Syksy on puolukkapiirakan aikaa. Ja etenkin sellaisen, missä hapan ja makea pelaa hyvin yhteen. Oma suosikkini on juuri tällainen kakkupohjainen piirakka, jossa pinta on kirpeä, taikina makeaa ja piirakka juuri sopivanlainen jäätelön kanssa nautittavaksi.

Tunnustan! Yhtään puolukkaa – saati sitten mustikkaa – en ole tänä vuonna poiminut. Panostin sieniin. Ja onhan niitä sieniä aikalailla helpompi poimia. saaliin suhteen puhutaan kymmenistä litroista marjojen litrojen sijaan..

Tämän piirakan jujuna on tuo päällä oleva mantelijauheen ja kookossokerin sekoitus, joka tekee pintaan kivasti rapeutta. Ja tekee se piirakasta nätinnäköisenkin – etenkin kun puolukat tuppavaat räjähtelemään uunissa.

Tätä reseptiä sopii myös tuunata. Puolukat voi vaihtaa muihin marjoihin tai hedelmiin. Omena ja päärynät sekä herukat toimivat upeasti!

Vesi kielellä tässä kirjoittelen tästä mainiosta piirakasta. Onneksi tuolla pöydällä on liuta parhaat päivänsä nähneitä bamaaneja. Tänään voisi olla banaanikakun aika!

Reseptini julkaistu ensimmäisen kerran Iltalehdessä syyskuussa.

Muita puolukkaisia herkkuja?

Puolukkagraavattu lohi
Puolukkapiimä
Marjaisa porocarpaccio

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/10/03/puolukkapiirakka/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Nyt olen vähän himmannut tattien keräämisen kanssa – niitä on pakkanen ja laatikot täynnä – ja keskittynyt herkkutattiruokien valmistamiseen. Tämä on superkiva arkiruoka herkkutateista. Tattikastike- vegaaninen sellainen –  täydennettynä linsseillä.

Herkkutattien ja sienten maku yleensäkin on sellainen, että riittää, jos saa sieniä kasaan edes litran verran. Sitten kastikkeita, muhennoksia tai piirakoita voi jatkaa muilla aineilla päästen kuitenkin sieniaterian makuun.

Mulla ei nyt oikein ole ollut pulaa noista herkkutateista, mutta tein kuitenkin tällaisen hauskan arkikastikeen herkkutateista ja ryyditin kastiketta linsseillä. Olen hurahtanut Plantin kaurakermoihin ja olen kaikki tämän syksyn kastikkeen valmistanut niillä. Toisinaan käytän sipulin makuista ja toisinaan tavallista. Kerran tein herkkutattikastikkeen ranskalaisilla yrteillä maustetulla kaurakermalla ja ryyditin soosia Dijonilla. Toimii!

Tattikastike linsseillä on ihanan ruokaisa ja jos kaapista löytyy sherrypullon jämät, niin maku kohoaa ihan viikonloppuherkun tasolle. Kuiva sherry ja sienet, etenkin pähkinäiset herkkutatit ja saman makumaailman sherry  istuvat mitä mainioimmin yhteen, kannattaa kokeilla. Tästä aiheesta itseasiassa lisää huomenna ja sellainen asteen verran hienompi sieniateria tarjolla myös!

Lisää tatteja?

Tattipasta – sen ei aina tarvitse olla kermapohjainen
Tattimakaronilaatikko – herkkutateilla aateloitu makaronilaatikko on superjees
Tattiliemi – jos löydät vain muutaman tatin, niin poimi ne ja keitä tattiliemi. Saat sillä aikaan maailman parhaimman risoton.
Tattirisotto – hyvin valmistettu tattirisotto on yksi lempiruokiani

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/10/07/tattikastike-linsseilla/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

How about a nice glass of sherry? Or a yummy cep soup spiced with sherry? Or even both of them? I warmly recommend the last option since this is a combo that works perfectly well. Ceps, the finest of all mushrooms, have a delicious nutty flavor and therefore, nothing goes better with them than a nutty, aromatic sherry. Or what do you think? Are there any other sherry lovers behind those computer screens? Be brave and raise your paws. Like this, see? My paws are up in the air!

And did you know that the International Sherry Week is currently running (8-14.10.2018) and being celebrated in all four corners of the world with a variety of different events all related to sherry. These days I seldom (read: never) participate in any recipe contents and there are a couple of reasons for that.

First of all they are oftentimes rather unimaginative and people easily just take the easy way out and wing it: they tell you to create a recipe out of this and that and then they promise to send you a couple of packets of this and that as a gesture of kindness for your efforts. Secondly, I simply have no spare time for things like that.

I changed my mind when they contacted me from the International Sherry Week board and told about the sherry steaming cooking competition organized for bloggers and food journalists in regards to the event. Yes, I got excited. I had already familiarized myself with sherry when visiting Jerez and San Lucar de Barrameda a few years earlier and simply said: I really liked this multi-faced drink.

Thus, I notified the organizers about my interest to participate. Soon I got to know that I was one of the 20 chosen participants each of whom was to receive one randomly selected sherry bottle to cook with. My sherry was Lustau’s Penisula Palo Cortado, i.e. a dry sherry with a delicious nutty aroma and deep color of mineral amber. Then there was one week time to invent a fitting dish for this drink. But not any kind of dish: it had to be a local, domestic dish which wouldn’t require roaming in the world of Spanish recipes and ingredients. Actually my choice for a recipe was rather easy. 

This year has been record-breaking in terms of mushrooms. And what else we Finns would love to bite in these chilly autumn days but tasty, hand-picked mushrooms in a form or another. I have had an enormous, and even excessive amount of mushroom-luck this year. I picked 30-40 liters of ceps and dried, froze and stored them for the long, dark and cold winter days. These very mushrooms were also the beginning, inspiration and the main ingredient for the following recipe: deep-flavored cep soup ennobled with sherry – in my humble opinion, the finest one of all mushroom soups.

The reason I chose cep soup with this beautifully colored Palo Cortado sherry is that both ceps and this sherry have a sophisticated nutty flavour and they compliment each other well. The sherry brings out the fine aromas of the ceps, gives structure to the soup and simply is the best wine to drink with this kind of earthy soup. When you enjoy this nutty sherry with cep soup it’s balanced and slightly oxidized taste  gives nice contrast to the creamy, rich and silky soup.

Lustaun Palo Cortado sherry is wonderful. It has a deep, aromatic and multi-dimensional flavor and a beautiful nutty colour. As sherries typically do, also Palo Cortado makes your mouth water and induces the appetite. While the lighter sherries such as finos or manzanillas are dandy aperitifs, this nutty, stylishly roasted sherry that even contains a light flavor of burned sugar is in the right place as a supplement for the main meals.

Sherries in general highlight the aromas of the foods and this sherry specifically brings out the fullness, nuttiness and forestry flavors of the cep soup. I poured sherry in the soup and in the glass. To the soup it brought a certain kind of roundness, nearly sweetness although it is supposed to be a dry sherry. I guess that the sense of sweetness is derived from the strong aroma of dried fruits.

But that is not all. I think that no soup is a proper soup without a small mouthfeel. Therefore, a trick of this soup is hidden in a few ingredients, which bring a dash of crispiness to the soup. The secret ingredients are fried bacon, fried ceps and rye bread cubes fried till crispy and brown. Roasted hazelnuts sprinkled on top of the soup crown the experience. The vigorous taste of sherry becomes rounder and softer when cooked and rises up strong and savory together with the mushrooms. What a lovely combo!

During the sherry week I plan to familiarize myself deeply with different sherries, learn something new and try out how different sherries match with different foods. Actually, one bottle of raisin-flavored, thickly syrupy Pedro Ximenez prepared from overripe, sun-ripen grapes, nests currently in my closet. This sherry dazzles and blooms when served with deserts so we will see what will be created this week!

You can now see that the world of sherries is as wide and complex as is the world of sherry flavors itself. The selection range is large and extends all the way from dry and light sherries to syrupy-like heavy and sweet drinks. And then there is everything in between the two extremes.

Just remember, whichever sherry you decide to pick and enjoy, remember that the light sherries are to be served well cooled and the dark ones also lightly cooled down.

—–

KNOW YOUR SHERRY

Dry sherries:

Fino – dry, light sherry from Jerez de la Frontera ja El Puerto de Santa María bodegas, a great aperitif. 
Amontillado – light brown, lightly nutty, ripened by oxidation, aged finosherry, serve with food.
Palo Cortado – dry, deep-colored, multi-dimensional sherry, enjoy on its own as a meditation sherry or with a food of your choice.
Oloroso – strong, deep-colored sherry, which sweetness varies from dry to semi-dry and which serves well as an accompanion of meat dishes.

Sweet sherries:

Pale Cream – light, sweet version of finosherry, great with patees or duck liver.
Medium – nut-colored sherry, which is a wonderful aperitif, but also goes with starters.
Cream – dark chestnut-colored, semi-dry ”sweet oloroso”, savour as aperitif, drink or with deserts.  
Moscatel – dark tinted, raisin-flavored, sweet desert sherry.
Pedro Ximenez – dark brown, syrupy and raisin-flavored, even chocolate-flavored, said to be sweetest sherry in the world that also goes well with deserts and cheeses.

Enjoy Sherry Week 8.-14.10.2018!

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/10/09/sherrylla-aateloitu-tattikeitto/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/MUTTI

Moni kiittelee Mutti-tomaattituotteiden makua ja upeaa väriä. Kyllä, molemmat ovat mainioita. Eikä se ole sattumaa, vaan monien tärkeiden seikkojen summa. Tähän sain syventävän oppimäärän kurssin visiitilläni Parmaan, tomaattipeltojen äärelle.

Moni huokaili edellisessä Mutti-postauksessa valmistamani tomaatti-mozzarellakeittokuvien äärellä, että mikä väri. Ja itse keiton valmistaneena tiedän, että maku on täynnä kypsän tomaatin herkullisia aromeja. Nyt tiedän ja osaan kertoa, mitä tämän upean värin ja maun taustalla on.

