nippu vihreää parsaa
  2. suolaa vettä
  3. 1 pkt (120 g) Prociutto cottoa (esim. Pirkka parhaat)
  4. 75 g voita
Valmistusohjeet
  1. Katkaise parsojen päästä kunnon pätkä käsin pois tai leikkaa n. 5 cm:n pätkä kuivaa tyveä pois. Nosta parsat kiehuvaan, kevyesti suolalla maustettuun veteen. Parsat saavat juuri ja juuri peittyä. Keitä parsoja 3-5 minuutin ajan, kokeile kypsyyttä tyvestä esimerkiksi cocktailtikulla.
  2. Jäähdytä parsat jäävedessä, jotta ne pysyvät kauniin vihreinä.
  3. Laita voi pieneen kasariin ja anna sen ruskistua kullanruskeaksi sekoittamatta. Ota kattila pois hellalta ja anna voin seistä hetken aikaa. Kaada sitten ruskistettu voi tarjoiluastiaan, jätä kattilan pohjalle sakka.
  4. Kokoa annokset parsaa ja prociutto cottoa lautasille ja kaada päälle kuumaa, ruskistettua voita. Nauti heti.
Vinkit
  1. Voit myös nauttia parsat heti lämpöisinä.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Olen ihan hurahtanut vihreän parsan nauttimiseen erilaisten kinkkujen kanssa. Italialainen keittokinkku, prociutto cotto, on ohuen ohutta, keitettyä, herkullista kinkkua, joka maku vain istuu vihannesmaisia vai sanoisinko jopa ruohomaisia aromeja puskevan vihreän parsan makuun. Kotimainen keittokinkku on makuuni liian paksua ja hieman liimaista, mutta Pirkan valikoimista olen löytänyt suosikkini tähän keittokinkkuun.

Toinen mainio parsakinkku on Schwartzwaldin kinkku, jonka savunmakuisuus luo myös mainioin kombon juurikin vihreän parsan kanssa nautittuna. Tai valkoisen. Tai molemmat kinkut samalla parsalautasella. Kaikki käy. Ateria humahtaa ihan uusin ulottuvuuksiin, jos lasiin kaataa jotain ihastuttavaa valkoista Ranskanmaalta. Tämä La Chablisienne Chablis Grand Cru Les Preuses – on aivan mahtava, vaikkakin epätyypillinen ja tyyriimpi chablis, mutta se käy tämän parsa-aterian kanssa kuin nenä päähän. Monet Chablis’t ovat milestäni liian raikkaan sitruunaisia, mutta tämän viinin kanssa sitä ongelmaa ei ole. Sitruunan maku on kypsemmästäpäästä ja viini on upean paahteinen ja runsas. Yksi suosikkini tällä hetkellä.

Huomattavasti edullisemmin ja hieman pirteämmissä makumaailmoissa merkeissä mennään tämän Blason de Bourgogne Mâcon-Villages Chardonnayn kanssa. Tällöin jättäisin voin ruskistamatta ja lorottelisin parsojen päälle surutta voisulaa.

Mutta joo. Narinaa voi pöydästä kuulua, mutta mun parsakausi, se on vasta korkattu!

Muita parsaherkkuja:

Sitruunainen parsakeitto
Höylätty parsasalaatti
Grillattu valkoinen parsa
Parsapiirakka
Parsa-halloumivartaat grillissä

 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/04/02/vihreaa-parsaa-ruskistettua-voita-ja-kinkkua/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Hernettä nenään – kylmäsavulohi-hernerisotto

$
0
0
kylmäsavulohi-hernerisotto, risotto, keväinen risotto, risotto kalan kanssa
Tai ehkä kuitenkin suuhun. En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka lykkivät herneitä siihen naamassa oleviin keskireikiin. Tähdätkää alemmaksi. Se onnistuu mainiosti tällä vedet suuhun herauttavalla kylmäsavulohi-hernerisotolla.
 
Herneet muistuttavat lähestyvästä kesästä. Herneet ovat parhaimpia suoraan palosta napsittuina. Pakasteherneille parhaimpia käyttötapoja on sujauttaa ne risottoon tai soseuttaa keittoon väriä antamaan. Niitäkään ei kannata nenään kokeilla.
 
kylmäsavulohu-hernerisotto. risotto, risottorseptejä
 
Kylmäsavulohi-hernerisotto
Ainesosat
  1. 3 salottisipulia
  2. 2 rkl oliiviöljyä
  3. 2 dl valkoviiniä
  4. 2 dl Carnaroli-risottoriisiä
  5. 7-8 dl kasvisfondista tehtyä lientä
  6. 150 g kylmäsavulohta
  7. 50 g voita
  8. 100 g parmesaania
  9. 1 sitruunan raastettu kuori + mehua
  10. 200 g pakasteherneitä + hieman kasvislientä
  11. Koristeeksi herneenversoja, kylmäsavustettua kirjolohenmätiä, muutamia herneitä
Valmistusohjeet
  1. Silppua sipulit ja freesaa niitä oliiviöljyssä pannulla. Lisää riisit ja sekoita, kunnes öljy imeytyy riisiin. Lisää valkoviini, sekoita ja anna viinin imeytyä riisiin. Lisää kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja anna nesteen imeytyä risottoa samalla koko ajan sekoitellen. Kun riisi alkaa olla juuri ja juuri kypsää, n. 15 minuutin kokkailun jälkeen, lisää raastettu parmesaani sekä voi.
  2. Kun kaikki kasvisliemi alkaa olla imeytynyt ja risotto valmista eli n.18 minuutin kuluttua, lisää paloiteltu kylmäsavulohi ja herneet. Sekoita, maista maku ja mausta risotto suolalla. Risotto on sopivan kypsää 16-18 minuutissa. Älä ylikypsennä, risoton kuuluu olla löysää ja riisissä tulee olla purutuntumaa. Jaa risotto lämmitetyille lautasille ja koristele herneillä, herneenversoilla sekä mädillä. Tarjoa lisäksi parmesaania.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Nyt alkaa juttujen taso olla sellainen, että paras tarttua aamukahviin ennen ’Ruokakuvia kännykällä’ starttia.
 
Hienoinen väsymys ja viiden päivän hiljaisuus blogissa tällä viikolla johtuu tiukasta asiakaskuvausputkesta. Kolme päivää takana ja vielä maanantainakin mennään. Ruokakuvaa syntyy aikas hienoon juttuun. Lisäksi – jotta ei olisi vapaa-ajan ongelmia, niin näin viikonlopuksi olen sommitellut itselleni vielä vedettäväksi pari ruokakuvauskurssia. Jaksaa, jaksaa!
 
Elämä on. Ihanaa nimittäin!
 
Lisää ihania risottoreseptejä..niitähän löytyy:
 
 

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/04/07/kylmasavulohi-hernerisotto/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Viewing all 1058 articles
Browse latest View live