Olen muutamassa aiemmassa postauksessa jo kuvaillut maaperää, missä Muttit-tomaatit kasvavat ja kertonut siitä, kuinka muttilaiset viljelevät tomaatteja maaperää kunnioittaen, symbioosissa maan kanssa. Mutta maaperä ei yksinään ole Mutti-tomaatin mehevän, auringonkypsyttämän maun takana.

Liittolaisena aurinko

Muttin tuotteiden maun, värin ja koostumuksen takana on neljä tärkeää elementtiä: maaperä, vesi, aurinko ja aika.

Vesi tuo tomaatteihin makua. Tomaatit kypsyvät auringossa makua pursuaviksi, mutta kärsivät liian kuivassa. Sopivassa kombossa ne kukoistavat. Aurinkoa ei Emilia-Romagnan alueele tarvitse lisää tilata, sillä aurinko paistaa täällä kirkkaalta taivaalta ja tomaattien kypsymisen kanssa ei ole ongelmia. Ne kypsyvät auringon helliminä kirkkaan punaisiksi ja makoisiksi.

Kun kävelimme tomaattipelloilla ja iltapäivän sadekuuro yllätti meidät, saatoin kuulla tomaattien huokailevan onnesta. Koska Emilia-Romagnan alue on kuuma, niin paahtavan auringon alla tomaatit tarvitsevat myös kastelua voidakseen hyvin. Pienet iltapäiväkuurot eivät riitä, vaan tomaatteja myös kastellaan.

Muttille kestävä vedenkäyttö on tärkeää ja he auttavat viljelijöitä kehittämään ekologisempia kastelujärjestelmiä. Tämä tiivis yhteistyö viljelijöiden kanssa on tyypillistä Muttille. Mutti on myös ensimmäinen ensimmäinen italialaisyritys, joka onnistui laskemaan vesijalanjälkensä eli  koko tuotantoprosessin aikana käytettävän vesimäärän.

—-

Riistaruokien aika!

Lokakuussa paukahti käyntiin riista-aika ja kaupoissa on tarjolla tuoretta riistalihaa. Ja jos ei ole, niin pakkasvalikoimista ainakin löytyy.

Rakastan pitkään hauduteltuja patoja, joihin tomaattimurska tuo väriä, rakennetta ja täyteläistä makua. Yksi suosikkiruoistani syksyllä on pitkään hautuva riistaraguu, jossa samaan pataan kootaan monenmoisia herkkuja.

Ihan parhaimman raguureseptin olen kehittänyt käyttämällä raguussa laadukkaita käristyslihoja, tässä tapauksessa porolapakäristyksen ohuenohuita, kookkaita siivuja.

Kun pata saa hautua hellalla parista kolmeen tuntia on tarjolla niin muhevan makuinen pataruoka, että parempaa ei ole. Riistaraguun kanssa tarjotaan jauhoisia, keitettyjä perunoita ja punaviini kyydittää ateriaa.

Kun maaperä, kastelu ja lämpö ovat kunnossa, on enää jäljellä viimeinen taiteenlaji eli tomaattien täydellisen kypsyyden tunnistaminen eli aika. Ja tätä ei maallikko ihan hetkessä osaisikaan. Näimme pelloilla punaisia tomaatteja, jotka vaikuttivat omaan silmään aivan kypsiltä ja juuri sopivan syötäviltä. Mutta kuinka väärässä olimmekaan. Ugo Peruch, Muttin maatalousvastaava osoitti meille kuitenkin toista. Hän halkaisi tomaatteja ja kertoi, miltä sisuksen ja siementen tulee näyttää kypsässä tomaatissa, sellaisessa poimintavalmiissa ja miltä ne näyttävät sielä raakoina.

Viljelijät tunnistavat tomaattien kypsyyden ja seuraavat tätä silmä kovana. Kuvassa oleva tomaattimopo on esimerkiksi hyvä väline peltojen tutkailuun. No, vakavasti ottaen kehitteillä on erilaisia moderneja välineitä,  esimerkiksi kauko-ohjattavia ilma-aluksia, joilla tomaattien kypsyysastetta voidaan tarkkailla.

Viljelijöillä on mainio näppituntuma tomaattipeltoihin ja siihen, milloin sadonkorjuu alkaa. Vain täydellisen kypsä tomaatti tuottaa sen tunnistettavan auringon kypsyttämän maun tomaatteihin.

Aika näyttelee myös tärkeää osaa tomaattien käsittelyprosessissa. Matka pellolta purkkiin on – ja sen tulee olla – lyhyt, jotta maku ja laatu säilyvät. Tomaatteja ei kuljeteta pitkiä matkoja ja ne käsitellään vastapoimittuina.

Kun nappaa kaupasta käteensä Polpa-tomaattimurskan tai lasipullollisen paseerattua tomaattia, ei sitä osaa arvata, kuinka paljon ajatusta ja tarkkuutta vaativaa työtä näiden tuotteiden valmistamisen taustalla on.  Kun itse olen tämän tomaatin matkan pellolta purkkiin nyt nähnyt, niin voin vain todeta, että jos olisin tomaatti, haluaisin olla onnellinen Mutti-tomaatti. Tarkimmat lukijat miettivätkin nyt, että jaa, mikä niistä.

No, päättele itse alta!

Mutti-tomaatit:

Mutti-tomaatteja on kasvatettu Parmassa jo vuodesta 1899 alkaen. Tunnetko nämä erilaiset, maukkaat tomaattilajikeet ?

Rotondo di Parma

Näitä tomaatteja kävin katsomassa. Tämä tomaatti kasvaa nimenomaan Emilia-Romagnassa ja sen lähialueilla. Tomaatti on meidän silmään pitkulaisempi kun perinteinen kotimainen tomaatti. Rotondo di Parman maku maistuu muun muassa Polpa-tomaattumurskassa.

Luumutomaatti

Muttin luumutomaatit elelevät etelä-Italian Campaniassa ja näitä käytetään pääasiassa kuorittuina. Nämäkin tomaatit käsitellään heti tuoreeltaan peltojen lähellä sijaitsevassa Oliveto Citran pikkukaupungissa.  

Kirsikkatomaatti

Pienet, pyöreät ja erityisen makeat –  Muttin sanoin villit ja alkukantaiset – kirsikkatomaatit kasvavat ja päätyvät purkkiin Apulian alueella.  Muttin kirsikkatomaattipurkin tunnistat sen raikkaasta vihreän punaisesta purkista.

 Datterino

Pientä luumutomaattia muistuttavat datterinot kasvavat sekä Emilia-Romagnan että Apulian alueella. Datterinon kuori on paksu, mutta maku pehmeä. 

San Marzano

Täyteläisen maun ja pitkulaisen ulkomuodon omaava San Marzano-tomaatti kasvaa Napolin seutuvilla. Tämä tomaatti sopii erityisen hyvin kuorittuna käytettäväksi ja löytyy muun muassa meiltä San Marzano-tomaattipurkeista – kuorittu, kokonainen tomaatti purkeista.

Viinisuositus:  Tomaattipohjainen, pitkään hautunut riistapata haluaa rinnalleen viinin, joka jaksaa kantaa näin aromikkaan ja makuja tulvivan aterian.  Chiantit nauttivat tomaattipohjaisten ruokien seurasta eli nappivalinta tälle aterialle on italialainen Ruffino Riserva Ducale, jossa itsessäänkin löytyy täyteläisyyden lisäksi sopivasti mausteisuutta ja ateriaa raikastavaa marjaisuutta.

Yhteistyössä Muttin kanssa.

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/10/10/riistaraguu/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/BECEL

Olen niin sienillä kyllästetty. Siis sillä lailla positiivisessa mielessä. Ihan mahtava sienisyksy tässä on käynnissä ja että meillä on syöty sieniruokia. Sienipiirakkaa muun muassa.

Kun tein keväällä ilmestynyttä Taikinakirjaa, testailin paljon erilaisia piirakkapohjia.  Tein kevyempiä, sydänystävällisiä kasvirasvoilla valmistettuja piirakkapohjia, gluteenittomia piirakkapohjia ja myös vegaanisia sen perinteisen voihin leivotun lisäksi. Nämä kaikki päätyivät kirjaan.

Itse leivon piirakkataikinat pääsääntöisesti hieman kevennettyinä, koska piirakat tuppaavat olemaan niin tuhtia tavaraa muutenkin. Tämä ihana syyspiirakka on leivottu Becel Gold kasvirasvaleviteellä. Tämä levite on siitä mainio, että se on valmistettu kasviöljyistä, mutta siinä on voin täyteläistä makua, koska tuote sisältä kirnumaitoa. Itse haluan, että levitteissä on myös makua, ihan täysin kevytlevitteisiin en oikein osaa enkä haluakaan siirtyä. Becel Gold kasvirasvalevitteessä on 70 % rasvaa ja meillä se on käytössä levitteinä leiville, ruoanlaitossa ja kaikenlaisessa paistamisessa sekä juuri leivonnassa. 

Kasvirasvalevitteellä leivotut piirakkataikina ovat pehmeämpiä luonteeltaan kuin voitaikinat, joten ne kannattaa käyttää jääkaapissa ennen vuokaan painelua. Kuten kuvasta näkyy, kasvirasvapohjainen taikina ei myöskään pala reunoilta samalla tavalla kuin voiset taikinat, vaan se on kypsänäkin tasaisen värinen.

Tattisaaliini on ollut hirmuinen, mutta tähän piirakkaan halusin laittaa sekaisin kaikkia kolmen tähden sieniä. Mielestäni sienipiirakkaan sopii tällainen maukas sienikimara, erimakuisten sienten kombo. En silpunnut kaikkia sieniä, vaan pinnan koristeluun jätin napakoita pieniä tattisiivuja ja muutamia kantarelleja. Näin ruokailijat näkevät heti, että mikä piirakka tässä onkaan kyseessä. Piirakka nautitaan sopivan etikkaisen vinegrettisalaatin kanssa. Eikä lasillinen viiniäkään ole pahitteeksi.

No mikä viiniksi sitten? Sienien kanssa sopii monenlaiset viinit, niin valkoiset, punaiset kuin sherrykin ja luonnollisesti ruoan valmistustapa vaikuttaa myös asiaan. Itse tykkään erityisesti hapokkaan marjaisan ja sienille riittävän raikkaan Pinot Noirin mätsistä tällaisen runsaanmakuisen sienipiirakan kumppanina.  

Pinot Noireissa on viileä, maanläheinen ja hieman robusti maku, joka istuu kuin nenä päähän sienten kanssa. Tämän piirakan kanssa nauttisin esimerkiksi mainiota Stift Klosterneunurg Pinot Noiria, joka sopii erinomaisesti sieniruokien sekä riistan kumppaniksi keskitäyteläisenä, suussa mukavan pyöreänä huljahtelevana ja  sopivan maanläheiseltä maistuvana viininä. Jos uuden maailman viinit istuvat makumaailmaasi paremmin, kokeile tätä Uusi-Seelantilaista  hienostunutta Petit Clos by Clos Henri Pinot Noiria, jossa myös marjaisuus ja mukava mausteisuus ovat läsnä.

Ja kyllä, sienireseptejä on vielä plakkarissa, joten pysypä kuululla! 

Maista myös nämä:

Tattimakaronilaatikko
Tattirisotto
Sherryllä aateloitu tattikeitto
Pakastettava tattiliemi talven risottoja varten
Vegaaninen tattikastike linsseillä

Yhteistyössä Becelin kanssa.

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/10/15/sienipiirakka/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Tai siis on auki ihan kohta. Tomaattimopo ja muita ruokakuvia -näyttely aukeaa nimittäin tänään klo 17 ja on auki viisi viikkoa. Suuntaa siis Le Petit Chaperon Rougeen katsastamaan, että millaisia ruokakuvia sitä kännykällä syntyykään.

Olen jo pidempään pyöritellyt ajatusta valokuvanäyttelystä, mutta teemaa haeskelin. Kaikki loksahti kohdilleen, kun ennen kesälomia Kamera-lehdestä oltiin yhteyksissä ja toivottiin multa artikkelia ruoan kuvaamisesta kännykällä.

No niinpä! Kännykkäkuvaus on intohimoni, olen ollut finalistina ja pärjännyt kansainvälisessä ruokakuvauskilpailussa etenkin kännykkäkuvillani. Lisäksi olen jo pidempään vetänyt Ruokakuvia kännykällä-kuvauskursseja sekä studiollani että Suomen Valokuvataiteen museolla, joten siinähän se teema on. Ihan silmieni edessä, mutta en itse sitä heti hiffannut – teenhän kuitenkin suurimman osan töistäni digikameralla. Ei, en sano kunnon kameralla, sillä nykyään kännykkä peittoaa mennen tullen pokkarikamerat laadussa, koossa ja siinä, että koko workflow tapahtuu kännykässä. Mikäs sen parempaa tässä instant-maailmassa, missä nyt elelemme.

Kuvaavaa on myös, että kun lähetin jutun kuvineen Kamera-lehteen sain palautetta, että hauskasti kirjoitettu juttu, mutta ’nämä kuvat on niin hienoja, eihän ne näytä yhtään kännykkäkuvilta.’ Vieläkin ajatellaan, että kännykkäkuvan tulee näyttää jotenkin huonommalta tai sellaisesta heti tunnistettavalta, vaikka näin ei ole. Tämä lehti muuten ilmestyy piakkoin, 25.10, joten jos vinkkejä kännykkäkuvaukseen kaipaat, niin sieltä löytyy. Tai sitten voit ilmoittautua alkuvuoden kännykkäkuvauskursseilleni. Juuri nakkasin uudet päivät esille.

Kun teema oli valikoitunut, piti vielä valita kuvat näyttelyyn. Ja tässä riitti puuhaa. Omat kuvat tuntuvat ’vanhoilta’ jo seuraavana päivänä niiden ottamisen jälkeen ja toisaalta käytän kännykkää paljon myös matkoillani eli kuvia on liuta. Muutama kuppi kahvia siinä kului kuvia valitessa, mutta nyt tykkään että hyvä setti tuli. Kuvat ovat akselilla Espoo-Mäntyharju-maailma kuvattuja otoksia ’ruoasta’. Ruokakuvahan terminä on laaja. Se kattaa kuvat raaka-aineista, pelloista, ravintoloista, viinitiloista, viljelijöistä aina fiineihin annoskuviin asti. 

Että sellaista! Olen todella täpinöissäni. Tänään lähden kokoamaan näyttelyn ja klo 17 taulut ovat ojossa Le Petit Chaperon Rougen seinillä ja odottavat katsojia. Näyttely on myös myyntinäyttely ja taulut ovat metallilevyille painettuja, laadukkaita vedoksia kuvistani.

Jos käyt näyttelyssä, niin mielelläni kuulen palautetta kuvista. Ja somea varten hashtag on luonnollisesti se #tomaattimopo

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/10/16/tomaattimopo-ja-muita-ruokakuvia/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Iso, voimakas ja mausteinen. Arvostettu, muhkea italialainen. Siinä sanoja, jota Amaronesta tulee mieleen. Eikä Tommasin viime perjantaina lanseeraama prestiisi De Buris Amarone Riserva tee tässä poikkeusta.

Viime perjantaina pehmeässä Valpolicellan yössä maistelimme tätä De Buris Amarone Riserva 2008 luksusamaronea. Tämä juhlittu juoma lasissa tuntui hassulta ajatella, että kuten monet muutkin mainiot asiat, Amaronekin on syntynyt sattumalta. Amaronen valmistusmenetelmä on tuhansia vuosia vanha, mutta alun perin sillä valmistettiin makeaa viiniä, Reciotoa, ei Amaronea.

Virheiden kautta syntyi erheessä kuivaa, jopa Recioton lämpimään makeuteen verrattuna hapanta viiniä. Ja tästä nimi Amarone, joka viittaa juuri juoman happamaan makuun.

Mutta tämä Tommasin prestiisiamarone ei ole saanut alkuaan sattumalta, vaan se on syntynyt perheen pitkäaikaisesta haaveesta. La Groletta viinitarhan paras palsta, korkealla sijaitseva, Garda-järvelle katseleva alue, on omistettu De Buriksen rypäleiden kasvattamiseen ja nyt haave alkaa kantaa hedelmää. Ensimmäinen vuosikerta on lanseerattu.

Tätä Tommasin perheen silmäterää juhlittiin yötä myöten. Mieleen jäi tilaisuuden lämpimän ja innostuneen tunnelman lisäksi tämän yhden palstan viinin herkullinen hedelmäisyys, mukava mausteinen potku ja tietynlainen pyöreä hienostuneisuus, kepeyskin. Tämä fiilis kepeydestä vahvistui, kun seuraavana päivänä istuimme kattavassa Amarone-tastingissä. De Buris erottui joukosta maittavan runsashedelmäisenä ja muihin Tommasin Amaroneihin verrattuna tällä mainitsemallani kepeydellä. Mutta älä käsitä väärin. Viini on iso ja tuhti, kuten kunnon Amaronen kuuluukin.

Myös juoman hulppea hinta jäi mieleen. Kyse on siis todella spesiaalista huippuamaronesta. Italiassa tätä De Buris Amarone Riserva 2008 vuosikertaa saa 260 euron hintaan, Alkossa hinta tulee olemaan himpun alle 200 euroa.

Viini on toki vielä nuori ja sen voi huoletta kellaroida, mutta todellinen amaronelover ostaa pullon jo nyt jouluksi ja meditoi jouluaattoyönä tämä punaviinien kuningas lasissaan..!

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/10/17/de-buris-amarone-riserva/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/KALANEUVOS

Trendikästä tai ei, niin sushi bowl kuuluvat edelleen ateriavalikoimaani. Tällainen lohi sushi bowl pesee mielestäni mennen tullen perinteisen sushiaterian. Onhan se kerralla täyttävä ja runsas, herkkuja kukkuroillaan. Ja niin paljon iisimpi valmistaa. Ilman älytöntä nykertämistä.

Sushi bowl tuoreesta lohesta on ykkössuosikkini, mutta Kalaneuvoksen valikoimista löytyy myös paljon muuta, mitä tällaiseen sushikulhoon voi koota. Kirjolohella voi korvata lohikuutiot, myös kylmäsavulohi tai -kirjolohi toimii hauskasti ja tuo tuoretta twistiä savunmaullaan. Kirjolohenmäti on kaunein koriste bowliin ja kuka estää laittamasta lämminsavukalaa – makrillia, lohta, siikaa tai kirjolohta – bowlin pääraaka-aineeksi. En minä ainakaan!

Näin syntyy sushi bowl:

1. Valitse pohja

Pohjaraaka-aine voi olla maukas sushiriisi tai jos ei valkoista riisiä mieli syödä, myös täysjyväriisi tai kvinoa toimii kivasti. Kvinoa etenkin on oma suosikkivaihoehtoni riisin sijaan. Siitä ei tule samanlaista riisiähkyä kuin valkoisesta riisistä. Ja käyttämällä mustaa tai punaista kvinoaa saa sushi bowliin lisää väriä. Katso täältä vinkkini kvinoasushiin.

2. Valitse proteiini

Proteiinin lähteeksi sushi bowlissa valikoituu kala tai äyriäiset tai sopiva kombo molempia. Tärkeää on, että kala on supertuoretta, – pinfärsk niin kuin ruotsalaiset sanovat –  ja mielellään suoraan kalatiskiltä noukittua. 

3. Valmista maukas kastike

Sushien kanssa soija ja wasabi ovat lyömätön yhdistelmä, mutta sushi bowlissa voi leiketellä erilaisilla kastikkeilla. Oma suosikkini on wasabi-ranskankermakastike, ja toinen suosikki on tämä sriravha-ranskankerma, josta tulee riittävästi makua ja potkua tähän lohi sushi bowliin. Myös raastetun inkiväärin, soijan, seesaminsiemenöljyn ja valkosipulin sekoitus toimii maukkaasti. Kokeile myös sitruunaista kastiketta etenkin lohi sushi bowlien kanssa.

4. Valitse muut raaka-aineet

Paras sushi bowl sisältää erilaisia tekstuureja ja makuja. Kulhosta löytyy jotain rapeaa, jotain pehmeää, jotain mietoa, jotain potkua antavaa sulassa sovussa. Vihanneksista suosikkejani ovat retiisi, ihana retikka, purjo ja porkkana. Kirjolohen kauniit mätipallot ja merilevä toimivat hauskoin koristeina ja kulhon pohjalle voi piilottaa pikkelöityä inkivääriä eli garia.

Kulho kootaan niin, että pinta koristellaan joku eri lohkoihin asetetuilla raaka-aineilla tai raaka-aineet voi myös koota sieviksi riveiksi, kuten tässä bowlissa.

Entäpä sitten juoma? Sushi bowl sopii sekä arkeen, että viikonloppuun ja viikonloppuna veden sijaan voi lasiin lorotella jotain sushiystävällistä juomaa.

Sushikulhon maut ovat herkkiä, onhan raaka kala hyvin mietoa, kuten myös vihanneksetkin, joten juomakin saa olla herkkis ilman liian voimakkaita aromeja, jottei juoma jyrää ateriaa. Valitsisin tälle kulhoruoalle pirteän ja kepeän kuplivan. Tämä The Boss Prosecco hauskoine kalapulloineen istuu kalaisille aterioille. Viini on itselleni tuore tuttavuus, mutta tykästyin sen raikkaaseen, pirteän omenaiseen makuun ja napsakoihin pieniin kupliin. Ihan napakymppimätsi tälle kulholle.

Vinkkinä vielä: sushi bowlin voi valmistaa miniatyyrimuotoon pieneen kulhoon  ja tarjoilla sen sormisyötävänä alkupalana kokkareissa.

Eli ei muuta kuin viikonlopun herkuttelukulhoa suunnittelemaan!

Jos aasialaiset maut ovat muutenkin mieleesi, tsekkaa myös nämä,  Kalaneuvokselle valmistamani aasialaishenkiset herkut:

Lohisashmimi
Lohi-wasabikastike
Paistettu lohi ja teriyakikastike
Paistettua lohta ja inkivääri-piparjuurikastike

Yhteistyössä Kalaneuvoksen kanssa.

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/10/18/sushi-bowl-2/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/ALTIA

Yhdeksän kymmenestä täräyttäisi ensi töikseen sanan Chianti, kun pyydettäisiin mainitsemaan joku italialainen viini. Ja vaikka yksi tunnettu elokuva lammasviittauksineen mainostaakin Chiantia maksan kanssa nautittavaksi viiniksi, niin itse ehdotan Chiantin kumppaniksi kaikkia tomaattipohjaisia ruokia. Eläköön Chianti ja pizzat, eläköön Chianti ja pastat. Eläköön tämä chorizopasta ja Ruffino Chianti !

Chianti on hapokas, ohutkuorisista Sangiovese-rypäleistä, noista Toscanan seudun päärypäleistä valmistettu viini. Sangiovese hallitsee, joukkoon saa sekoittaa myös muita rypäleitä, mutta ne näyttelevät vain sivuosaa.

Chiantin maussa on suun täyttävästi napsakkaa hedelmäisyyttä, yrttisyyttä, jopa lihaisuutta. Tuoksussa on Italia: hapankirsikoita, kuivattuja yrttejä, leikkeleitä. Koska tässä viinssä on hitusen karkeutta sekä runsaasti hapokkuutta, niin Chianti on mitä erinomaisempi ruokaviini. Se kestää hapokkaiden tomaattiruokien rinnalla ja pyöristyy maukkaasti rasvaisen ruoan äärellä. Joten, kun lautasella on tomaatinpunaisia, rasvaisiakin ruokia tai lihaisia leikkeleitä niin lasiin kaadetaan Chiantia. 

Italiasta oli lennätetty paikalle huippu pizzaiolo, Giovanni Santarpia ja keittiöstä kannettiin toinen toistaan herkullisempia, sitkopohjaisia pizzoja ja lasiin kaadettiin kattaus Ruffino Chianteja. Vesi vain herahteli kielelle, makukombot olivat järjettömän maittavia ja ei voinut muuta kuin todeta, että parempaa viiniä pizzalle tai tomaattipohjaisille aterioille ei Italiasta tule. Ei tule. Ja kyllä, söin kaiken. Ja joinkin.

Jatkoin testailua kotona ja etsin mätsiä Ruffinon Chianti-valikoimasta mausteisen mehevälle chorizopastalle. Rasvainen ruoka. Kyllä. Vahvasti tomaattinen. No todella. Lihasa. Aivan.

Olin uumoillut, että kaikkien tuntema, koripulloinen Chianti Superiore olisi se, jonka valitsen, mutta maisteltuani tätä hyvin hauduteltua, tomaatin kyllästämää pastaa näiden viinien kanssa, totesin, että Ruffino Chianti oli se nappimätsi. Hauduttelin tätä pastaa hitaasti ja rakkaudella, pehmennellen tomaatin makua. Mikään pikapasta tämä chorizopasta ei ole, vaan juuri passeli viikonloppuruoka tällaisille syksyisen raikkaille päiville ja viinin kera nautittavaksi.

Pizzan ja pastan lisäksi erilaiset tomaattipohjaiset pataruoat kaipaavat rinnalleen Sangiovesen tanniineja ja napakkuutta.  Tämä riistaraguu, jossa poronlapakäristys muhi superpehmeäksi tomaattisen liemen syleilyssä, oli yksi keittiössäni syntynyt ja tämän syksyn maukkain ateria. Sen makupariksi valikoitui hieman kehittyneempi ja täyteläinen Ruffino Riserva Ducale. Älä jätä – tätäkään – reseptiä testaamatta!

Noin! Siinäpä pari herkullista, viinille paritettua viikonloppuateriaa tarjolla. Kömmin nyt takaisin testikeittiööni ja katsotaan, mitä seuraavaksi sieltä esille kannan. Chiantin kanssa, luonnollisesti!

Näin luet etikettiä:

Chianti-pullojen etiketeissä lukee kaikenmoista. Nämä sanat kun muistaa, tietää viinistä hitusen enemmän.

Chiantit ovat vähintään kuuden kuukauden ajan kypsytettyjä, nuoria ja hapokkaita Chianteja.

Chianti Superiore on saanut kypsyä vähintään vuoden ajan ja tämä tuntuu maussa sekä hapokkuudessa. Hapokkuus on hieman taittunut ja maussa on voimaa. 

Chianti Riserva on saanut kypsyä kahden vuoden ajan. Viini on mehevämpi ja pehmeämpi kuin peruschiantit.  

Yhteistyössä Altian kanssa.

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/10/19/chorizopasta/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Käsissäni on niin uunituore kirja, että sivut suorastaan polttelevat sormia. Kyseessä on Muna-kirjan luojan, Sanna Mansikkamäen uusi opus, Perunakirja.

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/10/21/tryffeliranskikset/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Oletko kokeillut nyhtöhirveä? Sellaista aivan pehmeäksi muhivaa hirven entrecotea, jota voi nauttia monin tavoin. Muusin kanssa, tortillalettujen sisällä, uuniperunan täytteenä, you name it! Takuuhyvää on!

Ihan superpikainen huikkaus kuikkaus tänne blogin puolelle. Saavuin eilen illalla aurinkoisesta, mutta syksyisestä Toscanasta ja työpöytä odottaa vaativana. Hommiin, hommiin.

Mutta koska viikonloppu on ihan ovella ja hirveä hyvin saatavilla, niin pakko jakaa tämä taannoin testaamani resepti, nyhtöhirvi.

Ja mitä lasiin? Tämä hirviateria on täynnä syksyisiä makuja: riistaa, sieniä ja puolukkaa eikä ateriasta makua puutu. Kun hirviruoka on näin runsasarominen, kuten tämä nyhtöhirvi on, lähdin hakemaan viiniä, jossa on riittävästi voimaa, runsaasti herkullista marjaisuutta sekä sopivasti mausteisuutta. Merlot-rypäleiset viinit vastaavat hyvin näihin tarpeisiin. Viiniksi valikoitui intensiivinen ja maukas punaviini Espanjasta eli Parés Baltàn Mas Elena. Viinissä on vedet kielelle herauttavaa marjaisuutta, sopivasti tammisuutta ja riittävästi voimaa tälle rikkaalle ruoalle.

Tällaiset riistapadat, missä monet maut kietoutuvat yhteen vaatii rinnalleen intensiivisemmän ja voimakkaamman viinin kuin yksinkertaiset tyylikkäät riista-ateriat, joiden kanssa tarjoan mielummin niukempiaromisia, ’coolimpia’ punaisia.

P.S Treffataanko huomenna? Olen huomenna klo 15.30-16.30 Kauppahalli-näytöskeittiössä kokkailemassa herkkuja Taikinakirjasta!

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/10/25/nyhtohirvi/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Suppilovahverorisotto on aivan yhtä herkullista kuin tattirisotto. Erilaista, mutta ihanaa.

Moni on varmasti tänäkin viikonloppuna möyrinyt nenä maata viistäen, suppilovahveroita tihrustaen. Sillä tihrustaa niitä pitää. Ne piilottelevat niin hienosti sammaleiden joukossa, että monesti erehtyy seisomaan näiden sienten päällä ennenkuin huomaa apajille eksyneensä.

Itse en ole suppismetsälle vielä päässyt, mutta ehtiihän tässä. Eikö ensi viikolle luvattu tyyliin hellettä?!

—–

Suppilovahverorisotto
4 hengelle

1 l suppilovahveroita
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
3 salottisipulia
2 rkl oliiviöljyä
2 dl carnaroliriisiä
2 dl valkoviiniä
8 dl kasvislientä fondista
50 g voita
100 g parmesaania
mustapippuria myllystä
½ ruukku lehtipersiljaa
sormisuolaa

Puhdista sienet ja paista niitä pannulla, kunnes neste alkaa irrota. Lisää öljy ja suola, paista vielä hetki ja nosta pannu sivuun odottamaan. Pidä lämpimänä.

Hienonna sipuli ja kuullota sitä öljyssä kattilassa. Nosta lämpö ja lisää riisit sekoittaen. Kuumenna hetki, kunnes riisi on kuullottunut. Kaada kattilaan viini ja laske lämpöä. Sekoita koko ajan ja kun viini on imeytynyt riisiin, lisää 3-4 dl lientä sekä ¾ sienistä.

Kypsennä risottoa jatkuvasti sekoittaen ja lisää nestettä, kunnes riisi on juuri ja juuri kypsää. Siirrä kattila levyltä ja sekoita joukkoon voi sekä raastettu parmesaani. Kypsennä vielä hetki, yhteensä n. 18 minuutin ajan.

Rouhi joukkoon mustapippuri ja lisää hienonnettu lehtipersilja. Lisää tarvittaessa sormisuolaa. Jaa risotto lautasille ja lisää loput sienistä pinnalle koristeeksi. Tarjoa heti.

—–

Teen yleensä enemmän risottoja herkkutateista kuin mistään muista sienistä, mutta nyt oli hyvä itsellenikin muistutella, kuinka herkullista suppilovahverorisotto myös on. Siinä on ihastuttava maanläheinen maku. Siksi valitsen viiniksi tälle runsasmakuiselle risotolle myöskin maanläheisiä aromeja toistavan, kepeän Pinot Noir -rypäleestä valmistetun punaviinin eli Sancerresta kotoisin olevan, Henri Bourgeois Sancerre Les Baronnes Rougen, jota ilolla näin pimenevinä iltoina maistelee.

Resepti julkaistu ensi kerran Iltalehden Ruokatorstai-sivuilla lokakuussa.

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/10/28/suppilovahverorisotto/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Jokaisella meistä on tiettyjä luottotuotteita, joita aina pitää löytyä keittiön kaapeista. Itsellänikin näitä on liuta. Liuta hyväksi testattuja, herkullisia tuotteita, joita ruoanlaitossa usein tarvitsee. Tomaattituotteista Muttin klassikot kansoittavat kuivakaappiani. Ja heti joku kotona ärähtää, jos Polpa on päässyt loppumaan. Koska ilman sitä ei synny pastakastikkeet, pizzatäytteet eikä tämä maittava, itse tehty tomaattisalsa eli Polpa-salsa ja uuninachokset.

Tottahan toki kaikki suomalaiset tuntevat tunnetuimman klassikon, Polpa hienon tomaattimurskan ja todennäköisesti olet testannut myös silkkistä paseerattua tomaattia, jota lasipullossa myydään. Myös maukas tomaattipyree, se kaksi kertaa tiivistetty sekä kuoritut tomaatit, jotka löytyvät kaupasta nimellä Pelati, saattavat jo olla sinulle tuttuja.

Tässä yhteistyössäni Muttin kanssa teen reseptiikkaa juuri näillä heidän tunnetuimmilla klassikkotuotteillaan. Mutta ennen kuin tutkaillaan näiden tuotteiden ominaispiirteitä tarkemmin, paljastan teille uusimman tomaattireseptini.

Jälleen siis tarjolla yksi ihana tomaattiresepti, itse tehty tomaattisalsa. Olen parikymppisestä asti rakastanut nachoksia ja eikä tämä rakkaus ole mihinkään hävinnyt. Tuolloin yritin keitellä itse salsaa huonolaatuisesta tomaattimurskasta eikä tulos miellyttänyt. Mutta Mutti Polpalla syntyy raikas, kesäisten tomaattien makuinen freesi tomaattisalsa, ilman keittämistä. Omaa twistiä salsan makuun tuo tuore ananas. Ja varo vaan, tämä salsa on niin mainiota, että siitä voi syntyä pieni riita…katsopa video!

Mutta tiesitkö, että näillä kaikilla tuotteilla on omat ominaispiirteet? Ne sopivat moniin tarkoituksiin ja jollekin tuotteelle riittää vain kuumennus, kun taas toinen on mainio käytettäväksi sellaisissa ruoissa, joihin voisit käyttää myös tuoreita tomaatteja. Osa tuotteista antaa ruokiin erinomaista makua ja väriä kuin mausteet ja jotkut Muttin klassikot nauttivat pitkästä kypsennyksestä.

Näitä ominaispiirteitä käyn tässä tämän yhteistyön aikana läpi, mutta tässä napakasti tietoa eri klassikoista jo tässä vaiheessa.

Polpa hieno tomaattimurska – varsinainen keittiön moniottelija, joka sopii niin lyhyen valmistuajan ruokiin kuin pidempää hauduttelua vaativiin ruokiin. Polpaa-tomaattimurskaa voi käyttää myös tuoreiden tomaattien asemasta ja se on erinomaista myös kylmissä kastikkeissa ja salsoissa.

Paseerattu tomaatti – makea, kermainen ja valmis käytettäväksi vaika sellaisenaan. Paseerattu tomaatti sopii parhaiten aterioihin, jotka vaativat vain pikaisen kuumennuksen, kuten nopsat keitot tai kastikkeet. Ja tiesitkö, että paseeratusta tomaatista syntyy maittava Bloody Mary!

Kaksinkertaisesti tiivistetty tomaattipyree – tämä upean aromikas pyree on mainio tapa tuoda makua, rakennetta ja väriä eri ruokiin. Se sopii nopeisiin resepteihin, esimerkiksi dippeihin makua tuomaan, mutta voit käyttää sitä myös pidemmän kysennysajan ruoissa, esimerkiksi pataruokien mausteena.

Kuoritut tomaatit aka Pelati – kokonaiset, lihaisat ja kiinteät kuoritut tomaatit sopivat kaikkiin tomaattipohjaisiin ruokiin ja näitä tomaatteja voit nauttia kypsennettyinä tai kypsentämättöminä esimerkiksi crostinien päälle siivutettuina.

Näillä tuotteilla syntyy jos jonkinmoista tomaattipohjaista, maukasta herkkua. Joko olet tutustunut muihin tommattireseptivinkkeihini?

Tomaattikeitto mozzarellalla
Riistaraguu
Tomaattihummus

Yhteistyössä Muttin kanssa.

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/10/31/tomaattisalsa-ja-uuninachokset/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/ALTIA

Tunnustan! En ole koskaan aiemmin perehtynyt syvällisesti pizzan valmistuksen saloihin. Asia korjattiin oikein kunnolla muutama viikko sitten Italiassa, italialaisen pizzaiolon toimesta. Nyt osaan tehdä maailman parasta pizzaa. Ja kaikki on kiinni siitä taikinasta. 

Aika iso otsikko. Maailman paras pizza. Mutta seison tukevasti sen takana. Maailman parasta se on. Italialaisetkin sen myönsivät.

Kaikki sen tietävät. Tomaattipohjaiset ruoat, kuten pizzat ja pastat rakastavat Chiantia. Ja Chianti rakastaa tomaattipohjaisia ruokia. Tämä makukombo on se kuuluisa taivaallinen mätsi. Ja tähän lähdin tarkemmin tutustumaan Ruffinon vieraana muutama viikko sitten. Firenzen kuuluisa pizzaiolo, Giovanni Santarpia saapui Ruffinon Montemasson linnan keittiöön meitä opettamaan pizzan saloihin – oikein kädestä pitäen.

Toki tiesin, että maailman parasta pizzaa tavoittelevat aloittavat pizzan valmistamisen edellisenä päivänä. Ja että pitää käyttää tiettyjä, runsaasti gluteenia sisältäviä jauhoja. Siihen tietoni rajottuikin. En tiennyt, että pizzasta puhuttaessa aiheeseen oleellisesti liittyy ’vauvan peppu’. Ja että suolaa tulee taikinaan enemmän kuin laki sallii. Ja että pizzan voi friteerata. Ja että täytteitä ei laiteta kuin kolme neljä. Ja että tomaattikastiketta ei aina tarvita. Ja että nutellapizza on jumalaista.

Saimme Giovannilta näppärät nyrkkisäännöt maailman parhaan pizzan valmistamiseen:

• Parhaimman tuloksen antavat pizzajauhot sisältävät vähintään 12 prosenttia proteiinia. Tämän voit tarkistaa jauhopaketin kyljestä. Käytä pizzapohjaan aina näitä tipo 0 tai 00-jauhoja.
• Nyrkkisääntönä pizzataikinan valmistamisessa on, että 1 kg pizzajauhoja ja ½ litraa vettä. Mutta huomioi se, että jauhoissa on eroa ja jauhoista riippuen taikinaan menee hieman vajaa kilo pizzajauhoja.
• Jos taikina on pizzapohjaa leipoessa liian elastista ja vaikea levittää, anna taikinan levätä 5 minuutin ajan ja kokeile uudestaan.
• Paistometodi merkkaa loppujen lopuksi hyvin vähän hyvän pizzan makuun. Maun kannalta tärkeämpää on pizzataikinan huolellinen vaivaaminen ja huolellinen nostattaminen.
• Paras tomaattitäyte syntyy valuttamalla kokonaisia, kuorittuja tomaatteja ja murskaamalla ne tasakokoiseksi tomaattimurskaksi. Laadukkaat tomaatit ovat hyvän maun tae ja itse suosin Muttia.
• Parhaan maun saat pizzaan käyttämällä juustona buffalomozzarellaa. Leikatut tai revityt mozzarellapalat kannattaa valuttaa leikkaamisen jälkeen siivässä parin tunnin ajan ennen pizzan päälle lisäämistä.
• Valitse pizzatäytteeksi kolme, maksimissaan neljä täytettä. 
• Pizzataikinan voi myös pakastaa eli pakkaa paloiksi leikkelyn jälkeen pizzapallot pakastepusseihin ja ota edellisenä päivänä taikina sulamaan. 

Oli myös lohdullista kuulla, että pizzan paistamisuunilla ei ole sitä suurinta vaikutusta pizzan makuun, sillä harvallapa meistä on se puilla lämmitettävä pizzauuni kotioloissa. Tärkeintä on se taikina. Sen huolellinen vaivaaminen sitkoisaksi ja hidas nostattaminen viileässä takaavat sen, että pizzapohjaan tulee pitkän nostatuksen ansiosta ihastuttava maku. Ja nämä kaikki asiat pystyy siis tavallinen talliainen kotioloissa tekemään. Joten, ei muuta kuin pizzan vaivaamiseen.

Ja taikinaa vaivataan, kunnes se on pinnaltaan sileä, kuiva ja pehmeä kuin vauvan peppu. Kyllä. Vauvan peppu. Siltä toki tuntui. Ja sellaiseksi se ankaralla vaivaamisella kyllä muuttui. Hauiksessa tuntui, kun pizzataikinani sai Giovannin hyväksynnän.

Kun taikinamme olivat valmiit, kaivettiin esiin Giovannin edellisenä päivänä valmistamat pizzataikinat. Näitä kevyesti taputeltiin sormenpäillä pizzan muotoon, ilmakuplat kuuluvat asiaan. Ei saa läimiä koko kämmenellä (enää). Ja ensimmäisenä kokeilimme Pizza Frittaa, friteerattua pizzaa.

Olen ollut autuaan tietämätön, että maailman parhaat pizzat syntyvät friteeraamalla. Pizzojen friteeraus on tyypillistä etenkin eteläisessä Italiassa ja Napolissa pizza frittaa löytyy kaikkialta. En ollut uskoa silmiäni, kun näin Giovannin jättikokoisen kattilan, jossa kuuma öljy porisi. Sinne sitten nakattiin pizzaksi taputeltu, kevyesti rei’itetty pizzapohja kypsymään. Ei siinä kauaa mennyt, kun kattilasta nousi rapea, pullea lätty. Kuuman pizzapohjan päälle aseteltiin buffalomozzarellaa, karamellisoitua sipulia ja pinjansiemeniä ja sitten maistettiin.

Rapeaa, herkullisen sitkoisaa ja maukasta. Se oli ehdottomasti parasta pizzaa, mitä olen koskaan syönyt. Kun kyytipojaksi vielä lasissa huljui Ruffino Chianti Superiore, niin täydellisyyttä ei hivottu, vaan se oli tässä ja nyt. 

Tein Giovannin ohjeiden mukaan nämä reseptin friteeratut minipizzat ja täytyy sanoa, että käsistä nämä revittiin. Pizzapohjan sitko ja maku on vailla vertaa. Ja friteeraus nyt vain nostaa kaiken aivan uudelle tasolle.

Friteeraamista ei muuten kannata pelätä. Se ei ole ollenkaan vaikeaa, itse en käytä edes paistomittaria. Kuumennan ruokaöljyn valurautapadassa poreilevaksi. Tärkeintä on välttää, että öljyyn ei pääse roiskumaan mitään nestettä, sillä silloin kuuma rasva roiskuu raivokkaasti. Vieressä on hyvä pitää varalla kansi, jos öljy syttyy tuleen, tosin tällaista ei itselleni ole koskaan käynyt. Eli rohkeasti kokeilemaan, sillä kukapa ei haluaisi näin viikonloppuna maailman parasta pizzaa. Kun tänään aloitat valmistelut, niin huomenna herkuttelet!

Juomasuosituksena näille friteeratuille minipizzoille suosittelen luonnollisesti Ruffinon mainion nostalgisessa fiasko-pullossa myytävää herkullista Chianti Superiorea, joka on laadukas pizzaviini vailla vertaa. Keskitäyteläisenä se ei jyrää pizzan herkullista makua ja se komppaa kivasti tomaatin makua ja taittaa pizzan rasvaisuutta. Pizzan rasvaisuus taittaa myös kivasti chianteille niin tyypilliset, hitusen karvaat tanniinit pyöreän herkullisiksi.

No niin! Houkuttelinko jo tarpeeksi friteeratuilla minipizzoilla? Nyt suljet tietokoneen ja lähden pitkäripaisen kautta kotiin sitä huomisen pizzataikinaa vaivaamaan. Lupaan, että edessä on hyvääkin parempi lauantai. Vielä parempi kuin se perinteinen pizzaperjantai..!

P.S Ja tälla pizzapohjalla valmistuu myös ihan tavalliset uunipizzat, kuumennat vain uunin frittikattilan sijaan. Mutta älä jätä testaamatta tätä vedet välittömästi kielelle nostattavaa pizzaherkkua, friteerattuja minipizzoja!

P.S 2 Järkytimme Giovannia kysymällä, että voiko ananasta laittaa pizzaan. Meinasin purskahtaa nauruun, kun näin hänen ilmeensä. Ilmeisesti rakastamani ananas-homejuusto-katkarapupizza ei kuulu hänen suosikkeihinsa..

P.S 3 Lue myös reseptini -sekin italialaisen kokin opissa opittu – maailman parhaaseen risottoon, kurpitsasellaiseen.

Lue lisää Chiantien ja tomaattipohjaisten ruokien mainiosta yhteensopivuudesta ja testaa maanmainio chorizopasta.

Yhteistyössä Altian kanssa.

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/11/02/friteeratut-minipizzat/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

..ja  muut samppanjaan liityvät, hauskat knoppitiedot löytyvät ruotsalaisen kollegani, Fredrik Schelinin tuoreesta Champagne 49 million bubbles in a bottle-kirjasta. Kirja on tyylikäs ja tuhti paketti, joka herauttaa veden kielelle ja saa – luonnolisesti – haikailemaan lasillisesta tätä herkullista kuplivaa juomaa.

Sain kirjan jokunen viikko sitten Fredrikiltä ja ajattelin, että selailen sitä hieman. Mutta kirja vei mukanaan – Fredrik on todella paneutunut samppanjaan joka kantilta –  ja lukaisin sen yhdessä illassa, samalta istumalta.

Miksi? No siksi, koska kirja on helppolukuinen, mutta silti tuhti infopaketti, se ei snobbaile, vaan sopii muillekin kuin vain syvästi viinin saloihin paneutuneille. Kirja jakaa mukavalla, käytännönläheisellä tavalla infoa samppanjasta, sen historiasta, eri alueista, samppanjataloista ja vuosikerroista sekä myös antaa vinkkejä Champagnessa vierailuun. Kaiken kruunaa Raphael Cameronin todella komeat kuvat, joille on annettu kirjassa yhtä iso arvo kuin itse tekstille. Kirja on tyylikäs kokonaisuus. Tykkään! Ja jos itse suosit muita kuplivia, ei hätää. Kirjassa on omat osionsa myös cavalle, proseccolle ja muille kupliville.

Kuva: Raphael Cameron

Kuka sitten on Fredrik Schelin? Hän on ruotsalainen viinientusiasti ja pitkän linjan ravintoloitsija ja arvostetun, viini-infoa jakavan DinVinguide-nettisaitin perustaja. Fredrik kertoo, että etenkin samppanja ja samppanjan maailma on kiehtonut häntä pitkään ja maistettuaan yli 4000 samppanjaa oli aika kirjoittaa kirja ja jakaa rakkauttaan tähän kuplivaan juomaan.

’Tällä kirjalla halusin poistaa samppanjan ympärillä leijuvan snobismin auran ja tuoda samppanjan lähelle tavallista viinikuluttajaa’, hän avaa ajatyksiaan. Ja kyllä, tässä Fredrik on onnistunut. Kirja on käytännönläheinen, ei-snobistinen opas samppanjan maailmaan.

Champagne 49 million bubbles in a bottle -kirjaa voi ostaa Amazonilta englanniksi tai tilata täältä ruotsiksi. Ja luonnollisesti, jos teet visiitin naapurimaahamme, niin kirja löytyy siellä kaikkien kirjakauppojen hyllyiltä. Kirja on aivan tuore tapaus eli julkaistu lokakuun alussa.

Muutama pakollinen kysymys vielä Fredrikille:

Mikä on suosikkisamppanjasi ja miksi?

’Pidän kypsistä samppanjoista, koska kypsyessään samppanja vain kehittyy entistä paremmaksi. Jos joitain viinejä haluaa kellariin laittaa, niin suosittelen nimenomaan samppanjaa.’ 

Mitä tarjoat samppanjan kanssa?

’Pohjoismaalainen keittiö, kalaruoat ovat parhaita komboja samppanjalle,’ Fredrik toteaa tiivistäen.

Mikä on muistorikkain samppanjahetkesi?

’Oijoi, on niin vaikeaa sanoa vain yksi tällainen, minulla on monta mahtavaa hetkeä samppanjan kanssa. Mutta tänä vuonna helmikuussa kävin visiitillä pienellä tuottajalla ja sain maistaa vuoden 1944 kellaroitua samppanjaa. Mieti nyt, tuolloin on ollut Toinen maailmansota. Avasimme tämän pullon yhdessä ja samppanja oli elämänsä kuosissa, runsaskuplainen ja kypsän hedelmäinen herkku. Menen kananlihalle, kun ajattelen tuota hetkeä.’

Jos olisit pullollinen samppanjaa, mikä pullo olisit?

’Olisin varmaan pullollinen jotain hyvää, ikääntynyttää vuosikertaa Nebuchadnezzer-koossa, näin voisin tehdä monet ihmiset iloiseksi.’

Minne suosittelisit, että Champagnessa ensi kertaa visiitille menevä suuntaisi?

Fredrikillä on tähän selkeät sävelet. ’Suosittelen ehdottomasti käymään, jollain pienemmällä tuottajalla ja myös jossain isommassa samppanjatalossa, jonka samppanjoita tunnet. Käy yhdessä Reimsin samppanjatalossa, jolla on nuo kuuluista kalkkikellarit. Nämä crayèrit ovat ehdottomasti näkemisen arvoiset.’

Nyt samppanjanhimoni on huipussaan, joten täytyy lopettaa tämä kirjoittelu. Mutta pidä tämä kirja mielessä, kun pohdit lahjaa isänpäiväksi, pukinkonttiin ja kenelle tahansa viinien ja etenkin tämän jalon juoman ystävälle.

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/11/04/fredrik-schelin-champagne-kirja/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/KALANEUVOS

Uunilohta isänpäiväksi? No kyllä! Tämä annos on jo pelkästään niin sievää silmänruokaa, että se on ihan juhlava katseltavakin. Ja jotain nostalgistakin uunilohessa on. Isä tykkää. Varmasti!

Meillä kala purjehtii pöytään useimmiten erilaisilla vihanneslisukkeilla.  Lapsuuden peruna- tai riisilisukkeet korvataan värikylläisillä vihanneksilla ja ateria on sekä maukas että keveä.

Uunilohi on lapsuuteni ruokaa. Sitä valmistettiin monin tavoin. Isoäiti kuorrutti lohen tomaattipyreen, sipulin ja kermaviilin sekoituksella. Äitini kuorrutti lohen runsaalla valkosipulinkynsiarmeijalla ja pelkästään uunista nouseva tuoksu oli huumaava. Myös smetanahunnun kanssa lohi nostettiin uuniin toisinaan. Ja toki lohi meni uuniin myös kokonaisena. Silloin sen vatsa täytettiin yrtein, valkosipulein ja sitruunanlohkoin.

Tiesitkö muuten että lähes kaikki kalatiskin lohi on kasvatettua? Luonnonvaraisten lohikalojen kannat ovat kaikkialla maailmassa selkeästi vähentyneet ja osa on jo uhanlaisia. Siksi olen tyytyväinen, kun pitkäaikainen yhteistyökumppanini Kalaneuvos käyttää ainoastaan kasvatettuja lohikaloja valikoimissaan. 

Tässä reseptissä voit käyttää mitä tahansa herkullista lohikalaa. Paksu lohifilee, sutjakampi kirjolohifilee tai taimen sekä nieriä kyspyvät uunissa herkullisiksi. Valmistusaika toki vaihtelee. Ohjeen lohikala on kirjolohi ja ohuet fileet kypsyvät nopsemmin kuin paksut lohifileet, mutta tärkeää on, että lohi saa jäädä sisältä kosteaksi. Täysin kypsäksi kypsennetty lohikala on ikävän kuivaa.

Näin päivien pimetessä lautaselle kaipaa vihanneksia ja väriä ja niitä ei tästä ateriasta puutu. Herkullisen rapean rouskuviksi wokatut värikylläiset vihannekset kootaan uunilohen ympärille ja herkullinen isänpäiväateria on valmis pöytään kannettavaksi.. tai ei ihan vielä. Vielä mietitään, mikä viini aterialle valitaan.

Vihanneksien kanssa tarjottavan uunilohen sävy on raikas ja kepeä, mutta lohi itsessään on aina rasvainen. Sopivan hapokas viini taittaa tätä rasvaisuutta ja riittävän aromikas viini komppaa aterian moninaisia makuja. Itse olen varsin ihastunut Loiren laakson Sauvignon Blanceihin, Sancerreihin tällä hetkellä ja varsin kiva kumppani tälle lohelle on aromikas ja kivasti hieman mineraalisen suuntuntuman jättävä Domaine Franck Millet Sancerre valkoviini. Jos päädyt isänpäivänä savustuspuuhiin tai jopa valmistat lisukkeeksi savuperunamuusia niin aivan nappikombo syntyy tämän italialaisen maukkaan ja kypsän sitruunaisen Livon Friulanon kanssa. Tämä viini – kuten moni muukin Friulin alueen raikkautta uhkuva valkoinen – kutittelee makuhermojani juuri sillä oikealla tavalla.

Muita kalaherkkuja isänpäiväksi?

Lohisashimi
Paistettu lohi ja inkivääri-piparjuurikastike
Dukkahlohi
Puolukkagraavattu lohi
Kuhaa, perunaa ja ruskistettua voita

Yhteistyössä Kalaneuvoksen kanssa.

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/11/07/uunilohi/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/BECEL

Kyllä yksi uusi kurpitsarisottoresepti pitää kerran syksyssä tehdä. Niin tein nytkin. Tällä kertaa keventäen ja korvaten voin Becelin juoksevalla kasvisöljyvalmisteella – jota muuten usein käytän risotoissa. Ja kun on taito hyppysissä, niin kukaan ei todellakaan kysele voin perään.

Olen varmaan jo miljoona kertaa toistanut, että risotto on yksi lempiruoistani ja että risoton tekemisessä olen ihan ässä. Ja kuka tahansa voi olla. Ei risotossa ole kuin muutama kikka, joita noudattamalla pääsee upeaan lopputulokseen.

Ykkösasiana voi pitää sitä, että risoton tulee olla valuvaa, se leviää lautaselle kuin kastike konsanaan. Jos pystyt lusikoimaan risottosi keoksi lautaselle, jotain on mennyt pahasti pieleen. Tällainen risotto on kuiva ja riisistä uupuu hyvä purutuntuma, al denteksikin tätä kutsutaan.

Juokseva kasviöljyvalmiste toimii paistamisessa, leipomisessa ja käytännössä kaikessa mahdollisessa ruoanlaitossa. Ja luonnollisesti tänä Becelin juokseva kasviöljyvalmiste sopii niin laktoosittomaan kuin vegaaniseen ruokavalioon ja keventäjille. Itse siirryin käyttämään pääsääntöisesti kasvirasvoja joitain vuosia sitten kohonneiden kolesteroliarvojen takia – tämä työ – ja tyydyttymättömiin rasvoihin vaihtaminen teki ihmeitä kolesteroliarvoille jo kolmessa kuukaudessa.

Toinen kiva kikka tuoda kurpitsarisottoon makua kurpitsaisuutta monella tapaa, on paahtaa kurpitsanlohkot etukäteen, soseuttaa osa ja sekoittaa sose risottoon, mutta säästää risoton päälle muutama lohko herkulliseksi paahtunutta kurpitsaa. Salvian ja kurpitsan makupari on myös oiva, joten paahdettu kurpitsarisotto viimeistellään rapeaksi friteeratulla salvialla.

Syntyi ihana risotto näin kurpitsaa paahtaen. Maku on syvempi ja kermaisempi kuin jos kurpitsan paloja vain lisätään risottoon tai kurpitsa keitetään ja soseutetaan risottoa varten. Ja vähemmällä vaivallakin tämä kurpitsarisotto syntyy kuin supersuosituksi reseptiksi noussut maailman paras kurpitsarisottoreseptini. Tuossa reseptissä kun salottisipulitkin kypsennetään pehmeäksi soseeksi, joten siinä on hommaa hitusen enemmän. Ihanaa toki tuokin, mutta perinteisempi.

Tämä risotto on mitä mainiointa viikonloppuruokaa. Isänpäiväkin on sopivasti ovella, joten kurpitsaostoksille, tsop, tsop!

Ja mikäli muita risottovinkkejä kaipaat, niin näitä lempiruokiahan piisaaa:

Tattirisotto
Suppilovahverorisotto
Punajuuri-spelttirisotto
Kesäkurpitsa-kinkkurisotto
Basilikarisotto
Persimonrisotto
Chorizorisotto
Uunirisotto kurpitsasta
Risotto kvinoasta eli kantarellikvinoatto
Hummeririsotto

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/11/08/paahdettu-kurpitsarisotto/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Unohda Vihreä kuula-joulutortut. Tämän joulun  hauskimmat ja somimmat  joulutortut on tässä. Eittämättä! Värikkäät Finlandia-joulutortut.  Muutama niksi tulee tietää, jotta onnistut. Mutta iisiä on.

Tällä viikolla alkoi pikkujouluttaa. Siis ihan sillälailla aidosti, ilman mitää työpakkoa. Nappasin kaupasta mukaani Finalndia-marmeladeja ja lehtitaikinaa. Piti päästä leipomaan Finlandia-joulutorttuja. Ihan omaksi iloksi. Tässä parhaat vinkit onnistumiseen.

Nappasen studiolla joululaulut soimaan tuossa elo-syyskussa, kun teen asiakkaille joulureseptiikka ja jouluisia ruokakuvia. T-paita päällä ja paljasjaloin kuvan kinkkua ja kalkkunaa, asettelen joulurekvisiittaa ja nuuhkin keittiöstä tulevaa piparien tuoksua. Syyskuun loppuun mennessä olen jouluni viettänyt ja sitten rustaan seuraavaa vuotta. Tämä vie hitusen terää omilta jouluvalmisteluita, toki.

Mutta nyt tässä on vetänyt henkeä reilun kuukauden ja aidot jouluasiat hiipivät mieleeni. Mitäpä tänä vuonna joulupöytään kattaisi?  Vieläköhän joku myy aitoja kuusenkynttilöitä? Minkä värinen joulu meillä tänään on? Ja pitäisikö leipoa ekat joulutortut?

Näin lähikaupassa Vihreä kuula-joulutorttuja. Tähtitortun muotoon leivottuina.  Vihreä kuula oli räjähtänyt ikävästi tortun keskelle. Ei kiva, en tykkää. Pitäisi olla soma torttu, ei räävitön. Jäin tätä miettimään, että torttu olisi paljon sievempi, jos kuula säilyttäisi muotonsa. Ja vielä somepaa jälkeä syntyisi, jos tortut leipoisi värikkäistä Finlandia-marmeladeista vihreiden kuulien sijaan. Tuumasta toimeen siis ja testaamaan, miten homman saisi toimimaan.

Päädyin valitsemaan tortun muodoksi tähtitortun sijaan ’solmun’, joka nousee kauniiksi kupiksi marmeladin ympärille, jossa tulikuumaksi kuumenevat marmeladikuulat pysyvät paikoillaan eivätkä vaarallisesti liukuile tortun pinnalla, kun tortut nostetaan uunista. Katso täältä ohjeet solmun valmistamiseen. Tähtitortussa on hitusen hankalampaa estää marmeladin leviämistä töhryksi.

Kun katselin ensimmäistä testitorttua uunissa, kuula alkoi paistamisen loppuvaiheessa kuplia kuin pieni laavavuori. Totesin, että no nyt se alkoi sulaa, tämä ei käy ja nakkasin laavavuoren uumeniin toisen kuulanpuolikkaan sokeripuoli ylöspäin. Torttu oli vielä muutaman minuutin uunissa, kunnes se oli kypsä ja uusi kuulanpuolikas ei ehtinyt tässä ajassa sulaa, vaan se säilytti muotonsa ja uunista tuli somaakin somempi Finlandia-marmeladitorttu.

Sitten vain pikainen jäähdytys,  tupsaus tomusokeria päälle ja glögiä lasiin! Finlandia-tortut on täällä!

Finlandia-joulutortut – näin onnistut:

• Leivo torttu solmun muotoon, näin kuuma marmeladi pysyy siveästi paikoillaan eikä leviä ympäri torttua. Solmutorttu on myös mehevämpi kuin tähtitorttu, jossa sakarat herkästi kuivuvat tai palavat
• Lisää sulaneen marmeladipuolikkaan päälle toinen marmeladipuolikas sokeripinta ylöspäin paistamisen loppuvaiheessa, kun edellinen puolikas alkaa sulaa ja kuplia. Näin saat soman tortun siistillä marmeladikuulalla
• Käytä pelkkien vihreiden kuulien sijaan värikkäitä Finlandia-marmeladeja
• Paista kerralla vain 4-5 torttua, näin taikina kohoaa paremmin kupiksi kuin jos tortut ovat vieri vieressä jäähdyttämässä toisiaan
• Testaa sopiva lämpötila uunissasi. Testitortusta tuli upea 200 asteessa, mutta kun torttuja oli useampi pellillä, lämpötila piti nostaa 225 asteeseen, jotta torttutaikina kohosi yhtä lehteväksi.
• Anna tottujen jäähtyä hetki ennen nauttimista, sillä  marmeladi on polttavan kuumaa heti uunista tultuaan
• Koristele tortut kevyesti tomusokerilla

Ja vielä loppuun juomasuositus. Tämän vuoden Blossa 18 komeilee kauniin turkoosina pullona ja maistuu makean sitruksiselta, hitusen appelsiineilta ja maussa on myös kiva yrttinen potku. Tämä makean hapokas glögi on juuri omiaan näiden hedelmänmakuisten joulutorttujen kaveriksi ja istuu hdelmäiseen teemaan paremmin kuin perinteiset puna- tai valkoviiniglögit. 

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/11/09/finlandia-joulutortut/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

Punajuurikiusaus on yksi tämän syksyn lemppariresepteistäni. Syykin on selvä. Punajuuri kuuluu suosikkeihini. Kaikki siitä tehty maistuu. Ja tämä suolaisen makea talvilaatikko on erityisen herkullinen.

Juttelin eilen assarini Minnan kanssa, että se määrä minkä vuodessa pyöritän reseptiikkaa, on valtava. Blogini käsittelee ruokaa sekä viiniä ja työni samoja asioita. Tämä on vain jäävuoren huippu, mitä täällä blogissa näkyy. Reseptiikkaani ja kuviani on siellä sun täällä, lehdissä, mainoksissa, yritysten nettisivuilla, you name it.  

Välillä miettii, kun kekkaa tosi kivan reseptin ja sitten lähettää sen eteenpäin asiakkaalle, että hitsit, kaiki parhaat reseptit menevät jonnekin muualle kuin blogiini. No, ei se nyt ihan näin ole, mutta ymmärtänette pointin.

Mutta kukapa estää jakamasta jotain näitä herkkuja myös täällä? Tein tänä syksynä Arlalle tosi kivaa reseptiikkaa kuvineen ja myös tämä kuvassa oleva punajuurikiusaus syntyi heille. Punajuurikiusaus on ananaksineen homejuustoineen aivan sellainen vedet kielelle herauttava laatikko, istuu vaikka joulunajan ruokapöytään. Aivan superihana, mun suosikkini, joten ei muuta kuin testaamaan, kaikki punajuuren ystävät.

Huomasitko muuten blogin bannerissä olevan kalan, tuttavallisesti nimeltään Niilo Nieriä? Niilo on yksi ruokakuvanäyttelyni tauluista, tosin taulussa se ui ylöspäin. Tämä kännykkäkuvista koostuva Tomaattimopo ja muita ruokakuvia näyttely on vielä auki Bar Chaperon Rougessa 17.11 saakka eli tänä lauantaina ehtii vielä näyttelyä katsomaan, mikäli mielii nähdä, kuinka mainioita kuvia kännykällä syntyykään!

En voi olla muuta kuin tyytyväinen. Näyttely on kiinnostanut ja monta tauluakin on mennyt kaupaksi, mikäs sen upeampaa. Nyt pitäisi vaan kekkasta joku seuraava projekti itselleni, sillä eihän tällainen ylimääräistä energiaa omaava voi kauaa laakereillaan levätä…!

Klikkaa punajuurikiusauksen reseptiin.

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/11/14/punajuurikiusaus/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/MUTTI

On pimeää, kun herää. On pimeää, kun huristelen kotiin studiolta kuvauspäivän jälkeen. Tämä on juuri sitä aikaa, jolloin tarvitaan lohturuokaa. Sellaista hyvää tekevää, ruokaisaa ja himpun verran raskaampaa ruokaa pitämään mieli pirteänä. Tein uunibataatteja ja tomaatti-tahinikastikketta. Herkullista, terveellistä ja ah, niin lohduttavaa.

Mutti-tohina jatkuu keittiössäni. Parisen kuukautta olen nyt julkaissut makoisia tomaattipohjaisia reseptejä ja vedet kielelle herauttavia ruokavideoita. Joko olet maistellut näitä herkkuja?

Tällä kertaa käsittelyssäni Mutti-tomaattituotteista on kaunis, lasipurkkinen Passata eli paseerattu tomaatti. Tämä tuote on iisein kaikista. Simppeleimmillään kuumennat purkin sisällön ja tadaa, keittosi on valmis.

Itse lähdin kokeilemaan, miten tämän paseeratun tomaatin auringonpyöristämä maku istuu kastikkeena. Ja hyvinhän se istuu. Paseerattua tomaattikastiketta ei tarvitse kypsentää, se on myös hyvää sellaisenaan, kylmänäkin tai kastikkeeksi jalostettuna. Monesti ajatellaan, että tomaattituottteet aina kuumennetaan, ne maustetaan ja niistä keitellään jotain, mutta näin ei tarvitse toimia.

Muttin kaikissa tomaattituotteissa on sellaisenaan niin mainio maku, että niitä voi nauttia maustamattomina, kylminäkin tai käyttää mausteena juurikin esimerkiksi kastikkeissa. Tämä on ehkä sellaista, mitä meillä on totuttu tekemään vähemmän, mutta suosittelen, homma todella toimii!

Tiesitkö, että Muttin ensimmäinen tuote oli aromikas tomaattipyree? Muttin historiaa alettiin kirjoittaa Marcelino ja Callisto Muttin toimesta 1800-luvun lopulla. He perustivat Fratelli Mutti-maatilan ja suvun viljelyperinteiden painopiste alkoi tällöin siirtyä kohti tomaattituotteiden valmistusta.

Idearikas Ugo Mutti jalosti ideaa 1900-luvun alussa  vielä pidemmälle. Hän sai idean valmistaa tomaattipyreetä tölkkeihin aikaisempien levymallisten säilytyspakkausten sijaan.  Näitä tuottesta myytiin Mutti-nimellä alusta alkaen ja nämä tuotteet ovat nykyisten Mutti-tomaattisäilykkeiden edelläkävijöitä.

Tuubimaisen, käytännöllisen muotonsa tämä suosittu pyree sai 1950-luvulla. Idea tuubimuodossa oli se, että pyree ei  pilaantunut, koska se ei ollut samalla tavalla kosketuksissa ilman kanssa kuin säilyketölkkiin säilötty pyree oli.

Laajempi tuotevalikoima lähti kehittymään vauhdilla 1960-80-luvuilla. Kaikkien tuntema Polpa-tomaattimurska sai alkunsa 1971, jälleen Ugo Muttin keksinnöstä. Hän halusi kehittää tuoreen, käyttövalmiin tomaattituotteen, jonka rakenne ei olisi niin vetinen kuin kuorituilla tomaateilla. Kokeilujen jälkeen legendaarinen Polpa-murska syntyi ja se on edelleen yksi rakastetuimpia ja tunnetuimpia Mutti-klassikoita, meillä Suomessakin.

Mutta vierivä kivi ei sammaloidu. Vaikka Mutti kirjoitti itsensä vahvasti historiankirjoihin jo aikapäivää sitten, yritystä johdetaan edelleen innovoiden ja kehittäen. Nykyinen toimitusjohtaja Francesco Mutti pyrkii etsimään tapoja, jolla säästään luonnonvaroja ja toimitaan hedelmällisessä yhteistyössä niin maan kuin alueen tomaattiviljelijöiden kanssa.

Mutti historiaa siis kirjoitetaan edelleen Parman hedelmällisessä laaksossa.

Joko maistoit:

Tomaatti-mozzarellakeitto
Tomaattihummus
Riistaraguu
Polpa-salsa ja uuninachokset

Yhteistyössä Muttin kanssa.

https://www.jotainmaukasta.fi/2018/11/15/uunibataatit-ja-tomaatti-tahinikastike/ ja muita ruokaisia juttuja luettavissa Jotain maukasta -ruokablogissa.